Reissun päällä!

Nyt on taas tehty töitä enemmän kuin kerkeää ja aika on aina kortilla. Nyt keväiseen säähän oon tarkoitus pitää talviloma jonka aikana on tarkoitus käydä Vihantissa kyläilemässä hyvän ystäväni luona sekä samalla reissulla käydä vilkaisemassa Vihtoria. Vihtorihan on meillä viettänyt vuoden päivät Sepon kanssa, muttei ollut omaan käyttöön sovelias. Nyt Vihtori onkin aktiivisemmassa paikassa tammojen kanssa. :)

Reissun päälle lähdin torstaina 16.4 kotona kerkesin aamulla hoitaa ja ruokkia pojat ja lähtö kohti Vihantia tuli puolen päivän jälkeen. Ajatus oli olla  useamman päivän pois kotoa ja Jutta saikin tulla viikonlopuksi kotiin hoitamaan omat ponit. Näitä pika reissuja tulee tehtyä kerran kaksi vuodessa ja ovat sitäkin tärkeämpiä. Tällöin saan vähän raitista ilmaa muualtakin ja pääsen tuulettamaan työn täyteistä päätäni.

kukko rouvvineen :)

Perillä sain huokaista hetken aikaa samalle iltapäivälle, kun ystäväni Riitta oli vielä navetoimassa. Illalla sitten pääsimmekin vaihtamaan kuulumisia. Perjantai aamuna lähdin apuna tekemään talli hommia tilalle. Josta löytyy hevosten ja ponien lisäksi myös muutama kana, kukko, lammas ja pupu sekä kaksi kissaa. Hevosten hoidon lisäksi on siis muitakin eläimiä hoidettavana ja kanojen touhuja on varsin hauska seurata :D Taas sain itselle ajatusta kanojen hankinnasta, mutta tilan puute taitaa olla suurin ongelma tällä hetkellä kotona.

Meillä oli tarkoituksena hevostelun lisäksi käydä pieni kirpppari kierros Vihantissa, Raahessa, Oulaisissa ja Oulussa.. No siinä riitti kierreltävää kyllä, mutta hyvin kerettiin tehdä kiertelyt kun aikaa laitetaan useampi päivä. Hevosten kanssa tehtiin muutamia satuloiden sovitteluja ja taisi siinä sovituksessa pyörähtää silapakettikin. Samalla oli raapattavana pieni talvikarva kerros vähän jokaiselta hevoselta ja sitä riitti. Vihantissa on kevät huomattavasti edempänä mitä täällä Kainuun korvessa ja luntakin huomattavasti vähemmän.

Vihtori

Tällä samaisella reissulla minulla oli tarkoitus viedä varustehuoneesta tavaraa vähemmänksi, mutta kuinkas siinä kävikään? :D Kotoa lähti pari kappaletta loimia joita toinen oli omille eläjille nifti ja toinen teltta. Sekä yksi satula, joka oli ollut Vihtorila käytössä meillä ollessaan. Takaisin päin tulikin sitten läjä suitsia ja parit riimut. Vielä jäi haettavaksi yksi kappale rekiä ja mahdollisesti yksi lännensatulakin, mikäli se on meidän eläjille sopiva. Jaa katsotaan mitä tässä ennen seuraavaa vierailua keritään keksiä haettavaksi vielä.

Kirpparikierroksilla olisi varmasti lähtenyt enemmänkin tavaraa mukaan, mutta pyrin pitämään raahattavan tavaramäärän mahdollisimman pienenä. Siispä muutamat tarpeelliset lähtivät mukaan mm. vyyhdinpuut.

Loma reissuhan ei juurikaan omasta muusta päivä rutiinista poikennut (paitsi nämä muut eläimet mitä itsellä ei ole). Aamuisin oli tallin siivousta ja tarhojenkin siivousta, ruokintaa, vesien laittoa ja iltatallia varten heinien laitot ym. Iltapäivisin monesti teimme muuta hommaa, mitä  oli suunniteltu sekä iltatalli päivän päätteeksi. Vaikka hommaa oli paljon nii siltikin ajatukset olivat täysin muualla kuin kotihommissa. Riitta on myös käyny samaiset valjaspuolen koulutukset kanssani yhtä aikaa, joten puheen aiheetkin olivat melko selkeitä. :D

Harmi ja Veke

Rava

Bambi

Kun kaksi päivää oli ahkerasti kierrelty ja soviteltu satuloita päätimme, että sunnuntai pyhitetään oleskelulle. Teimme tarpeelliset tallihommat ja valtaosan päivästä istuskelimme rentoutuen ja neuloen. Samalla tuli n. 7kk ikäisen pikkukissan kanssa leikittyä enemmän. Maanantaille teimme tehokkaan suunnitelman ajan käytöstä sillä maanantaille oli jäänyt myös kirppareita kierreltäviksi.
Maanantai aamuna ponkaisimme aamutalliin kahdeksan maissa missä teimme tallihommat ripeästi. Tiettenkin matkalle osui pieniä hidasteita, mutta se ei juuri muuta päivää häirinnyt. Tallihommien jälkeen kamppeiden vaihtoon ja evästä suuhun, minkä jälkeen suunta kohti Oulaisia ja Romuheikkiä. Ja siellähän sitä nähtävää sitten riitti. Joka paikkaa ei edes keretty tonkia läpikotaisin sillä aika oli rajallinen. Tietenkin tämä vähäinenkin aika käytettiin tehokkaasti hyväksi ja löytöjäkin tehtiin.

Tavaraa riitti

kun meni liian vakavaksi leikit :D

Oulaisista jatkoimme kohti Oulua ja siellä kävimme muutamissa liikkeissä ja klinikalla. Hevostarvike liikkeitä olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta maltoin mieleni. Edelleen tavaraa kotona on riittävästi tavaraa ja pyrin ostamaan vain tarvittavat enkä täyttämään joka nurkkaa.

Oulusta tulimme iltapäivän puolella takaisin Vihantiin. Ja pääsimmekin melko ripeästi tallihommiin illaksi. Sovitettiinpa  siinä yksi satulakin vielä samalle illallekkin. :D

Illalle jäi vielä tavaroiden pakkaamiset, sillä itsellä oli takaisin lähtö heti tiistai aamuna.

kotkot

Veke

bäää :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin oli hyvä päättää reissu. Huokaistu on vaikka hommailtukkin on reilusti. Kotona odottaa kaksi karvakorvaa tarhassa, lisäksi Siru ja Tuuri sisällä. Ulkona onkin siten myös hommaa tehtäväksi asti, joten lisää "loma" tunnelmia myöhemmin. Ja enemmän omista poneista :D

Seposta tuli ratsu!

Nyt se on tehty! Sepon selässä on käyty jo kahteen kertaan! Ai että tätä on odoteltu jo pitkään. Vielähän tämä ei suuruutta ole, mutta hyvällä alulla.

Eka selkään nousu tapahtui kolmisen viikkoa sitten, jolloin saatiin vain kuuluisa hyvä idea. Alkuun juoksutettiin pahimmat virrat pois ja seuraavaksi kamppeet kyytiin, leipää mukaan ja eiku keikkumaan. Tällä kertaa ilmoitin Jutalle että minä kipua kyytiin. Saa sisko vuorostaan olla taluttajan roolissa.

Sepon kanssa on tehty aikaisemminkin satula harjoitteita, joten satula ei ole vieras käsitys herralle. Mikä helpotti huomattavasti homman aloitusta, kun pohja työtä on tehty jo varsasta lähtien. Ensimmäiset toimet olivatkin perus jalustimien tamppaamista, satulan heiluttelua ja vyön kiristämistä. Joista Seppo ei ollut moksiskaan (jotenkin tämä ei yllätä ketään) :D
Seuraavaksi kipusin pukin päälle seisomaan, mukana oli muutama leivän kannikka sillä Seppo hivenen ihmetteli toimeani... Tosin ihmettelyt loppuivat nopeasti, kun huomasi ruoka tarjoilun pelaavan.

tarkkaavainen oppilas

Sepon järkevä asennoituminen hommaan aiheutti hivenen "ahneutta". Sillä pakkohan sitä oli painoakin laittaa satulaan ensin vain nojaillen ja vähän roikkuen. Alkuun tuli perus reaktiona pieni pään nousu ja ehkä hetkellinen leivän syönnin keskeytys, mutta mitään sen suurempia reaktioita ei tullut.

tarkkaa

Välillä pidimme hetken huokaisun ja Jutta kävi taluttelemassa Seppoa ympäri "kenttää". Aina pidettävä mielessä, ettei tehdä kerralla liikaa vaan pidetään homma mielekkäänä. Tosin tuolla ateria tarjonnalla homma taisi olla melko mieleistä :)

Selkään menoa jatkettiin hetken päästä uudelleen ja Sepon reaktiot olivat melko olemattomissa. Tämän vuoksi päätimme nostaa hieman vaatimusta ja kipusin selkään asti.

Selässä!!! :D

Eipä aiheuttanut tämäkään kummmpaa reaktiota. Hetkellinen syömisen keskeytys ja kuuntelu mitä ympärillä tapahtuu, minkä jälkeen leivät maittoivatkin taas. Tämän jälkeen tulin alas selästä ja Seppoa kävelytettiin hetki, minkä jälkeen uusimme samallalailla selkään menon. Tämäkään ei aiheuttanut sen suurempia ongelmia herralle, tällä kertaa syömistä ei juurikaan lopetettu.Tämän toiston teimme vielä kolmannenkin kerran missä Seppo otti itse muutamia eteneviä askeleita ilman ongelmia. Siihen oli hyvä lopettaa siltä erää, sillä hommassa oli edetty jo huomattavasti suunniteltua pidemmälle.

Seuraavan kerran kokeilimme, kun oli taas apukäsi Jutta kotona käymässä. Sille kertaa emme käyttäneet aikaa niin paljon alussa satulan "tamppaamiseen" tai painon pitoon. Seppo oli suorastaan kärsimätön leipien perään, eikä meinannut malttaa olla paikoillaan. Pienestä kärsimättömyydestä huolimatta jalustinta jalkaan ja painoa selkään. Seppoa ei mikään muu näyttänyt kiinnostavan kui leivät. Otimme pienen pätkän käyntiä eteen päin Jutan taluttamana Sepon kuunnellessa selässä istujaa. Käynti pätkän jälkeen tulin alas ja taluteltii ilman ratsastajaa pieni kierros, minkä jälkeen menin uudestaan selkään. Tällä kertaa menimme hieman pidemmän pätkän ja kokeilin samalla ääni apuja ja ohjaamista. 

Tämän jälkeen totesin homman riittävän siihen kertaan. Yritetään päästä käymään kentällä lähi tulevaisuudessa jotta pääsisimme kunnon pohjalla ratsastamaan. 

keväiset palloleikit

Ehkäpä tuosta pienestä kakaran alusta tuleekin mainio ratsu harrastelijalle. Huumoria sillä ainakin riittää samoin järkeä on peritty oikein mallikkaasti. :)

Toppauskurssin antia

Nyt on taas aikaa edellisistä kirjoituksista ja saa taas kirjoittaa kuukauden asiat. Maaliskuun lopulla olin jälleen kurssitettavana. Voinpas taas sanoa että menipäs kaksi päivää Kiuruvedellä nopeasti, hyvä että kerkesi huomanneensa siellä käyneen. Edellinen toppauskurssi oli jäänyt itseltä välistä töiden vuoksi joten nyt oli palava halu päästä kurssille.
Perjantai oli sattumien aamu vähän joka suuntaan, mutta perille päästiin ja melkein ajoissa. :) Kävimme alkuun läpi edellis kerran tapahtumia joita sai olla tarkkaan kuuntelemassa. Seuraavaksi siirryimme maneesille jossa oli kaksi demo ratsukkoa. Tarkoituksena oli kahdessa ryhmässä sovittaa satulat "asiakkaille".
Alussa tottakai kyseltiin hevosen ja ratsastajan historiaa ja mahdollisia ongelmia joita ratsastaja olisi huomannut. Seuraavaksi kävimme hevosen läpi kauttaaltaan, tutkimme rakennetta, lihaksistoa ja katsoimme liikkeet käynnissä ja ravissa. Samalla kirjasimme kaiken huomioimamme muistiin ja keskustelimme ryhmäläisten kesken aiheesta. Kun asiat oli käyty läpi aloitimme satuloiden sovittamiset. Tarkoituksena oli sovittaa sekä este- että koulusatula.

Esin otimme sovitukseen estesatulan. Mallina vanha stübben

Satula näyttää äkkiä hyvältä, mutta satulan syvin kohta ei ole oikein.

kun satulaa kohotetaan hieman saadaan syvin kohta oikeaan paikkaan

Este penkkiä ei sovitettu ratsastajan kanssa, sillä satula vaati uudelleen toppauksen vanhojen ollessa kivikovat. Seuraavaksi kokeilimme samalle hevoselle  koulusatulan, josta ratsastaja ilmoitti olevan ongelmia. Koulusatula näytti myös äkkiseltään hyvältä, mutta hevosen lihaksiston toispuolleisuuden vuoksi tuntui toinen puoli jäävän ns. tyhjemmäksi.
Tämä satula sovitettiin sitten myös ratsastajan kanssa liikkeessä. Heti alkuun huomasimme satulan valuva eteen lapojen päälle. Vaikka satula korjattiin uudelleen oikealle paikoilleen jatkoi satula vaeltamistaan lavoille, jolloin se häiritsi hevosen liiketta huomattavasti.

Satula oikealla paikoillaan

satula hetken ratsastuksen jälkeen valui lavoille

Tällaisissa tapauksissa tehdään mahdollisesti korjaavaa täydennystä tai laitetaan eteen väliaikainen romaanti mahdollisilla täytepaloilla. Satulan sopivuutta on tällöin seurattava jatkuvasti, kun hevosen lihaksisto pääsee kehittymään. Romaanit tai täytepalat on poistettava kun lihaksisto on kehittynyt riittävästi. Tällöin on myös seurattava satulan muuta istuvuutta. Samoin kyseisessä tapauksessa olisi suositeltavaa, käyttää myös muotoiltua satulavyötä.

Satulan sovitus kesti iltapäivän puolelle minkä jälkeen  siirryimme verstaalle takaisin omien satuloidemme kimppuun. Itse jatkoin saman satulan kanssa mihin olin edellisellä kerralla jäänyt. Satulassa oli korjattavaa ommelta melko paljon ja itse toppauksen saan tehdä kotioloissa.

Lauantaina oli myös ohjelmassa western satulan sovitus. Tämä oli itselle uutta ja mielenkiintoista asiaa sillä olisin itsekkin innokas joskus moisen hankkimaan. Sovitukset tehtiin ravitallissa tällä kertaa tosin ilman rasastajaa.

Western satuloihin pätevät piltälti samat säännöt kuin muihinkin satuloihin. Satulan on levättävä tasaisesti hevosen selässä aiheuttamatta ylimääräistä painetta tai jättämättä tyhjiä tiloja hevosen selkään. Satula ei saa heilua tai keikkua ja rungon leveys on oltava sopiva.
Tätä olisi voinut käydä läpi vaikka koko päivän, mutta aikataulut eivät oikein antaneet periksi. Oli vielä tehtävää verstaallakin.

Nämä kaksi päivää menivät taas siivillä tiedon janosta ja valitettavasti olivat myös viimeinen kurssi kertamme. Näillä tiedoilla pitäisi pärjätä seuraavaan koulutukseen saakka.
Lopussa kävimme läpi vielä kurssin antia, kyselimme paljon mahdollisista ongelmatilanteista.