Kuulumisia

Taas on ollut työntäyteistä eloa, stressiä ja kiirettä. Nyt hetken huokaus ja kerkeää kirjoittelemaan enemmän. Valjastyöt ovat olleet jäissä hetken, juurikin kaiken kiireen ja tohinan vuoksi. Ja lopulta viime viikonloppu olikin vapaata siis kokonainen viikonloppu eikä tullut soittoa töihin. Kerkesin hyvin laittaa kasaan yhden satulan ja tehdä muitakin seisomaan jääneitä hommia.

Satulahan oli muuten jo topattu, mutta paneelit olivat edelleen irti, eli periaatteessa isosta hommasta ei ollut kyse. Ja koska kyseinen satula oli vielä sopivasti ruuvattavaa versiota helpottui homma huomattavasti. Kotona yksin ollessa satula oli helppo ja mukavaa laitella kasaan. Mikäs siinä istuskellessa  satula sylissä ja katsoa sivusilmällä televisiota. ;) Satulan siipitoppausten ompeleet olivat olleet suurin hidaste hommassa, kun yksinkertaisesti neula ei halunnut löytää oikeaa tietä. Sekin ongelma ratkesi puhelimessa puhuessa samaan aikaan, kun neulalle haettiin paikkaa.

hommahan hetken aikaa näytti tältä :D

Pakko oli kyllä myöntää, että tekeminen meni hivenen hitaanlaisesti. Minkä vuoksi olikin parempi siirtyä työpöydän ääreen tekemään, jotta homma saataisiin tehtyä vielä tälle vuorokaudelle. Kummasti alkoi homma sujua paremmin ja piakoin satulaa pääsikin ompelemaan ja ruuvailemaan kiinni. Ompelussa hetken aikaa etsittiin reittejä jonka jälkeen tikin teko menikin sujuvasti. Voipiko parempaa fiilistä satulasta tulla, kun ompelut sujuivat mukisematta, eikä tarvinnut purkaa ompeleita sen seitsemää kertaa.

ruuvvailaan

ensimmäinen puolikas paikoillaan

Sain kuin sainkin satulan kasattua samalle iltaa ja vietyä viellä takaisin käyttäjälleen. Illalla vielä pyörittelin oman satulan vastinhihnoja.

Maanantaina olikin jälleen työt kuvioissa ja iltapäivällä kerkesin viettää enemmän aikaa hevosten kanssa ja eritoteen tarhan siivouksessa, kun tämä kevät näyttäisisi olevan tuloillaan. Seppo ja Sauli ovat jo hyvinkin keväisissä fiiliksissä, kun remuamista näkyy jatkuvalla syötöllä tarhassa ja hyvin kestävä kahvapallo on saanut kyytiä.

pallo joutuu koville 

kun ei sepon hampaat riitä tätä murjomaan...

....on murjojia kaksin kappalein

Mikäpä siinä tarhaa ja tallia siivoillessa, kun sai sivu silmällä seurata "kakaroiden" leikkimistä. Välillä käytiin hännät tötteröllä pukkeja viskelemässä, kunnes palattiin pallon kimppuun. Itsellä oli hyvä työrauha tarhan siivoamiseen, sulavien lumien alta kun kahtoo löytyä lantaa, heiniä ja kuivikkeita.

pallo on kokenut kovia.. Onkos muille käynyt näin??? ja tämä on
pelkästään hevosten aiheuttamaa tuhoa.

poljetut heinät saivat häädön

Seppo kokeilee orimaisuuksiaan

Ammatin valinta?

Eipäs ole tullut hetkeen kirjoiteltua, mikä johtunee pitkälti hiihtolomien aiheuttamasta sesongista. Nyt lopultakin hetken hengähdys tauko ja kerkeää istumaan jopa alaskin. Seppo on toipunut hiekkan poistosta hyvin, mitään suurempaa ei olla vielä tehty ratsastamisen suhteen. Saulin kanssa on käyty pieniä pyrähdyksiä aina kun aikaa on ollut enemmän eikä työt ole vieneet 12h päivästä.

Viime viikonpuolella ystäväni soitti "hätäpuhelun" rikkoutuneista saappaistaan. Suutarihan minä en ole jonka olen todennut sen miljoona kertaa aikaisemminkin. Kummasti saappaat tupsahtivat heti keskiviikko iltana työpöydälleni ja ei auttanut itku markkinoilla, kuin ruveta vetoketjun purkamiseen.

Sinäänsä oli oikein mielenkiintoinen homma, tosin se suutarinkone olisi ollut miljoona kertaa nopeampi ratkaisu, mutta tulipahan tämäkin kokeiltua. Purin saappaan vanhan vetoketjun keskiviikko illalle ja tutkailin kengän rakennetta, kuvaten miten mikin homma oli tehty ja ratkaistu.

saapas minulle saapuessaan

Purkaminen on monesti hommista se nopein ja helpois, kasaaminen monesti vaati jo vähän pähkäilyä ja kuinka ratkaista ongelmat ilman apuja. Tässäkin tapauksessa oli ihan hyvä että kamera oli lähettyvillä, sillä moni kohta oli tarkistettava kuinka ne oli tehty alkuperäisessä. Haastavuutta aiheutti nilkan ja kantapään ahtaus sekä näkyvyyden puute. Vetoketjuhan olisi ollut järkevin ommella koneella, mutta sattuneista syistä ompelin käsin vanhoihin reikiin. Saappaisiin  oli jo kertaalleen vaihdettu vetoketjut ja suutarilta on tullut kommenttia, että näihin ei enää montaa kertaa ketjuja vaihdella. Siksi oli ehkä hyväkin että ompelin käsin vanhoihin ompeleisiin, enkä tikannut uutta reikää nahkaan koneella.

nilkan ja kantäpään haastavuus.

Ompeluun sai menemään helposti puoli päivää, tosin siinäkin ajassa oli yksi ruokailun mittainen tauko, hevosten ruokinta tauko ja liiman kuivumiseen menevä aika. Käytin liimaa pitämään vetoketjun oikealla paikoillaan ennen ompelua. Liimauksessa sai olla tarkkana, että ei mene liikoja ja vetoketju tulee tarkoin oikeaan kohti. Ensimmäisen sivun ompelu sujui kohtuullisen helposti, toisen sivun ompelu olikin hitaampaa. Onnistui silti ja saapas saatiiin kasaan.
Olisihan nuokin hommat ihan mielenkiintoisia opetella kunnolla ja kouluttautua, että tietäisi mitä tekee. Ainut on tämä järkyttävä aikapula mitä on jo valmiiksi saatika jos haluaa opiskelemaan ruveta. Työtkin on hoidettava kaikkein kotihommien ohella.

uusi vetoketju joka toivottavasti pysyy ehjänä