Vapaa päivien harrasteluja ja kaameasti kuvia :D

Työ viikko takana ja pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaana. Hevoset ovat saaneet viikolla juoksutusta pakkassäässä ja Jutta sai kuvattuakin menoa paremmalla kamerallaan.

kuva. Jutta M

Ei Sepossa mitenkään tuota kenttähevosen virkaa ole ;)
kuva. Jutta M

kuva. Jutta M

leijjuuu
kuva. Jutta M

pöhinä ;)
kuva. Jutta M

Mukavasti ilmat halusivat sitten lämmetä viikonlopuksi ja päästiin harmaaseen säähän tekemään töitä. Lauantaina ruuvailin hevosille kantahokit paikoilleen, kengityksessä hokkeja ei laitettu, koska Seppo sai ensimmäiset kengät jalkaansa ja halusin välttää hokkien aiheuttamilta ruhjeilta. Siispä hokkireikien putsailua sai harrastaa hyvän tovin ennen kuin sain hokit ruuvattua paikoilleen.
Onneksi Seppo kaksi vee malttoi mielensä valtaosin. Toisen takajalan hokkien laitossa teuttaroi ja sain kavion jalalleni turvakärjen yli. Mukavastihan se kirpasi, mutta onneksi vältyttiin ruhjeilta. Loput hokit Sepolle sain laiteltua Sepon mukisematta mitään.
Sauli seisoskeli maltillisesti ja sen jaloissa sai keikkua melkein mitenpäin halusi.

Ensin mentiin liinassa

Sunnuntain ohjelmana olikin Saulin ratsastusta jälleen. Edellisestä selässä käynistä oli viikko aikaa, mutta sitä ei juurikaan huomannut. Sauli seistä napotti paikoillaan hyppy/punttaus harjoituksessa, siispä Jutta ponkaisi Saulin selkään ja menoksi,

Alkuun otimme varman päälle ja ratsastus tehtii liinassa, mutta koska eteneminen meni hyvin päätimme ottaa liinankin pois. Sauli reagoi minun liikkeeseen herkästi. Mikäli itse pysähdyin hevonen pysähtyi myös ja Jutta ei välillä meinannut saada Saulia liikkeelle. Siispä sain käppäillä välillä paikoillani, ettei Sauli olisi pysähtynyt täysin vaikken itse liikkunut eteenpäin.

Ratsastus suoritettiin pelkästään käynnissä kelien vuoksi. Vaikka viikkoon ei Saulin selässä oltu käyty oli se tehnyt hyvää hevoselle. Selkään meno ei jännittänyt niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla ja porkkanat kelpasivat paremmalla halulla. :)

Sauli oli myös työskentelyn jälkeen erittäin positiivisella asenteella ja hyvin seurallinen.

oikeassa kierroksessa huomasi heti, miten hevonen puski lapa edellä ja kulki
vinossa. Jonkin verran Sauli oli myös levoton suustaan, joten
hampaiden tarkastus on paikoillaan

Ja ei Saulia ilman Seppoa! Sepon kanssa pidettiin maastakäsittely päivä. Koska meiltä löytyi pikkuporkkanoita (omasta erittäin myöhään nostetusta sadosta) oli hyvä teettää sepolla pieniä harjoitteita. Ja kuten taitaa kaikki suomalaiset olla, Sepollekkin porkkana palkka oli erittäin mieleinen. :D

Ensin haettiin porkkanoita jalkojen välistä
kuva. Jutta

seuraavaksi sivuilta
kuva. Jutta

toinen puoli
kuva. Jutta

Sepon kanssa on helppo tehdä hommaa, kun hevosella on positiivinen asenne kaikkeen ja on ruuanperään. Rohkea luonne myös helpottaa tehtävien tekoa. Kun alku jumppa oli tehty teimme muutamat peruutus harjoitukset ja haimme pallon mukaan jumppaan. 

Seppo seuraa
kuva. Jutta

"tänne"
kuva. Jutta

minun pallo
kuva. Jutta

kuva. Jutta

lisää porkkanaa
kuva. Jutta

kuva. Jutta

Alkuun pallon nostaminen oli jännää, mutta uteliaisuus voittaa melko usein Sepon kohdalla ja niin kävi tässäkin. Lopussa nostelin palloa Sepon selkään ja rullailin sitä selässä.
Ehkä siitä velä jonkinsortin ratsu tulee ;)

töitä, töitä, töitä....

Pienet hevoset kastuvat töissä. Kuva: Laura K

Elämän suurimmat haasteet ovat työn ja harrastuksien yhteen sovittaminen. Olen potenut koko viikon huonoa omaatuntoa, koska en ole kerinnyt liikuttaa ja hommailla kunnolla hevosten kanssa. Alkaneen syysloma sesongin vuoksi päivät tahtovat venyä töissä ja illat pimenevät nopeasti.
Onneksi syyslomissa on jotain hyvääkin, sillä Jutta on "orjuutettavana" koonaisen viikon! :D
Noh mennäänpäs taas asiaan. Viikonlopun suuret suunnitelmat oli hevosten tehokasta liikuttamista, tallihommien tekoa, satuloiden sovittamista ym. Loppupeleissä oli vain sunnuntai aikaa tehdä nämä kaikki ja senkin meinasi ihan räntäsade sotkea.

Sunnuntai meni tehokkaasti Saulin kanssa työskennellessä. Seppo sai huomiota harjauksella, hieronnalla ja yksin tarhailua, kun aloitimme työt Saulin kanssa. Alku suunnitelmat oli juoksutuksen opettaminen ja siitä selkään nousut, mutta koska lunta oli satanut jo joitain senttejä ja sade muuttunut räntäsateeksi tahtoi tieroja tulla jo pelkästä kävelyttämisestä. Päätimme muuttaa suunnitelmia turvallisemmaksi ja miellyttävämmäksi hevoselle. Siispä jätimme liinassa juoksuttamisen vain kävelyttämiseen ja toimme perus ideaa esille, mitä hevoselle haluamme opettaa.
Alkuun Sauli teki perinteiset "pysähdyn ja käännyn juoksuttajaa kohti", mikä ei minua yllättänyt. Jutta tuli tässä tilanteessa avuksi ja lähti taluttamaan Saulia ympyrän mukaan, normaalisti olisin vain pyytänyt hevosta etenemään itse, mutta nyt halusimme tilanteen etenevän vain käynnissä turhia raviaskelia ym vältettiin ettei tierojen takia olisi tullut liukastumisia.
Vähitellen Jutta hivuttautui pois hevosen rinnalta ja Sauli jäi kävelemään itse ympyrälle, tämän jälkeen vaihdoimme suuntaa ja toistimme saman.
Mukava on huomata, kun hevosella on perus miellyttämisen tarve suuri ja Saulikin hyvin tomerasti teki työtä pyydettäessä vaikka alussa olikin "hankalaa". :)

Seuraavaksi aloitimme selkään nousut. Ajatus oli että nousu tehdään penkiltä (tässä tapauksessa pienen puukannon päältä), mutta Sauli ei välittänyt ajatuksesta korkealle kiipeilevästä ihmisestä. Sauli ei suostunut seisomaan pukin/kannon vieressä vaan väisti takaosalla ns. pois alta. Siispä vaihdetaaan taktiikka jälleen kerrran perinteiseen malliin maastakäsin. Alkuun teimme normaaleja toimenpiteijä: jalustimien laskut, vähän satulan taputuksia, vyön kiristys. Seuraavaksi Jutta harrasti hyppyjä ja jalan nostoa. Saulin reaktio oli tässä vaiheessa, takaosan väistäminen pois päin.
Hetken aikaa väistämiseen ei puututtu vaan työtä jatkettiin, kunnes totesin ettei aina voi väistää. Hevosen joka on ajettu ja treenattu ajoon on osattava seistä myös paikoillaan. Tämän vuoksi siirryttiin opetuksessa askel taaksepäin eli seisotaan ensin paikoillaan. Herkut eivät olleet " hyvä huijjaus" keino, vaan teimme yhdenohjan pysähdyksen.
Muutaman pysähdys harjoitteen jälkeen Sauli malttoi seisoa paikoillaan. Tämän jälkeen pidimme hetken huilin ja kävelytimme muutaman kierroksen kenttää ympäri.
Mietintä tuokion jälkeen aloimme jälleen tehdä selkään nousua ja nyt paremmalla menestyksellä. Sauli malttoi seisä paikoillaan, samalla minä sain puntattua Jutan hetkeksi vatsalleen roikkumaan Saulin selkään.

Selkään nousu harjoitteita. kuva: Laura K

Tämä toistettiin muutaman kerran, jonka jälkeen pidimme jälleen pienen huili/ kävelytys tauon.
Homma jatkettiin jälleen uudestaan punttaamalla Jutta selkään roikkumaan. Lopulta vain totesimme, että eiköhän sitä mennä selkään asti istumaankin. Työtä kästettyä ja Jutta kampesi selkään asti.

Juuri päästy selkään. kuva: Laura K

Jalustimet on saatu jalkaan, kehuja satelee. kuva: Laura K

Tässä vaiheessa oli hyvä huomata, että toinen jalustin oli eri korkeudella.
kuva: Laura K

Työnteko oli hyvä päättää tähän hetkeen, kun Sauli seisoi ratsastaja selässä rauhallisesti paikoillaan ja mutusteli leipiä. Jutta jalkautui ratsailta ja mainitsi jalustimista joita itse en ollut tietenkään ajatellut lainkaan. Oma oletus omista varusteista, että ne ovat aina samoilla mitoissa, mutta niin näköjään ei aina ole ;)
Mitä opimmekaan tästä? tarkistakaa niitä varusteita säännöllisesti.

Metsäilyä ja kenkäilyä

Sisko saapui Oulun suunnilta kotona käymään viikonlopuksi, joka tarkoittaa tietenkin metsälenkkejä hevosten kanssa. Itsellä meni valtaosa molemmista päivistä töissä, mutta kyllä aikaa löytyi kävelytykseenkin.
Meillä ollut aina tapana käydä kävellen metsässä hevosten kanssa, näin saadaan paikat tutuiksi ja mahdolliset möröt nähdään ensin maastakäsin. Seppon kanssa on metsäilty jo useampaan otteeseen, kun sillä ajetaan kyseisiä reittejä. Saulille nämä olivat uudempia näkymiä, minkä vuoksi Sauli sai "johtaa" porukkaa eteen päin.

Sauli teki tuttavuutta Jutan kanssa

Pahempia mörököllejä ei vastaan sattunut, ainoat mitä osattiin odottaa olevan jännää olivat haukkuvat koirat ja ojan ylityksessä oleva "silta". Näistä kummatkaan eivät aiheuttaneet isompaa pulmaa, Saulille vain hieman tarkkaavaisuutta, kun Seppo lompsi ohi perinteiseen suomalaiseen tyyliinsä ;)

"mörkösilta" joka loppupeleissä olikin helppohomma

Moni ihmettelee, miksi me käymme kävellen, emmekä esim aja tai ratsasta sen tunnin verran käyntiä?
Yksinkertaisesti olen laiska ;)
Itse haluan käydä oikealla lenkillä vähintään kahdesti viikossa, yleensä koiran kanssa. Nämä koirien kanssa olevat lenkkeilyt tehdään usein hyvän ystäväni kanssa valaistulla kävelytiellä iltaisin. Itseä ei huvita lähteä kävelemään tuonne ison maantien varteen pimeään jossa kulkee paljon raskaampaa liikennettä. En koe kyseisiä "lenkkejä" kovinkaan rentouttaviksi, vaikka koirani ei autoista jurikaan välitä. Aina ei kuitenkaan pääse lenkille tai työt jollain lailla haluavat sotkea päiviäni, siispä käyn valoisan aikaan lenkkeilemässä hevosten/hevosen kanssa metsässä. Koirat pääsevät tällöin myös mukaan juoksemaan.
Noh miten tämä liittyy laiskuuteen onkin se juttu. Olen huono potkimaan itseäni lenkille muutenkin ja hevosten kävelytys on aina hyvä syy lähteä sinne lenkille. Jos on kehnompi keli, on helppo luistaa lenkkeilystä, mutta hevosten kanssa ei. "Niitä on liikutettava" sanoo järki ja lenkille mennään.

Saletisti HOT johtaa poppoota

Kun talvi tekee tuolaan kovaa vauhtia kävellen tehtävät lenkit vähenevät. Silloin saa ratsastaa ja ajaa niitä kävelytyksiä enemmän.

Ja koska tämäkin kirjoittelu tulee hivenen jälkikäteen napataampas meidän eka kenkäys reissukin tähän samaan syssyyn. :D

Kengittäjät ovat hirmu suosittuja ihmisiä ja meilläkin on täällä korvessa sellainen käynyt. Nykyään menee enemmän niinpäin, että me menemme kengittäjän luo. Koska kenkääjien saapumista saa välillä ihmeen kaupalla odottaa, kun emme asun sopivasti mikään "varrella" että kengittäjä kävisi ohimatkallaan täällä. Hyvä ystäväni kävi noukkaamassa meidät kyytiinsä ja kurvasimme reippaan 14km päähän kengitykseen. Miksi viitsin nähdä tämän vaivan?? Noh jos me ei muuten juurikaan missään kuljeta hevosten kanssa puskautuisi tuo Seppohevoinen muista hevosista melko lailla. Eli tämä on hyvää kuljetus harjoitusta, samoin muiden ympäristöjen näkemistä, vaikka talli on Sepolle jo tuttu. Ja kyseisellä tallilla onkin tämä iki ihana kenttä jossa tulevaisuudessa pitäisi ratsastusharjoituksiakin suorittaa.

Seppo odottaa kenkiä

Seppo on ollut tähän asti ilman kenkiä ja kengittäjän maininnat kavioista ovat olleet positiivisia. Nyt kuitenkin päätimme laittaa rautaa alle, mutta hokkeja ei vielä pistetty paikoilleen. Kunhan tämä talvi tästä saa pitävän otteensa ja maa alkaa jäätyä ja lumi olla pysyvämpää nappaan hokit paikoilleen itse. Seppo on ollut hyvä vuolla, mutta jostain syystä nyt oli hankalaa. Syykin tähän levottomuuteen löytyi, kun päästin pojan takaisin karsinaan. Armoton pissihätä oli hetken aikaa vaivannut ja eihän sitä käytävälle voi tehä, kun roiskuu jaloille.
Sepon käytös tallilla oli myös asiallista, kyllä maailmaan ääntä riittää ;)
Muuten mitään isompaa pomppelehtimista ei harrastanut, mitä teki edellisellä käynnillä vähän liikaakin.

Sauli käyttäyty mallikkaasti myös, ei pahempia huuteluita ja kenkäys meni myös hyvin. Jonkin verran takapään laitossa nyhti, mutta ei aiheuttanut mitään pahempaa riehumista. Olin itse huolissani Saulin kavioiden kunnosta, kun kaviot olivat pidemmät ja halkeilleet. Mitään tietoa, koska viimeksi on kengitetty ei ollut. Kavioissa oli matala pohja, joka on voinut olla syynä mm. epäpuhtauteen liikkeessä. Myös etusissa oli matalat kannat.
Kenkää laitettiin myös Saulille ja tarkkaillaan miten kaviot lähtevät kasvamaan ennen seuraavaa kengitystä.

Saulin kaviot kengityksen jälkeen

Tästä se lähtee, tai ainakin kovasti yrittää lähteä. Kovasti tuo facebookki täyttyy hevostelu teksteistä joka ei aina kaikkia kiinnosta niin yritetäänpäs niitä tekstejä saada siirretyksi tänne suunnille. Kiitos taitaa kuulua Maijulle joka osasi vihjasta asiasta. :)

Tänne siis olisi tarkoitus päivitellä hevostelu kuulumisia, mutta todennäköisesti tulee myös muita touhuiluja sekaan. Yritetään kuiteskin pysyä niissä hevosiin liittyvissä aiheissa.

Omat kaviolliset tällä hetkellä ovat ori Seliseli Kuupeli tutummin Seppo tai Sepe, isä. Jaapeli ja emä. E.V. Selina, kasvattaja Maiju Okkonen sekä ruuna Zarbor tutummin Sauli tai Zappis. Hevoset asustavat Sotkamossa omassatallissa tai oikeastaan pihatossa.

Seppo on ollut itsellä syntymästä lähtien, hyvä ystäväni Maiju on Sepon kasvattaja :)
Seppo on ajo-opetettu Kiuruvedellä keväällä 2013 jonka jälkeen saapui meille kotiin minun riemukseni. Sepon kanssa on ajettu nyt tämä 2014 kesä säännöllisesti ja ratsun alkeita tuotu tutuksi. Eli lähinnä satulaa käytetty selässä, opetettu liinassa juoksuttamiseen ja kaikkeen mahdolliseen käsittelyyn. Ja Maijun rohkaisemana käytiin Kiuruvedellä SuoRan valtakunnallisessa suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttelyssä.

Seliseli Kuupeli "Seppo"

Zarbor "Sauli"

Zappis  alias Sauli on uudempi tuttavuus ja saapui meille lokakuun alussa. Zappis on ajettu ja ratsastettu. Meillä tällä hetkellä se on saanut opetella pihatto elämää ja tutustua paikkoihin rauhassa. Saulin kanssa aloitamme työnteon lähi aikoina.