Ratsastamaan!!

Jeee..! pitkästä pitkästä aikaa hevosen selkään!! Tai no Saulin selkään.. :D

Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut, kunhan vain pääsen kapuamaan Saulin selkään ja käytäisiin vähän tiellä kävelemässä.. Ensi alkuun tietenkin mentiin tarhassa, jotta saan tuntuman kohdilleen. Tietenkin huomattiin pieni riemun aihe, kun istun vinossa. Edelleen vasen jälka on lyhyempi ja se uhkaavasti vaikuttaa näköjään tuolla hevosen selässä istumiseenkin.
Sitä sitten korjaillessa hetken aikaa, jotta löytyisi se kultainen keskitie istuntaan. Ihmeitähän ei yhdellä kerralla tehdä, koska tämä vika on sen verran voikamas fyysisesti. Jossain vaiheessa on paikko käydä askellääkärilla tms joka osaisi asiasta enemmän tulkata.

Pojat odottavat töihin lähtöä
kuva. Jutta

Alkuun tarhassa
kuva. Jutta

Kun henkinen valmistautuminen oli tehty ja jalustimet kertaalleen säädetty paremmiksi, lähdettiin tuolle omalle hiekkatielle käppäilemään. Seppo edellä Jutan kanssa ja minä Saulin kanssa perässä. Alkuun Sauli käveli hyvin tyypillistä "ravurinkäyntiä" joka tuntuu selkään hyvin töksähtelevältä, mutta hetken käveltyä alkoi löytyä rennompikin käynti. Istuntaa yritin miettiä kokoajan, mutta koska elää "vinossa" jatkuvasti on vaikea tuntea itse se oikea asento. Välillä sain kommenttia istunnan korjaamiseksi Jutalta.

Tiellä seikkailemassa
kuva. Jutta

Seppon mukaan lähtö antoi Jutalle sitten hetkeksi tekemistä, kun herraa kiinnosti taas kaikki ja kuvaaminen oli tehtävä minun pienellä pokkarilla. Saulin kanssa kävelimme suoran pätkää edes takaisin,sillä tie on kovin lyhyt joka päätyy naapurin pihaan. Päätimme siis pysyä tällä lyhyellä suoralla tehdä pieniä ravi pätkiä ja hakea vähän tuntumaan hommaan. Saulillehan ravailut kävivät sillä edellispäivänä oli menty hangessa käyntiä, joten ravailu auratulla tiellä oli mielekästä.

ravissa käy
kuva. Jutta

Seppo keksi tekemistä, ettei tylsisty
kuva. Jutta

Eihän ne meidän ravi pätkät ihan muutamaan jääneet, vaan piti intoilla ja puksuttaa mummokuljettimella enemmänkin. Halkopinot olivät jänniä, mutta mitään tuijottelua suurempaa ei Sauli niiden takia tehnyt. Sepon kanssa olisi tulevalla viikolla jälleen kerran röntkeniin menoa, josta saadaan tieto onko hiekka poistunut suolistosta halutulla tavalla ja päästäisiinkö jo liikutus hommiin Seponkin kanssa.

arabianlämminverinen
kuva. Jutta

Takaisin päin puksuti puksuti
kuva. Jutta

Seppo päätti mennä ojaan
kuva. Jutta

Tarkkaa kellon aikaa en tajunnut lähtiessämme katsoa, mutta n.30 min tiellä taidettiin mennä. Kun Sauli kulki rennosti lähdimme takaisin kotipihalle, ja hommat lopetettiin hyvään mieleen. Niin omaan kuin hevosenkin. :)

Hyvään fiilikseen oli hyvä lopettaa!
hauskaa myös, että minulle mahtuivat Jutan vanhojen ratsastushousujen lisäksi myös chapsit! :D
Tästä on hyvä jatkaa
kuva. Jutta

Startti uusille suunnille

Posti toi tullessaan pienen pienen paketin.. Ei painanut kuin vähän reilu 10kg. :D
Noh pari sankollista psylliumia kai selittää painon valtaosin, mutta oli siellä muutakin. Nimittäin jotain mikä olisi pitänyt tilata aikoja sitten ja olla käytössä koko ajan.
Sellainen pieni "virkistys paketti" ratsastuslajille nimeltään matkaratsastus!

Mitä tämä sisälsi?? Ei hurjia määriä juuri mitään, mutta minulle sitäkin enemmän uusia mielenkiinnon aiheita tuleville reeneille (jos niitä siksi voidaan kutsua).

Aloitetaan perus välineillä, eli stetoskoopilla! :D

Polarin kahvasykemittari.
Tämän hankintaa olen suunnitellut kauan, hinnat ovat välillä pomppineet
turhankin hyvissä lukemissa. Nyt kuiteskin sain tämän hankittua
ja toivottavasti pian päästään testaamaan. :)

Moni ravitalleilla kulkeva tai ravureita treenaava ei treenaa ilman kelloa tai sykemittaria. Parhailla on GPS-sykemittari,kello ym hienuodet samassa paketissa. Niitäkin ehkä joskus tulevaisuudessa joutuu hankkimaan. :)
Itse viime kesänä pidin kelloa Sepon ajoreeneissä ja pidin päiväkirjaa kuljetuista matkoista + ajasta. Sykkeitä en mitannut koskaan, sillä juurikin puuttui sykemittari. Ajo lenkkejä tehdessä koko kesän ja syksyn huomasin kunnon kohoavan lähinnä ajan lyhenemisestä eli kun ajettiin sama matka (esim. 7km) jossa hölkän ja käynnin osuus on aikaisempiin ajokertoihin samat kesti lenkin tekeminen lyhyemmän aikaa syksymmällä mitä keväällä. Olipas taas vaikeasti selostettu :D

Sepon "treenipäiväkirjaa" viime vuoden elokuulta

Mitään suuren suuria suunnitelmia, en tehnyt treenaamisten suhteen vaan sovitin kaiken yleensä töiden kanssa. Jos itsellä syystä tai toisesta päivät venyivät töissä pyrin ajamaan tällöin vähän rauhallisempia lenkkejä, tai oli tiedossa pitkiä/rankkoja päivä jollloin en ajanut ollenkaan.
Seppo liikkuin viime kesänä juurikin 2-3 jopa 4 kertaaviikossa, mutta liikutusten rankkuus oli pienempi kun kertoja oli enemmän.

Idea liikutukseen tuli yllättäen matkaratsastuksen kautta, mutta se piti soveltaa ajettavalle varsalle. Etsinkin jemmasta lehtiä, missä oli ollut mainintaa treeneistä.. Aikaisemminkin olen treenaillut matka painotteisesti edes mennyttä Vilperiä, mutta aikuinen jo pohjakunnon omistava hevonen on eri asia mitä vähän ajettu 2 vuotias.

PRO Hevonen Nro 1/2011
Tässä lehdessä oli etsimäni hyvä perus treeni ohjelma, joka oli helppo muokata
 Sepolle sopivaksi. 

Hyllystä löytyy myös muutama pieni kirja aiheesta hevonen, joista kahmin myös tietoa lisää. Hyvistä ystävistä myös löytyy niin ravi- kuin ratsuihmisiä joilla on tai on ollut ajettavana nuoria, näiltä tiedon lähteiltä on yleensä helppo kysyä neuvoa jos tuntuu itselle hankalalta suunnitella treenausta.

Itsellä perus ajattelu ja maalais järki vie eteen päin, en treenaa koskaan verenmaku suussa ja toitota "tulosta on tultava". Haluan pitää nykypäivänä tämän homman mielekkäänä itselle, tosin meinaan olla hivenen hurahtanut tähän matkaratsastukseen, joten katsotaan miten näiden kanssa käy. :)

Minä ja Seppo 2014 alku kesästä ajelulla

Koska vuosi on vasta aluillaan, pitäisi aloittaa oma kunnon kohotus sekä hevosten kunnon kohotus rauhallisesti. Seppo ei pääse treeniin, ennen kuin tuo maha homma on kunnialla ohi. Saulin kanssa aloitamme pikkuhiljaa muokkaamaan liikutusta matka suuntaiseksi.
Pitäisi olla itselle myös orjallinen ja tehdä treeni kalenteri oman liikunnan suhteen, töissä tosin tulee liikuttua paljon. Ja mikäään himo salilla kulkija en ole koskaan ollut, joten kaikki pitää suunnitella koti oloihin sopivaksi ja mielellään vielä niin, että tulee hyötyliikuntana päivän askareissa.

Lätinät nyt sikseen ja lähdetään ulos raikkaaseen pakkaseen. Testataan Polarin toimivuus ja lähi aikoina on taas lisää satula asiaa tulossa. :)

Takaisin kotona

Seppo on kirjaimellisesti suurennuslasin alla seuraavat kolme viikkoa. Kotona aloitimme heti sunnuntaina psyllium kuurin eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti ja itse aloitin ressaamisen heti kättelyssä, jos jokin menee vikaan.
Stressaan toden näköisesti turhasta, mutta parempi olla hivenen yli varovainen kuin tehdä ns. takki auki, tiedän kaiken meiningillä. Lääkärin ennuste hoidosta oli hyvä, mutta itse uskon sen vasta kun koko homma on ohi kunnialla.

Ohuempi psyllium liisteri on tähän asti syöty lähes mukisematta, mutta nyt paksumman tavaran syömiseen siirryttäessä tuli seinä vastaan. Ja kun hevonen ei syö niin se ei sitä tee, että mitenkäs päin tässä taas oltaisiin? Jonkin verran tavaraa näkyi uppoavan Saulin saavuttua apajille, mutta ei vielä silloinkaan mennyt hirmuisella ruoka halulla. Nyt ensimmäisellä viikolla on myös kipulääkekuuri päällä, jotta hiekan liikkumisen aiheuttamat kivut olisivat mahdollisimman vähäisiä.

varsin herkullista, eikö?

Huvittava oli huomata millaisista annoksista on eläinlääkärin määräyksistä kyse, kun verrataan pakkausten annoksiin. Pakkausten annokset ovat ns. hyvän mielen annoksia, joiden tehon menen kyllä hieman kyseenalaistamaan (ainakin meidän tapauksessa ne ovat hyödyttömät). Sillä annos määrä mitä tällä hetkellä syötetään on monin kertainen pakkaus selosteeseen nähden. Tosin tämä on lääkinnällinen, eläinlääkärin määräämä ja hiekan määrä on isompi mitä poistetaan. Eli tutkimuksen perusteella tehty annos määrä mitä ei saa ilman tutkimusta syöttää.
Jos ei Seppoa olisi käytetty hiekkakuvissa, olisi keväällä toden näköisesti ollut ongelmat edessä. Hyvän ihmiset, käyttäkää niitä hevosianne klinikoilla, jos epäilette mahassa ongelmia. Sillä hyvissä ajoin hoidettu tulee halvemmaksi, mitä leikkuuttaminen tms.

Mitä tulee muuhun ruokintaa, niin meidän hevoset ovat eläinlääkärin mukaan hyvällä perusruokinnalla. Heinää 10-15kg kivennäinen, suola, pellavarouhe, prix, AED- ja B-vitamiinit. Tämän vaikeampaa ruokintaa ei tarvitse ja nyt kun Sepolle joudutaan syöttämään tuota psylliumia isoja määriä on kaikki ruokinnat jaettava tasaisesti pitkin päivää. Eli kerran päivässä hermotonta rehuannosta kuppiin ei laiteta, vaan syötetään osissa ja heinät annetaan myös useammassa erässä.
Lannan laadun seurantaa on myös tehtävä ja melkein heti huomattiin lanta määrien kasvaneen. Jos ennen selvisi yhdellä kottikärryllisellä tallin siivouksesta + tarhan etuosan siivouksesta niin nyt saa viedä vähintään kaksi kärryllistä.

mahtuu, ei mahdu, mahtuu...

Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin (koputtaa puuta) ja toivottavasti menee loppuun asti hyvin ja senkin jälkeen. Kovinkaan halpa reissu tuo klinikalla käyttö ei ollut, kun siihen vielä lisätään psylliumin hankinnat, joita sai ostaa parikin 5kg sangollista. Keväällä laitetaan kuonokoppa rajoittamaan maiden kaiveluja ja heinät laitetaan katokseen, jotta eivät syö ruokinnan takia maasta hiekkaa.

Ajatushan oli nyt tammikuussa kivuta Sepon selkään, mutta se homma saa siirtyä helmi- maaliskuulle suosiolla. Hoidetaan asiat tärkeys järjestyksessä kuntooon ja Saulilla voi ratsastaa ratsastamisensa. :)
Ensi keväälle ja kesälle on tullut uusia suunnitelmia, muutamia kursseja ja kokeillaan saada tuota matkahommaakin aluilleen. Sepon ja Saulin kanssa on tarkoitus osallistua ahkerasti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Seppo on alku viikkoon nähden huomattavasti positiivisemmalla asenteella.

Sauli ja Saulin nenä

Klinikka käynti ja hinkulointia #3

Lauantai aamuna tuttuun tapaan kävin laittelemassa pojat taas ulkoilemaan ja tälläkertaa ei muita eläjiä koko vierastallissa ollut. Sen verran olivat kotiutuneet, että mitään isompaa mörinääkään enää Sepon suusta kuulunut.  Aamupalan sai tälläkertaa nauttia kämpällä, josta ponkaisimme sitten verstaalle hommiin kahdeksan maissa.

Verstaalla hommat jatkuivat mihin edellisenä iltana olimme jääneet. Minä jatkoin toppauksen uusimista ja muut mihin olivat kukin jääneet.
Uuden toppaustekniikan kanssa oli hetken keskustelut, että homman sai edes jollain lailla sujumaan. Vanha tyyli kun tietenkin oli jo pinttynyt päähän ja nyt piti ns. kaikki unohtaa ja opetella uudestaan. Kyllähän ne vanhan "huonot"tavat aina uhkailivat, mutta pyrin tekemään uudemmalla tavalla pitkillä villasuikaleilla. Villana käytettiin aitoa pitkäkuituista lampaanvillaa, minä kokeilin vielä hieman erilaisempaa "uudempaa" joka tuntui toppaukseen hivenen liukkaalta. Ja kyllähän se alkuun olikin vähän oudon oloista, mutta hetken aikaa työstettyäni totesin kyseisen villan menevän sutjakasti paikoilleen ja jopa helpommaksi mitä olin aikaisemmin käyttänyt.

Toppausvilla oli kauniin harmaata

Toppauksessa käytetään myös paljon synteettisiä villoja, mutta jotenkin itse pidän eniten aidosta lampaanvillasta. Hyvän aikaa sai paneelin kanssa käydä "keskusteluja" kuinka villat asettuvat paikoilleen, jonkin verran oli pakko tehdä purkutöitäkin, kun jälki ei miellyttänyt. Samoin paneelien jatkuvan muodon seuranta, painelut ja tasaisuus aiheuttivat välillä tuskastuttavia huokauksia, kun ei menneet villat mieliksi. Samaan syssyyn aloitin myös toisen paneelin täytön, jos toinen kävi hankalaksi. Eivät hommat ns. pysähtyneet täysin kesken.

Välillä oli pakko pitää "laiton" kahvipaussi.
Viisaat ei juo kahvia töiden äärellä, mutta juttu tuokio paneelin
kanssa olivat kesken minkä vuoksi kahvi seurasi työpöydälle.

Tietenkin välillä oli hyvä käydä tauolla ja katsoa mitä muut olivat saaneet aikaiseksi. Kummasti nämä pikapreikit tekivät ihmeitä  näppituntumalle ja toppausta sattoi taas jatkaa.

Toppaukset alkavat muistuttaa jo lopputulosta

Lauantai päivä kului yhdessä hujauksessa, ennen kuin kerkesi huomatakkaan oli kello jo melkein kolmen ja hommat oli pakko alkaa laittaa pakettiin. Lopuksi vielä pikainen fiilistely keskustelut ja tavaroiden roudaaminen kämpälle alkoi. Kämpässä tietenkin pikapakkaaminen omien tavaroiden suhteen jonka jälkeen lähdin viemään niitä kohti tallia. Onneksi yksi kurssikavereistani heitti minun pakin ja laukun autolla tallille, auttoi vielä karsinoiden kanssa ja ottamaan hevoset sisälle.
Edellisenä iltana olin vasta saanut varmistuksen kyydille, että ei jouduta liftarin keikalle. Kiitos ja kunnia taas auttaville käsille! Hevoset olivat  lumituiskun jäliltä joten hetken aikaa saivat kuivua tallissa ennen suojien ja loimien laittoa. Tavarat olivat taas "kasassa", mutta jotenkin näytti siltä kuin sitä olisi ollut enemmän, mitä tullessa. :)

Hetken aikaa sai kyytiä odotella, mutta eipä siinä enää ollut mitään ressattavaa. Kyydin tultua kamppeet autoon ja ponit kyytiin.. Tosin Seppo oli sitä mieltä ettei koppi huvittanut tänään yhtään, mutta tuli lopulta koppiin ja Sauli perässä. Olin jo täysin lähtövalmis, kunneis tuli muistutus...tallin ovet on auki ja valot päällä. Pahvi ei toiminut enää siihen aikaan joten talli kuntoon, ovet kiinni, valot pois ja uusi yritys. Matka taittui tällä kertaa hitaasti kelien vuoksi. Pakkasta lähemmäs -15 astetta ja taivaalta tuli jäätihkua joka jäätyi samointein tuulilasiin. Oikein rattoisa ajokeli, pysähdyksiä vähän väliä ja kerran kävin kiristämässä riimuja hevosilta, kun meinasivat olla levottomia. Tai lähinnä Seppo rouhi Saulia ja sota oli valmis. Matka sujui kelistä huolimatta ongelmitta ja kotia selvittiin ehjänä. Kiitos siitä maanteitä enemmän kuluttaneelle kuskille.

Päästiin huomiokyydeillä kotia, mutta se ei maailman menoa haitannut
kuva. Anssi R

Kurssi oli oikein antoisa, seuraavaa kertaa taas odotellessa. Seuraavallakin kerralla lähtee vähintään Seppo mukaan, koska klinikalla pitää tehdä kontrolli käynti hiekasta.
Olihan tämä kahden hevosen kanssa yksinään matkailu, taas kokemusta rikastava ja ehdottomasti väsyttävä homma josta selvittiin hyvillä mielin. Satuloita pitäisi nyt tässä välissä keritä aukoa muutamia. :)

En tule kirjoittamaan tänne toppauksesta mitään opetus opasta. Se on homma jonka jokainen opetelkoot opettajien kanssa kouluissa ja kursseilla. Pyrin kijoittamaan ja näyttämään selkeät virheet mitä ihmiset tekevät omien varusteidensa kanssa (mitä myös itse teen) ja kehottamaan ihmisiä miettimään järkevästi varusteidensa käyttöä, huoltoa, myyntiä ym. Sekä ajattelemaan yleisesti järjellä hevostensa kanssa, jos on jokin ongelma niin etsitään se syy eikä syytetä hevosta. Sillä varsin usein syy on siellä peilin takana, Itse olen tämän peilin kanssa saanut keskustella tuhansia kertoja ja keskustellaan jatkossakin.

Klinikka käynti ja hinkulointia #2

Noniin.. Eli klinikka käynti oli torstaina 8.1.-15 ja perjantaina alkoi toppauskurssi klo.11.00
Perjantai aamuna hoidin pojat normaaliin tapaani ja vein tarhailemaan, tällä kertaa ei tarvinnut Seppoa jäädä vahtimaan pitkäksi aikaa. Ruoka tuntui olevan tärkeämpää, kuin maailman menon seuraaminen. Klinikalla kävin myös uudestaan hakemassa hoito-ohjeet ym. ja keskustelemassa jatko toimenpiteistä. Mitä sitä turhaa torstaina jäädä odottelemaan lippulappusia, kun ne voi hakea seuraavanakin päivänä. Hyvä palvelu pelasi! :)

saimme klinikalta osallistumis"todistuksen"
ja arnika pullon. :)

Kerkesin kämpälläkin huokasta hetken paikoillani, kunnes sain tiukan puhelun jossa komento oli mennä syömään. Kukas muukaan moisia soittelee kuin kurssikaverit! :D
Kello kiiri nopeasti 11.00 ja pakkauduimme valjasverstaalle tutun nahkan tuoksun keskelle, missä puheen sorina kävi kurssilaisten kesken. Omat paikat jokainen sai vallata ja kukin levitteli omat pyhät varustepakkinsa sekä satulansa. Itsellläni oli mukana topattavana ystäväni koulusatula sekä näytillä trekkeri mistä moni oli kiinnostunut ja koeistuikin sitä. :)

Kurssin alussa pidettiin pieni esittelykierros ja kukin kertoi toppaus historiaansa. Tämän jälkeen kävimme perusasoita läpi ja mitkä asiat ovat muuttuneet. Uusia työkaluja ja neuloja ja villoja ja ja ja... :D
Kirjaimellisesti olo oli kuin "pikku lapsi karkkikaupassa", tiedon jano on valtava ja tekemällä oppii. Homma lähti käyntiin satulan tunnistamisesta, kunnon tarkastamisesta ja purkamisesta. Mukavaa oli, kun porukka oli työntouhussa missä keskustelu kävi tasaisesti, opettaja kiersi jokaisen luona auttamassa ja neuvomassa. Mielenkiintoisimpia olivat rikkinäiseksi todetut satulat ja kuinka monta niitäkin loppujenlopuksi löytyikin!!?!!  Pääasiassa satulat olivat vanhoja ns. vinkuintilaistyyppisiä merkittömiä joissa oli puurunko, muutama merkkisatulakin taisi löytyä joissa rungot yksinkertaisesti olivat väsyneet ajan saatosta. Tämä herätti itselle taas uuden ajattelutavan satuloiden hankintaan, että miten paljon markkinoilla liikkuu piilorikkonaisia satuloita. :(

kuinkas kaunis murtuma! Näin selkeä rungon
 murtuman huomaa helposti ja tämän voi hyvällä  taidolla
 jopa paikantaa pelkällä satulan vääntelyllä ilman aukaisua.

satula 2 etukaaren metallirungossa on hiuksenhieno murtuma molemmin puolin..
Näitä murtumia ei huomaa helpolla
Tällaisai murtumia voi löytyä hyvinkin monesta satulasta

takakaaren alta murtuneitapuuosia

etukaari

saman satulan takakaari

Kaikki murtumat satuloiden rungossa ovat aina haitallisia ja satula on AINA käyttökelvoton. Oli murtuma kuinka iso tai pieni tahansa, se huonontaa satulan istuvuutta hevoselle, on epävakaa ja aiheuttaa turhaa kipua. Kun rikkinäisen rungon päälle asetellaan vielä 50-90kg heiluvaa ihmismassaa ei tarvitse kenenkään ihmetellä, miksi hevonen on kipeä, kiukkuinen, vastustaa liikkumista, on vino ym ym. Kolme alinta kuvaa nuista runkorikkinäisistä on merkkisatulasta joka meni myös käyttökieltoon. Elämä on karua, mutta näin se vain menee, kun mikään ei kestä ikusesti.
Samoin vanhoissa satuloissa huomattiin vinoutta. Vaikka satula muuten on ehjä on ainainen vasemmalta puolelta selkään nousu ja varsinkin maastakäsin nouseminen valtava rasitus satulalle.
Olkaa ihmiset laiskoja ja käyttäkää niitä penkkejä, kun nousette hevosen selkään!! :) ja nouskaa molemmin puolin satulaan, tekee ihan hyvää teillekkin.

Ja sitten jos palataan näihin ehjiin satuloihin. Omalla kohdalla satula oli rungoltaan kunnossa, joten paneelit irti vanhat toppaukset pois ja muu yleinen tarkistus oli tehtävänä.

satula alta

edestä, huomatkaa paneelien muoto?

ja levällään :D

Yleensä paneelit ovat kiinni toisissaa, mutta kyseisessä mallissa nämä olivat irti. Kun kaikki peruasiat olivat kunnossa tyhjennettiin paneelit vanhoista villoista, välillä kävimme yhteistuumin satuloita läpi. Kysymyksiä ja vastauksia oli paljon, ongelmatilanteita sitäkin enemän. Kerkesin aloittaa toisen paneelin uudelleen toppauksenkin ennen päivän päättymistä. Ja illaksi kämpälle tuli erittäin sekava, mutta uutta tietoa janoava pääkoppa!! :)

Klinikka käynti ja hinkulointia #1

Kauan kauan odotettu satulantoppaus kurssi alkoi!! Voiko ihminen tämän enempää riemuissaan olla??
Samalle reissulle tuli myös Sepon klinikka reissu, koska joulukuisen vatsa ongelman takia olin kerennyt ajan varata en sitä perumaankaan ruvennut ja hyvä niin.
Viikkohan alkoi tiedolla, että veto auto on rikki.. Maanantaina oli kengitys jonne siis pääsimme ystäväni isän kyydillä. Samaisen herran kyyditsemänä pääsimme myös kiuruvedelle torstaina. Tosin lähtö oli kivasti kelo viisi aamulla ja itse oli edellisenä iltana töissä melkein yhdeksään asti jaaaaaaaaa mitään en ollut tietenkään alku viikolla pakannut valmiiksi.. :)
Eli tämähän tiesi kello kolmen herätystä, josta luistin ja nousin klo. 02.40 (jostain mystisestä syystä ei nukuttanut).
Ensimmäisenä omat kamppeet kasaan sisällä ja valmiiksi eteiseen odottamaan, seuraavaksi pihalle, hevosille heinät, loimet pois ja kuivumaan, kuljetukseen käytettävät suojat omaan kasaan, mukaan tarvittavat tavarat toiseen. Saulinhan alunperin piti jäädä ystäväni luokse, mutta otinkin mukaani kiuruvedelle sillä vienti olisi syönyt aikaa ja Seppo olisi tod. näk. saanut jonkin sortin hepulin kopissa. Mikäpä siinä tuleepahan reissua sillekkin ja jos pääsisi ratsastamaan maneesiin.
Kun varussteet olivat kutakuinkin katsottu lähdin laittelemaan hevosia valmiiksi, Sepollahan ei ole ollut pitkiä kuljetussuojia ikinä jaloissa, joten vältän niitten käyttämistä vielä. Matalan kuljetussuojat ovat hyvä harjoittelu kohde.
Saulille olisin myös voinut korkeat laittaa, mutta mielestäni sekin matkustaa rauhallisesti ja polkemista on vältytty. Lauhan kelin vuoksi loimia en laittanut kuljetukseen ja hännät pyöräytin pinteliin.

aamulla neljän aikaan
Sepolla matalat kuljetus suojat edessä ja paksut neopreeni suojat
+ bootsit takana

Saulilla neopreeni kuljetussuojat edessä ja matalat
kuljetussuojat takana

Kyyti olikin puoli viiden maissa pihassa, tavarat kyytiin, ponit kyytiin se mikä on unohtunut niin voivoi.. Nokat kohti Pohjois-Savoa!

Matka sujui rattoisasti hevosista, hevosurheilusta, varusteista..ööööö.. lisää hevosista keskustellen.. :D Pojat matkustavat onneksi hyvin joten mitään ylimäärä pysähdyksiä et tarvinnut harrastaa potkimisien takia. Sää ei oikein suosinut (yllättäen minun kohdalla) lunta tuli tuiskuna vastaan ja näkyvyys oli huono. Perille päästiin kunnialla, ponit karsinoihin, tavarat talliin, traileri puhtaaksi ja kuljettajamme jatkoi matkaa.

Olenko menossa kisoihin??? En
ei siinä ole, kuin kaksi satulaa ja muutama muu pikku tavara

Tallissa oli myös muitakin asukkeja, mutta me saimme kokonaan toisen puolen käyttöömme. Toiselle puolelle ei olisi molemmat hevoseni mahtuneet ja siellä oli liikaa tammoja. :)
Oltiin omissa oloissamme kivassa kuuden hevosen tallissa aivan kolmistaan.
Pojat saivat huokaista hetken kuljetuksesta, minä raahailin tavaran paljouttani kohti sen hetkistä kämppää ja kävin aamupalalla koulun mainiossa ruokalassa.
Pienen tarhaushomman selvittämisen jälkeen, kävin laittamassa pojatkin ulos jaloittelemaan. Hetken seurailin tilannetta, ettei Mörökölli päättäisisi kokeilla onko sähkölangassa tehoja vai ei. Onneksi Seppo suomalainen on järkevä ja pysyi Saulin kanssa omassa lohkossaan.

Klinikka aika oli varattu klo.13.00, mutta onneksi kävin mutkan katsomassa paikkaa ja samalla kysymässä onko aikataulussa muutoksia. Hienolta uusi klinikka näytti ja ilmeni, että voimme tulla klo.13.30 paikalle mikä tarkoittaa siis Sepolle hetken pidempää tarhassa oloa.
Yksin kun olin liikkeellä niin omat toimet orin kanssa liikkumiseen pitää suunnitella hivenen etukäteen. Onneksi oli ajoissa tallilla takaisin ennen klinikkaa, sillä tallipihassa oli trailerissa hevosia ja kahdella rouvalla oli hankaluuksia saada takapuomia kiinni. Ei muuta kuin auttamaan ja saimme yhdessä puomin kiinni. Muutenhan ei olisi ollut mitään "hätää", mutta Mörökölli olisi saattanut olla ohikulkumatkalla hyvinkin kiinnostunut kopissa nököttävistä puoliverisistä.
Tämän jälkeen Sepolle suitsen päähän ja kohti klinikkaa. Klinikalla odottelimme hetken ääntä pitäen, mutta jalat maassa pysyen. Paikalla oli muitakin hevosia ja juttelin samalla toisen ravimiehen kanssa suomenhevosista, suvuista ym hevosiin liittyvästä. Seppo oli jälleen kerran hyvin mielenkiintoinen muille. :D
Pianpa kuiteskin pääsimme lääkärin puheille, Seppo pakkopilttuuseen, hivenen rauhoittavaa kehiin ja odotellaan tovi.

Sepolta tarkistettiin hampaat perusteellisesti kertaalleen, pientä tasoittelua sai tehdä, minkä jälkeen poistettiin sudenhampaat. Pienet oli poistettavat ja ne lähtivät onneksi helposti, mutta kuvaahan en sitten muistanut moisista suuruuksista ottaa.
Seuraavaksi siirryttiin röntkeniin, Seppo oli melkoisen pöllyssä, mutta silti näytti yrittävän mörähdellä muille hevosille..hivenen huonolla uskottavuudella kylläkin.
Röntkenissä oli tarkoitus ottaa hiekkakuvat vatsasta ja osallistuimme suomenhevosten nivelten kasvuhäiriötutkimukseen.
Olin itse pitämässä Seppoa kuvausten ajan ja hyvä niin, sälli piti päätä sylissä koko aperaation ajan ja käyttäytyi erittäin mallikkaasti muutenkin. Välillä hirnahteli muille, mutta muuten pysyi tyynesti paikoillaan. Kuvausten jälkeen sai hetken olla karsinassa, jotta itse kävin vilkaisemassa miltä homma näytti. Suolesta löytyi aika määrä hiekkaa, joten psyllium kuuri on tiedossa, nivelissä ei äkkiseltään näyttänyt pahalta.
Etujaloissa oli pientä turvottelua, sydän ja keuhkoäänet olivat hyvät. Ja taisipa lekuri muutenkin Mörököllistä pitää :D
Kun operaatio oli ohi lähdimme takaisin tallille kävellen. Seppo virkosi aikalailla ulospääsystä ja ääntä riittikin tässä vaiheessa, Sauli vastaili hätäisesti tarhoilta. Molemmat pojat saivatkin mennä talliin loppu illaksi ja olihan sitä mukava nyt sisätiloissa hoitaa hevoset läpikotaisin.

Saulin kanssa olisin halunnut käydä maneesilla mutkan, mutta maneesissa pyöri valmennukset, joten emme menneet sinne häiritsemään muiden sielun elämää. Ulkona oli kevyt vinkka, joten siellä käppäilyt saivat riittää meille, enkä kuulu ihmisiin jotka liikuttavat hevosiaan ilta yhdeltäntoista jotta pääsisimme maneesiin.
Pojat saivatkin rouskutella heiniään tallissa ja illalla kävin kertaalleen heittämässä heinää ja vettä molemmille. Tuli tuon kämpän ja tallin väli käveltyä muutamaan kertaan, mutta enpähän makoillut toimeettomana. :D

Työt haittaavat harrastuksia

Nyt on kyllä kirjaimellisesti työt vieneet kaiken ajan. Aamusta iltaaan saa tehä hommaa ja hevoset ovat valitettavasti jääneet vähemmälle liikunnalle. Aamut alkavat kukonlaulun aikaan tai aikaisemmin jolloin ponit ovat saaneet heinää eteensä ja pimeällä saavuttu kotiin ruokkimaan, siivoamaan tallia ja iltaheinät viety mahdollisimman myöhään.
Vapaapäivät tuntuvat olevan historiaa, mutta jospa tämä homma kohta puoliin alkaisisi rauhottuakkin.

Ja piti myös jouluna päivittää tänne, mutta sekin jäi työ kiireiden vuoksi :/
Joulu meni muuten hyvin rauhallisesti, ja Jutta kävi aattona Saulin kanssa ilman satulaa hangessa kävelemässä. Ulkona taisi silloinkin olla pakkasta yli parisen kymmentä astetta. Muistimme myös tapamme mukaan edesmenneitä hevosiamme muutamalla lyhdyllä.

Sauli ei ollut moksiskaan satulattomuudesta.

Ja tämän kerran, kun lopultakin pääsin ajoissa pois töistä oli taas kerran tiedossa kenkäilyä. Tällä kertaa kuskin virkaa toimitti ystäväni erittäin avulias isä. Seppo oli sitä mieltä, että koppi on väärä ja kyytiin ei kovinkaan reippahasti lompsinut, piti suorastaan patistella. Sauli lompsi koppiin mukisematta, kun Seppo oli saatu kyytiin.
Tuttuun tapaan ponit karsinoihin odottamaan ja Jutta halusi käydä Saulin kanssa kentällä ratsastamassa. Tallilla oli myös mukana avulias Siru koirani, jolle kengitys perkkeet olisivat maistuneet paremmin kuin hyvin.

Siru pääsi tallikoiraksi

mörökölli karvapäitsiensä kanssa

Sauli yksiössään

Seppo ja Sepon kaima Seppo :D

Keskellä kengitys tohinaa Jutta laitteli Saulille varusteet niskaan ja sopivassa välissä karattiin kentälle liikutus hommiin. Kuinkans ollakkaan puhelin osasi kentän laidalla soida ja kertoa minulle, että olet unohtanu HIERONTASI!!! Voiko ihmistä taas kerran kiukuttaa, kun näin on päässyt käymään.. Yleensä hehkutan jeejeetä, kun on pääsemässä pöydälle ja nyt unohtui totaallisesti. Tätä harmittelin pitkän tovin, kunnes oli pakko jo muistaa keskittyä Sauliin ja Juttaan. Sauli oli hivenen hätää kärsimässä, kun yksin joutui lähtemään ja paikoillaan seisoskelusta ei tullut mitään. Jutta kuiteskin saatiin kyytiin ja saivat hetken aikaa kävellä pihalla, ennen kentälle lähtöä.
Kentällä pääätimme kirpakan -18 asteen pakkasen vuoksi pitää työsentelyn lyhyempänä, vähän ravailua ja muutaman värikkään puomin ylitystä. Alkuun mentiin tohinassa ja maltista ei ollut tietoakaan, hetken ravailu ja kävelyn jälkeen alkoi hommalle löytyä jonkinlainen tahtikin.
Kävellessä kokeiltiin Saulin mielipide puomeista ja eipä herra niistä ollut moksiskaan. Puomia ylitettiin myös ravissa molempiin suuntiin ja lopuksi tultiin pientä ristikkoa ensin käynnissä ja sitten ravissa. muutaman kerran, Sauli hyppäsi (jos sitä siksi voi kutsua) tyypilliseen ravurin tapaan. Luotti kuiteskin kuskiin sen verran, että hyvin yli mentiin. Tämän jälkeen oli pakko jo tehdä loppu verryttelyä, ettei kerralla tulisi liikaa. Hyvään mieleen on aina hyvä lopettaa.

alkuun ei pihasta olisi haluttu lähteä ollenkaan

kentällä mentiin sitten hivenen jännästi

puomit eivät olleet kovinkaan hurjia

ensimmäinen este käynnissä yli

ööö.. ravissa??

toiseenkin suuntaan

lopuksi hivenen kävelytystä..

hangessa kirpakassa pakkaskelissä

Ratsastuksen jälkeen Sauli sai hetken aikaa odotella ja kuivatella karsinassa, ennenkuin pääsi kenkien vaihtoon. Seppo sai odottaa joukon viimeisenä kenkiään ja mikäs kämmi siinäkin kävi.. Jutta lähti aikaisemmin jo kotiin, jolloin vei myös varusteita mennessää, siinä samalla lähti sitten meidän irto kenkäkin takaisin kotiin jonka osoite olisi ollut takaisin Sepon kavioon.

Eihän se auttanut, kuin laittaa uusi kenkä vain paikoilleen. Illalla palasimme takaisin kotiin ja hevoset saivat mennä yöksi tallin suojiin. Yöksi oli luvattu kiristyvää pakkasta, joten, pojat saavat lämmittää tallia. Jospas tämä työelämä tästä vähän hölläisi niin päästäisiin tekemään hivenen enemmän hevosten kanssa.