Klinikkaa #4

Matkustelu kahden hevosen kanssa ilman omia täydellisiä kuljetus välineitä on haastavaa. Meillä oli tarkoitus lähteä keskiviikkona kohti Kiuruvettä illasta, mutta kyyditys peruuntui jo maanantaina. Noh onneksi tuli tieto peruuntumisesta hyvissä ajoin jolloin oli helppo kysyä muualta kyytiä. Lähtö päivä siis siirtyi torstai aamulle klo. 10.00, noh sää suosi jälleen meidän elämää ja tiedossa olikin lunta keskiviikon ja torstain väliselle yölle minkä vuoksi vielä aikaistimme lähtöä.

Torstai aamuna kahdeksan maissa kyyditys saapui pihaamme. Aloitin tietenkin heti tavaroiden pakkaamisella kyytiin, mutta kuinkas kävikään. Veto auto päätti sammua pihaan ilman syytä,  pika konsultointi huollon kanssa ja lähtö kielto saapui kuvioihin. Eihän tässä muuten mitään, mutta edellisenä päivänä oli myös oman talon yksi autoista päättänyt levitä tuohon pihalle, joten pihassa on paha karma.   -_-
Meinasi jo paniikkia iskeä lähdöstä ja puhelinta kouraan hätä kyytiä soittelemaan. Ensimmäinen ei vastaa puhelimeen, mutta onneksi seuraava saatiin jo kiinni. Kyyti järjestyi hyvinkin lyhyellä varoitus ajalla! Onneksi maailmassa on vielä hyviä ihmisiä. :)
Autosta purettiin kamppeet pois ja lähdettiin kahvin keittoon, sillä kyytiä sai hetken odotella. Kopin sai onneksi vuokrattua käyttöön joten kopin kanssa ei tarvinnut enää sumplia. Lisää hyviä ihmisiä elämässä siis :)

Hevoset onneksi osasivat elää siivosti kuljetussuojissa tallissa ja kyydityskin saapui suht nopeasti paikalle. Tavarat autoon ja ponit kyytiin tosin Sauli meinasi olla eri mieltä lähdöstä, mutta matkaan päästiin siltikin. Kiuruvedelle pääsimme hyvissä ajoin sillä klinikka aikamme oli vasta klo.14,30 kerkesin rauhassa laittaa hevoset talliin ja purkaa tavarani. Samalla myös sain vietyä kamppeita asuntolalle, jossa majoituin taas muutaman päivän.

Kun kello alkoi olla yli kahden lähdin hakemaan Seppoa vierastallista, käppäilimme klinikalle ajallaan. Klinikalla oli rauhallista joten toiminta mörinän kanssa sujui helposti. Muuta operoitavaa ei ollut tällä kertaaa, kuin kontrolli kuvien otto vatsasta. Kuvat saatiin suht nopeasti ja odotukseni olivat suht korkealla, mutta kuinka tämä elämä osaakaan potkia perseelle suorastaan.
Kuvista kävi ilmi, ettei annettu hoito ollut tuottanut haluttua tulosta! Hiekkaa oli poistunut vain piirun verran. :(

Seppo klinikan karsinassa

Noh ei auta itku markkinoilla. Keskustelua eläinlääkäreiden kanssa tilanteesta, jatko toimista ja hoidosta. Taas sai aloittaa ympäri kyliä soittelut mitä tehdään.
Perjantaina oli tiedossa myös kurssi päivä, mutta heti aamusta oli yhteyksissä oman kunnan eläinlääkäreihin. Eläinlääkärit olivat alkuun kotihoitoa vastaan, mutta keskustelivat vielä tilanteen klinikka eläinlääkärin kanssa. Muussa tapauksessa olisin joutunut tulemaan maanantaina klinikalle takaisin, mutta kunnan eläinlääkäriltä tuli ilmoitus että hoidot voidaan järjestää kotiinkin.

Kun homma oltiin saatu sovittua eläinlääkäreiden kanssa sain hakea vielä klinikalta tarvittavat lääkkeet mukaani. Onneksi Seppo ja Sauli tarhailivat tyytyväisinä heinä kasan äärellä tietämättöminä, mikä härdelli on muualla menossa.

Perjantaina alkoi satula kurssikin kaiken tämän härdellin keskelle, mutta siitä lisää myöhemmin. Ja toki kerkesi vielä monen monta muuta mutkaa tulla vastaan tälle reissua, mutta maailmassa on onneksi hyviä ihmisiä.