Klinikkaillaan jälleen kerran #5

Nyt on taas kirjoittelut myöhässä reippaalla viikolla, mutta työtilanteille ei mahda mitään. Näillä elämän tilanteilla mentiin siis 10.2

Maanantaina olisi ollut aika jo klinikalle, mutta yksin kertaisesti töiden vuoksi oli aika peruttava ja siirrettävä tiistaille. Tiistai aamuna kello herätti normaaliin 04.00 aikaan, jotta kerkeän laittaa kaiken valmiiksi ennen lähtöä. Tällä kertaa mukaan ei tarvinnut paljoa tavaraa, sillä tiedossa oli pelkkä päivän mittainen klinikka reissu.
Viiden maissa kävin laittamassa aamuheinät sekä Sepolle kuljetusta varten suojat. Piakoin kyyti tulikin jo pihaan, joten tavarat kyytiin Seppo kyytiin ja menoksi. Sauli sai jäädä tällä kertaa kotiin ja jokunen hirnahtelu tuntui kuuluvan, kun Seppo oli saatu koppiin. Onneksi Sauli on kotiutunut sen verran hyvin, että malttoi juoksuitta jäädä tarhaan yksin.

Seppo vierastallissa jälleen kerran

Klinikka aika oli vasta klo.12.15, mutta kyytien vuoksi oli mentävä jo aikaisin kiuruvedelle. Päiväkarsina paikka olin jo varannut edellisenä päivänä joten Sepon sai huoletta jättää talliin oleilemaan. Klo. 12.00 lähdin laittelemaan Sepolle suitset ja kävelimme klinikalle. Suitset ovat lähinnä hevosen hallittavuuden vuoksi, sillä mörinää riittää joka kerta vieraassa paikassa. Enkä halua tilannetta, jossa Seppo päättää lähteä ominpäin mihinkään. Klinikalla ei näkynyt muita hevosia joten saimme olla rauhassa ja piakoin eläinlääkäri kävi antamassa rauhoittavat kuvauksia varten.

herra tokkura

Kauaa ei tarvinnut myöskään rauhoittavan vaikutusta odotella, kun pääsimme jo röntkenin puolelle odottamaan. Ensimmäiset kuvat eivät olleet riittävän tarkkoja, mutta toisesta näkyi jo huomattavasti paremmin. Hiekkaa oli jäljellä 0,5cm x 6cm, eli nenämaha letkutus oli tehonnut!
Tämä hiekan määrä lähtee suolistosta ajan kanssa, kunhan hevonen ei pääse enää kaivamaan mistään lisää hiekkaa mahaansa. Nyt kun talvi alkaa kääntyä kevättä kohti tulee se kuonokoppa hankintaan, jotta hiekan/maan syönti saataisiin estettyä.

Kuvien jälkeen palailimme vierastalliin jonne Seppo sai mennä selvittelemään tokkuraista päätään hetkeksi. Itse lähdin käymään kahvilla mutkan ja samalla reissulla eksyin verstaallekkin opettajan juttusille. Kyytiä odotellessa kerkesin vielä nähdä lähijaksolla palloilevan Maijunkin :)

Kotimatka sujui ongelmitta tai no Seppo oli hivenen kiukkuinen ja tamppasi etusella olemattomia heiniä vatsansa alle. Saulilla oli päivä mennyt hyvin ilman suurempia huuteluita tai hätäilyjä. Seppo tyypilliseen tapaansa aloitti puhinansa ja mörinänsä "vieras hevonen" menolla, kunnes äly voitti ja Sauli todettu tutuksi.

Nyt voidaankin ruvetaa suunnittelemaan elämän jatkoa ja Sepon ratsastuksia. Sopivasti tämä hiihtoloma sesonkikin pärähti käyntiin joten kaikki mahdollisen vapaa ajan joutuu rutistamaan tehokkaasti. :)

Viikon hoito kuuria ja Sauleilua

Kiuruvesi keikasta selvittiin kotiin ja maanantaina alkoi Sepolle klinikka lääkärin määräämä letkutushoito. Kunnan eläinlääkäri kävi letkuttamassa viiden päivän ajan ja homma oli itsellekkin uutta ja sen voin sanoa et aina oppii uusia asioita omista elukoistaan.
Kunten kaikki voivat arvata, letkun laitto sieraimesta nieluun, kohti vatsaa ei mahda tuntua kovinkaan hehkeältä. Sitä mieltä oli Seppokin, mutta jotenkin mystisesti hevosen mieli malttoi letkujen laitot. Toki pää nousi korkealle, mutta kunnes letku oli paikoillaa jäi Seppokin seisoman maltillisena paikoilleen koko hoidon ajaksi. Eikä ollut pahan tuulinen, vaikka letkutusta piti tehdä viitenä päivänä.

Tästä riemusta ei kuvia ole. Sillä en riskiä uskaltanut ottaa, pysyykö Seppo sen kuvan oton verran maltillisena vai ei. Ja herkimpiä katsojia se ei mahtaisisi riemastuttaa muutenkaan.

Viikko meni muuten töiden merkeissä ja hevosten hoitelussa. Sauli pääsi käymään hanki kaahluussa kertaalleen ja keskiviikkona oli Saulille ohjelmassa hierontaakin. Nyt on seurannassa takaosan lihaksisto oikealta puolen, kun oli herra hyvinkin hapan niihin koskiessa. Saulilla on taipumusta puskea takaosaa vasemmalle ajaessa ja ratsastaessa, joten tämä asia menee nyt "korsuujeen". Selvitellään syy tähän käytökseen, onko kulkenut aina näin vai onko jotain mennyt tai menossa rikki ym. Olkoon Sauli seuraavana hoito vuorossa, kunhan tämä Seppo tästä haluaa tervehtyä, eikös se yleensä näin halua mennä? yksi tervehtyy niin toinen sairastuu.

Sauli pääsi perjantaina myös tielle jälleen kerran hölkkäilemään. Keskityttiin lähinnä suorassa kulkemiseen, liike on puhdas ja hevonen liikkuu omalla moottorilla mielellään.. Jopa niinkin mielellään, että päätti käydä ominpäin vähän umpihangessa.
Kuskin virkaa toimitti tällä kertaa Jutta ja mie keskityin Sepon kanssa kävelemiseen sekä kuvaamiseen.

"mitäs hiivattia, se kuski tuolla touhuaa?"

hamuillaan vähän

Meillä tätä valkeaa pehmeyttä riittää jokunen sentti. Taisi tulla Saulillekkin yllärinä, kun hankeen paineli

Yritetään poistua

kyllä sieltä vielä  pois päästiinkin

Sauli ei ole talossa ensimmäinen (eikä taatusti viimeinen) hevonen joka päättää kävästä hangen puolella. Myös edes mennyt Vilperi harrasti tätä samaa "jospa minä tuosta" menoa. Kummasti tilanne nauratti kaikkia osapuolia ja päätimme tämän urheilun riittävän sille kertaa. :)

Hinkulointia ja kyyti "ongelmia"

Perjantaina alkoi siis satula kurssi jälleen kerran. Aamulla puheltiin eläinlääkäreiden kanssa ja samaan aikaan ollaan kurssilla. Onneksi aamu päivän tunnit pidettiin maneesilla, jossa oli demo hevonen satulan sovituksessa. Sieltä oli hyvä juoksennella klinikalle ja ruokkia hevoiset samalla.

Ohjelmassa oli hevosen rakenteen tulkintaa, millainen satula pitäisi olla, miten hevonen liikkuu ja kuinka sitä treenataan. Ratsastajan koko (lähinnä siis pitääkö penkin olla 16 vai 17,5 tuumaa),mahdolliset vinoudet ym. Hevosen kunnon tutkimista, onko lihaksisto symmetrinen ym ym.
Siinähän sitä vierähti aikaa hyvinkin äkkiä useampi tunti.

lavanpään ja satulan etukaaren välissä on oltava tilaa riittävästi

sama toiselta puolelta

Kun satulan sovitukset oltiin saatu purkkiin lähdimme tutulle verstaalle, omien satuloiden kimppuun. Sopivasti kolmen tietämillä tuli soittoa klinikalta, että voin noutaa tarvittavat lääkitykset Sepolle. Samalla reissulla tuli sitten muitakin soittoja, nimittäin lauantain kyyti oli yllättäen peruuntunut (mystinen etiäinen tilanteesta oli kivistänyt mieltä jo aamulla). Noh tilanteille ei mitään mahda ja onneksi soitto tuli taas hyvissä ajoin. Kerkesin samoin tein laittaa viestiä menemään, mahdolliselle hakijalle. Kuuden maissa tuli vielä soittoa muualtakin suunnilta, minne kerkesin tehdä pika konsultoinnin asiasta.

Verstaalla olimme kukin taas omien joko uusien tai edellis kertaisten satuloiden kimpussa. Itsellä oli mukana oma estesatula jonka halusin aukaista lähinnä mielenkkiinnosta. Ja mielenkiintoinen satula olikin, sillä jo pelkän etukaaren ompeleet olivat poikkeavat ja sisältä löytyi synteettinen silikoonivilla. Runko oli muuten suht asiallisessa kunnossa, mutta ne vastimet! Menivät samointein vaihto penkille.

ompeleet olivat aikaisempiin satuloihin nähden erillailla

Kurssilaisilta löytyi taas super mielen kiintoisia satuloita. Seuraava oli ehkä paras tähän asti näkemistäni!
Huomaattekos jotain pienen pientä vikaa ???

kuva. Minna Hiltunen

Satula joka äkkiseltään näyttää hyvältä saattaakin olla suuren suuri yllätys sisältä. Tässä tapauksessa jo ulkomuoto kertoo, ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Kun joskus satula sattuu päätymään jollekkin, joka vinouden huomaa ja saattaa jopa hivenen uteliausuuttaan aukaistakkin kyseisen penkin. Löytyy sisuksista melkoisia yllätyksiä.

kuva. Minna Hiltunen

hyvin hyvin kaunis puoskarointi. Ruuveja, popniittejä, pakkelia, metalli levyä,
kankaan palaa, ilmastointi teippiä.... 

Myös hyvin monesta satulasta löytyi etukaari vikoja. Muuten ehjä runkoisia yksilöitä, mutta etukaaren niitit olivat poikki ja ruostuneita. Tämähän karusti tarkoitti käyttö kieltoa kaikille näille satuloille.

Paljon tuli edelliskerran tavoin runko asioita ja uutta tietoa.. Pää sekaisin tiedo määrän kanssa + klinikalta saatujen tietojen kanssa. Omasta satulasta en kerennyt muuta tehdä, kuin purkaa toppaukset ja ottaa vastimet irti. Pahasti söi tuo klinikalla juokseminen aikaa, mutta sille ei mahda mitään.
Perjantai illalla sain vielä varmistuksen kyydille! Onneksi auttavia ihmisiä on olemassa jälleen kerran! :) Ikuisesti saa taas olla kiitollinen kaikille.

Lauantaina pääsin sitten kunnolla satulan kimppuun. :) Ensin operaatio vastinhihnat.

vasemmalla vanhat hihnat, oikealla uudet

Vanhat vastimet suorastaan venyivät käsissä, eli ei kovinkaan turvalliset yksilöt. Uudet saatiin paikan päältä ja niihin operaatio reiät ja maalaus. Tämän jälkeen alkoi ompelu urakointi, joka sitten tökkikin hetken aikaa Kun sain omien ajatus virheiden vuoksi purkaa kerran jos toisenkin ehkä vielä kolmannen ja neljännenkin. Lopulta hihnat oli kursittu paikoilleen.

Välillä on hyvä hörpätä kuppi kahvia tekemisen ohella :)

Loppu päivästä piti vielä mitata pikku pätkä nylon nauhaa mukaan, siinä oli operaatiota kerrakseen, kun nauhaa leviteltiin pitkin koulun käytävää :D
Mutta sainpahan ostettua pätkän sitäkin mukaani. Kurssi alkoi pian olla päätösessään ja kamppeiden pakkaaminen edessä, tulihan tuo ilmoituskin kyydin olevan jo Kiuruveden puolella. Tavarioden roudaus tallille, kämpän pika siivous ja ponien valmistelu kotimatkaa varten. Seppo oli tälläkertaa hyvin suopealla tuulella ja käveli koppiin rivakasti, Sauli harkitsi hetken aikaa, mutta tuli myös kyytiin. Kotimatka saattoi alkaa ja onneksi sää suosi tällä kertaa eikä tullut lunta, jäätä tai vettä.

Klinikkaa #4

Matkustelu kahden hevosen kanssa ilman omia täydellisiä kuljetus välineitä on haastavaa. Meillä oli tarkoitus lähteä keskiviikkona kohti Kiuruvettä illasta, mutta kyyditys peruuntui jo maanantaina. Noh onneksi tuli tieto peruuntumisesta hyvissä ajoin jolloin oli helppo kysyä muualta kyytiä. Lähtö päivä siis siirtyi torstai aamulle klo. 10.00, noh sää suosi jälleen meidän elämää ja tiedossa olikin lunta keskiviikon ja torstain väliselle yölle minkä vuoksi vielä aikaistimme lähtöä.

Torstai aamuna kahdeksan maissa kyyditys saapui pihaamme. Aloitin tietenkin heti tavaroiden pakkaamisella kyytiin, mutta kuinkas kävikään. Veto auto päätti sammua pihaan ilman syytä,  pika konsultointi huollon kanssa ja lähtö kielto saapui kuvioihin. Eihän tässä muuten mitään, mutta edellisenä päivänä oli myös oman talon yksi autoista päättänyt levitä tuohon pihalle, joten pihassa on paha karma.   -_-
Meinasi jo paniikkia iskeä lähdöstä ja puhelinta kouraan hätä kyytiä soittelemaan. Ensimmäinen ei vastaa puhelimeen, mutta onneksi seuraava saatiin jo kiinni. Kyyti järjestyi hyvinkin lyhyellä varoitus ajalla! Onneksi maailmassa on vielä hyviä ihmisiä. :)
Autosta purettiin kamppeet pois ja lähdettiin kahvin keittoon, sillä kyytiä sai hetken odotella. Kopin sai onneksi vuokrattua käyttöön joten kopin kanssa ei tarvinnut enää sumplia. Lisää hyviä ihmisiä elämässä siis :)

Hevoset onneksi osasivat elää siivosti kuljetussuojissa tallissa ja kyydityskin saapui suht nopeasti paikalle. Tavarat autoon ja ponit kyytiin tosin Sauli meinasi olla eri mieltä lähdöstä, mutta matkaan päästiin siltikin. Kiuruvedelle pääsimme hyvissä ajoin sillä klinikka aikamme oli vasta klo.14,30 kerkesin rauhassa laittaa hevoset talliin ja purkaa tavarani. Samalla myös sain vietyä kamppeita asuntolalle, jossa majoituin taas muutaman päivän.

Kun kello alkoi olla yli kahden lähdin hakemaan Seppoa vierastallista, käppäilimme klinikalle ajallaan. Klinikalla oli rauhallista joten toiminta mörinän kanssa sujui helposti. Muuta operoitavaa ei ollut tällä kertaaa, kuin kontrolli kuvien otto vatsasta. Kuvat saatiin suht nopeasti ja odotukseni olivat suht korkealla, mutta kuinka tämä elämä osaakaan potkia perseelle suorastaan.
Kuvista kävi ilmi, ettei annettu hoito ollut tuottanut haluttua tulosta! Hiekkaa oli poistunut vain piirun verran. :(

Seppo klinikan karsinassa

Noh ei auta itku markkinoilla. Keskustelua eläinlääkäreiden kanssa tilanteesta, jatko toimista ja hoidosta. Taas sai aloittaa ympäri kyliä soittelut mitä tehdään.
Perjantaina oli tiedossa myös kurssi päivä, mutta heti aamusta oli yhteyksissä oman kunnan eläinlääkäreihin. Eläinlääkärit olivat alkuun kotihoitoa vastaan, mutta keskustelivat vielä tilanteen klinikka eläinlääkärin kanssa. Muussa tapauksessa olisin joutunut tulemaan maanantaina klinikalle takaisin, mutta kunnan eläinlääkäriltä tuli ilmoitus että hoidot voidaan järjestää kotiinkin.

Kun homma oltiin saatu sovittua eläinlääkäreiden kanssa sain hakea vielä klinikalta tarvittavat lääkkeet mukaani. Onneksi Seppo ja Sauli tarhailivat tyytyväisinä heinä kasan äärellä tietämättöminä, mikä härdelli on muualla menossa.

Perjantaina alkoi satula kurssikin kaiken tämän härdellin keskelle, mutta siitä lisää myöhemmin. Ja toki kerkesi vielä monen monta muuta mutkaa tulla vastaan tälle reissua, mutta maailmassa on onneksi hyviä ihmisiä.