Talvi tuli ja joulu on kohta ovella

Joulu on kohta ovella ja talvi tuli pakkasten saattelemana, mittari taisi näyttää -17 astetta ja pojat rouskuttelevat heiniään tarhassa.
Tänään ohjelmassa oli kentällä käynti. Ystäväni tuli hakemaan meitä kopin kanssa ja matkaan päästiin hyvin. Perillä Seppo oli perus mies ja piti esittelyt itsestään, Saulin tullessa rauhallisesti perässä. Sauli sai varusteet melko joutuisasti selkäänsä ja Sepolta poistettiin vain kuljetuksen aikana ollut loimi.

Jutta ja Sauli töiden loputtua

Kentällä seurailin Sepon suolen toimintaa, sillä lannan laatu ei vielläkään miellyttänyt, ja lannan mukana tuli jonkin verran nestettä. Epäilystä siis on että suolistossa olisi hiekkaa.
Jutta ratsasti Saulin jolla oli virtaa kuin pienessä kylässä. Kovinkaan kovaa treeniä ei voitu pitää, sillä pakkanen oli jatkuvasti kiristymässä ja hevoset eivät ole liikkuneet kovilla pakkasilla tälle talvea. Nämäkin pakkaset ovat tulleet äkkiseltään.
Liikutuksen jälkeen palasimme tallille ja Sepon häntä sai kuurausta. Kotona hännän pienimuotoinenkin pesu on oma hommansa, joten käytin tallissa olon hyödyksi ja hänä kuurattiin sisätiloissa. Samalla myös teimme lannnasta pika tutkimuksen, ja liotimme tuoreesta tavarasta osan veteen pussissa. Hetken aikaa annettiin lietteen tasaantua ja pussinpohjaa kokeilemalla saattoi tuntea mahdollisia hiekan jyväsiä. Niitä oli jonkin verran joten klinikka reissu on edessäpäin tulossa.

Myös ystäväni kanssa pidimme pikaista palaveria ensi vuoden suunnitelmistaja tavoitteista. Sepon kanssa eletään päivä kerrallaan ja toivotaan nyt että hiekasta ei tule tämän isompaa ongelmaa. Saapi kuonokopan keväällä laittaa, ettei rohmuaminen jatkuisi.
Nyt talvella olisi hienoa jos Sepon kanssa saataisiin rekiajo opetettua, sillä siihen olisi mahdollista saada apuja. Sepon ratsastus menee jonossa seuraavana eli jos edellä mainitut onnistuvatja toimivat otetaan siis vielä keväällä ohjelmaan selkään nousut.
Saulin kanssa olisi tarkoitus mennä tunneille ja saada ratsastus sujumaan paremmin. Samoin jos ensi kesänä saataisiin matkaratsastuksen starttikurssilla käytyä olisi se iso positiivinen askel eteenpäin.
Tämän isompia haasteita en ensi vuodelle taida suunnitella, sillä niitä kerkiää suunnitella myöhemminkin.

kuva JuttaM

Mutta nyt.. Hyvää Joulua kaikille jotka ovat eksyneet tänne asti!! :D
Täällä jatketaan harrastelua pakkas säässä (-22 oli äsken) ja kirjoitelmia tulee vielä tälle vuotta.

Kauhea petturi olen

Kauhea petturi olen nyt, kun kävin kokeilemassa ystäväni saksalaista tammaa.
Mitäänhän sille ei voi, että puoliverinen on aina puoliverinen ja niitten kanssa tietyt jutut on vaan helpompia, vaikkei tämä mammakaan mikään kaikista helpoimmasta päästä ole.
Mutta olihan se hymyssä suu kuiteskin, en valita. :)
Ratsastus tehtiin lumisateessa, mutta se ei tahtia haitannut. Itsellä kävi täys moka, kun olin ottanut väärän kypärän mukaani, mutta menihän nuo ravailut vanhallakin kypärällä.
Tähän muutama kuvatus hienolla kännykkä laadulla, kuten aina.

Ensin meni omistaja itse

Nyt on vääräkuski, tuumasi tamma
kuva. LauraK

hetken köppöttelyä
kuva. LauraK

lisää köppöttelyä
kuva. LauraK

vieläkin
kuva. LauraK

Kyllä oli tämä mopo erilailla ajettava ja iso liikkeinen, mut kyl hyvät fiilikset jäi pollesta. Ehkä näiden puoliveristen selkään pitäisi eksyä useammin ja omien kanssa (tai lähinnä Saulin kanssa nyt alkuun) päästäisiin käymään tunneilla. Sepon kanssa lähdetään tunneille, sitten kun ratsastuksen sujuvat muuten ja hevonen on tunneille valmis.

Eläinlääkärin odottelua

Siinä se on hevosen hammas ihmeteltäväksi.

Voiko elämässä olla kamalampaa asiaa, kun odottaa lääkärin soittoa?
Tänään piti olla normaali päivä kaikilta osin, vapaata, voi tehdä nahkatöitä ja liikuttaa hevosia. Noh normaalisuus hävisi sen silian tien kun aamusella huomasin ettei Seppo syö! Tai olisi se syönyt, muttei kyennyt. Hevonen otti heinää koko suun täydeltä yritti mutustella ja sylki ulos.
Vesiastia oli uitettu heinillä ja heiniä oli levitetty pitkin tarhaa ja tallia. Pieni muotoinen hätä meinasi iskeä, mutta järki päähän ja soitto eläinlääkärille.
Lekurilta ilmoittivat, että soittaavat myöhemmin takaisin. Siispä aloitin piiinaavaan odottelun.
Kiitos ja kunnia kun sain hyvän ystäväni seuraksi ja pitämään minun pääni ruodussa.
Kerkesin konsultoida jo hätätilannetta varten kopin, auton ja kuskinkin valmiuteen. Eläinlääkäriä saikin odotella tai sitä soittoa, pitkän tovin..
Kahvia kului, vähän väliä piti käydä katsomassa onko tilanne muuttunut.. Edelleenkään ei syödä vaan mutustellaan...hevonen on syömättä ollut jo toden näköisesti edellis yöstä asti... Ressi ressi ressi ressi...
Niin ja lisätään tähän vielä, että Seppo ei ulostanut normaalisti vaan tuli pelkkää löysää vesilantaa jos sitä edes sillä nimellä voi kutsua.

Lopulta oli jo pakko soittaa toistamiseen uudelleen eläinlääkärille, mikä on tilanne? Tämän soiton jälkeen ei mennytkään kauaa, kun tuttu eläinlääkäri soittikin jo takaisin. Ja vajaassa puolessa tunnissa eläinlääkäri olikin pihassa.
Saulin mielipide lekurista oli järkytys ja Seppo oli sitä mieltä, että uusia ihmisiä! Jotain positiivista sentään! :)
Sauli sai seisoskella seuraeläimen virassa näkyvillä, kun Seppo sai rauhoittavaa. Seuraavaksi hetken odottelu ja suu auki. Molemmin puolin poskihampaissa oli piikkejä missä oli yksi syy huonosti syötyyn heinään. Itsekkin kokeilin hampaat läpi ja ei kovinkaan mukavalta tuntuneet. Raspi esille ja raspataan hampaat. Parin vedon jälkeen putkahti suusta yllätys, nimittäin irronnut hammas, jolla on todennäköisesti myös syytä tähän syömättömyyteen. Hampaiden irtoamista olen jo pari viikkoa takaperin osannut seurata, kun Seppo on ollut rauhaton suustaan. Ja mahdollista irtoavaa hamasta tässäkin tapauksessa epäiltiin ensimmäisenä.
Hampaat raspattiin loppuun, muita ylläreitä ei tullut ja Seppo sai jäädä tarhaan selvittämään päätään.
Reilu puolituntia eläinlääkärin lähdöstä Seppo olikin jo hamuamassa heinän korsia pitkin tarhaa, eli tilanne normalisoitunut.

Ja jotain positiivista vielä loppuun. Pojille haettiin uusi pallo remuamista varten, kun jumppapallo oli kirjaimellisesti pistetty päreiksi. Nyt on kahvapallo, joka toivottavasti kestäisisi pidempään poikien leikkejä.

uusi punainen

Nyt sitten seuraillaan Sepon syöntiä, mutta jospa tällä huollolla selvittäisiin. Ja jospas sitä tulevana viikoloppuna taas pääsisi hevosen selkään, vaikka viikonloppu taitaa pitkälti mennä työn merkeissä.

Ratsastelua ja hierontaa

Nyt se sitten lopultaan onnisti ja pääsin hevosen selkään.. Menokin oli sen näköistä :D
Viikon työrupeamat olivat sitä luokkaa, että hevoset ovat saaneet ottaa melko rauhalisesti. Perjantaina molemmat saivat vähän juoksuttelua ja lauantaina Sauli pääsi ratsun hommiin.
Sunnuntaille sitten pääsin itse kipuamaan lopultakin Saulin selkään!

Ja ohan se jännää, niin ku aina ;)
Sauli oli ja toimi kuin mikä tahansa mummokuljetin ja siitä kiitos. Juttakin taisi hivenen naureskella, että kovasti se edesmennyttä ruunaamme muistuttaa. Itselle oli taas kulttuuri shokki nuo ratsastushousut, ei sen vuoksi että ovat jämäkät vaan se väri.
Vanhat housut ovat mustat ja niihin on tottunut, nyt kun piti pukea vaaleansinistä aiheutti tämä järkyttelyä minulle. Mutta ehkä tämä nyt kestetään ja käytetään, kunnes saadaan uudet mustat kuvioihin.

Selkään nousu tehtiin penkin päältä ja Saulille pointsit maltillisesta paikoillaan seisoskelusta. Välillä jopa näytti siltä, että "alahan akka jo kavuta sinne selkään".

Yhtään en tainnut lukita itseäni kasaan?
kuva. Jutta

Sekään päästyäni oli hetken hegittely harjoitus ja liikkeelle. Lauantaina oli Saulin ratsastustuokio venähtänyt joten tälle päivää päätin, että mennään rauhassa. Koska hierojaki oli tulossa on parempi, ettei hapoille asti tehdä hommaa ja pidetään kaikki mukavana.
Kierroksen kävelyn jälkeen piti itseä jo ruveta kokoamaan, että mistäs ratsastustaidot oli tehty?

Ensinnäki istu suorassa, ongelmana on että oma vasen jalka on useita senttejä oikeaa lyhyempi. Tätä ongelmaa on yritetty jonkun kerran korjata, mutta vielä ei ihmettä ole tapahtunut. Hevosen selässä tämä ongelma tulee näkyviin heti.

Seuraava asia hengitä ja ole rento. Tämä on ihan yleinen ongelma ihan sama minkä hevoen selässä istun ensimmäistä kertaa. Tai jos olen ollt enemmän kuin kuukauden ratsastamatta.

Kolmantena kädet ja katse. Käsien kanto on nykyään kovinkin vaikeaa ja kirppusirkuksia olen seuranut aivan tenavasta lähtien. Mystisesti aina kilpailuissa muistan molemmat pitää kurissa, mutta treeneissä en.

hetken käppäilyn jälkeen ailkoi hengittäminen onnistua ja naurattaakkin.
Saulista saadaan hyvä mummokuljetin ;)
kuva. Jutta

Tästä on hyvä jatkaa ja jos päästäisiin kokeilemaan kentällekkin lähi tulevaisuudessa. Seppo odotteli ratsastuksen ajan omassa tarhassaan ja seuraili tilannetta. Ajatus oli Seppoa olisi keretty ohjasajamaan, mutta hieroja oli jo tulossa ja oma aikataulu hivenen myöhässä niin jätettiin ajot nyt väliin.

Enspo pörrötukka riepotteli jumppapalloa
kuva. Jutta

Olivat viikolla pojat osanneet jumppapallonkin pistää entiseksi. Pallo oli mennyt täysin halki joten joululahja listaan taisi juuri tulla uusi hankinta. Seppo riepotteli pallon raatoa tarhassa tovin aikaa, kun Sauli teki töitä mummokuljettimena.

Ratsastuksen jälkeen tulikin hieroja sopivasti paikalle ja hieronta operaatio alkoi. Hyvä ystäväni on juuri aloittanut opinnot ja minä heti tuupin koeponeja käsiteltäviksi. :D
Hieronta aloitettiin Saulista ja jumeja löytyi jonkin verran. Saulia on todennäköisesti hierottu ennenkin, kun se ei tilannetta kovinkaan vierastanut. Oikeasta takajalasta löyti herkkyyttä (jalka mikä turvotteli) joten se menee nyt erityis tarkkailulle. Jalka ei ole turpoillut ja hevonen ei ole ontunut, joten ihan mahdottomuuksia ei pitäisi hermoilla. Kuitenkin työn määrä Saulilla on suht vähäistä ja pihatto elämän vuoksi liikkuu muute paljon tarhassa.

Seppo sählärin maltti olla pelkkää haavetta vaan. Seppo tyypilliseen tyyliinsä hästäsi turvallaan kaikkea mitä oli ulottuvilla ja maltti paikoillaan seisoskeluun ei meinannut löytyä mistään. Sepposta ei juurikaan isompia jumeja löytynyt, vaan hieronta oli enemmän hyvän mielen "silittelyä". Hyvää tekee opetella seisomaan paikoillaan häsläämättä. Ja tulevaisuutta varten on hvä jo nyt käydä opettelua tähänkin.
Molemmat hevoset antoivat venytellä kohtuu hyvin, Sepolla oli takajalkojen kanssa pieni keskustelu, mutta kunhan malttoi mielensä saatiin nekin venyteltyä.

Sauli hieronnassa ja maailman mahtavin puhelimen kuvan
 laatu hämärässä tallissa

Jospas sitä nyt tulevalla viikolla päästäisiin uudelleen Saulin selkään ja Sepon ajoon. Ja pääsisiitsekkin tuonne hierontapöydälle, jotta saataisiin omat jumit kuriin.

kuva. Jutta