Seliseli Kuupeli

Seliseli Kuupeli

Seliseli Kuupeli elikkäs Seppo tahi Sepe. Pienen pieni projekti joka sai alkunsa hyvästä ideasta. Hevonen josta odotan itselleni monipuolista harrastehevosta. Hevonen jolta en odottanut kovinkaan suurta "WOW" ilmiötä.

Kaikki sai alkunsa, kun hyvä ystäväni Maiju halusi omalle tammalleen E.V. Selinalle varsan, mutta itse varsaa ei halunnut itselleen. Maijulla oli Selmaa ostaessa tehty sopimus yhdestä varsasta Jaapelista. Paljon olimme keskustelleet hevosista ja varsoista, kunnes itse nerokkaana menin sanomaan, että  olisin itsekkin halunnut varsan. Sen hetkisessä elämän tilanteessa itselläni ei ollut hevosia ollenkaan, joten haaveilut omasta olivat polttavat. Noh projektia pystyyn ja Selmuska kantavaksi Jaapelista. Selman kantoaikaa oli mielenkiintoista seurata, kun tamma ei "levinnyt" niin kuin moni siitostamma tahtoo tehdä. Tähän tosin vaikuttaa pienen pieni asia nimittäin yliruokkiminen. Selmuska pysyi hyvinkin timmissä kunnossa ja vasta loppu aikoina näki selkeästi, että vatsassa on asukki.

Selma varsoi tuttavani luona, mutta aivan viime metreille saakka sain kuulla kommentteja ettei Selma kantavana ole. 24.6.2012 sain kuiteskin puhelun, että vahatipat ovat tulleet. Samalle sekunnille ampaistiin paikalle ja mikäs laitumelta löytyikään?
Seppo juuri syntyneenä

Selma oli juuri pyöräyttänyt Sepon maailmaan, kun saavuin paikalle. Onnellisena puhelua kasvattajalle ja ensi askeleet sain seurata. <3
Ja tottakai perus tuuria, kameraahan ei ollut mukana joten ainoat kuvat mitä saatiin oli puhelimen laadulla.

Seuraavaksi olikin hauska nimen keksimis operaatio. Itse oli miettinyt Seliseliä, mutta koska kyseinen nimi on olemassa piti tälle keksiä jatkoa. Noh sehän nerous löytyi Maijun puolelta. Seliselin ajatus tuli pelkästään ihmisten selittelyjen mausta, kun "Selma ei ole kantavana".

Seppo ja Selma olivat kesän laitumella ja syksyllä siirrettiin Maijun luo. Maaliskuussa 2013 Seppo lähti opiskelemaan ajoa Kiuruvedelle Ylä-Savon ammattiopistoon Hingunniemeen. Sieltä sitten tuotiin meille kotiin toukokuussa.

Sepon kanssa tehtiin ensimmäinen kesä perus käsittelyä. Syksyllä ohjasajoa, samoin talvella. Keväällä 2014 kun lumet alkoivat olla sulaneet aloitimme ajamiset uudestaan. Seppo ei ajo tauosta ollut moksiskaan vaan mennä puksutti, kuin vanha tekijä.

kuva. Jutta M
Maiju sai meidät innostumaan myös näyttelyistä. Oma ajatus oli että mennään Sepon takia, että hevonen saa kokemusta ja näkee paikkoja. Siispä matka 13.9.2014 SuoRan valtakunnallisiin suomenratsujen ja pienhevosten näyttelyihin Kiuruvedelle.

Ja sieltähän kajahti
9-8-7-7-9 yht.40 p. I palk, varsaluokan paras ja BIS II


kuva. Jutta M
Tästä on hyvä jatkaa harrastelija uraa Seppohevoisen kanssa. :)

2 kommenttia:

  1. ai että on pirun komee suomenhevonen! Minäkin haluun... :D Ja nuo vajastyöt on hienoja, itse olen riimun koulussa väsännyt ja tiedän että helppoa se ei ole :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllähän tuo Seppo alkaa hevosta etäisesti muistuttaa. :D
    Olihan se melekonen rääpäle vuosikkaana, mutta nyt kaksi/kolmi vuotiaana alakaa muistuttaa jo ihan hevosta joka suunnilta. :)

    VastaaPoista