Klinikkaillaan jälleen kerran #5

Nyt on taas kirjoittelut myöhässä reippaalla viikolla, mutta työtilanteille ei mahda mitään. Näillä elämän tilanteilla mentiin siis 10.2

Maanantaina olisi ollut aika jo klinikalle, mutta yksin kertaisesti töiden vuoksi oli aika peruttava ja siirrettävä tiistaille. Tiistai aamuna kello herätti normaaliin 04.00 aikaan, jotta kerkeän laittaa kaiken valmiiksi ennen lähtöä. Tällä kertaa mukaan ei tarvinnut paljoa tavaraa, sillä tiedossa oli pelkkä päivän mittainen klinikka reissu.
Viiden maissa kävin laittamassa aamuheinät sekä Sepolle kuljetusta varten suojat. Piakoin kyyti tulikin jo pihaan, joten tavarat kyytiin Seppo kyytiin ja menoksi. Sauli sai jäädä tällä kertaa kotiin ja jokunen hirnahtelu tuntui kuuluvan, kun Seppo oli saatu koppiin. Onneksi Sauli on kotiutunut sen verran hyvin, että malttoi juoksuitta jäädä tarhaan yksin.

Seppo vierastallissa jälleen kerran

Klinikka aika oli vasta klo.12.15, mutta kyytien vuoksi oli mentävä jo aikaisin kiuruvedelle. Päiväkarsina paikka olin jo varannut edellisenä päivänä joten Sepon sai huoletta jättää talliin oleilemaan. Klo. 12.00 lähdin laittelemaan Sepolle suitset ja kävelimme klinikalle. Suitset ovat lähinnä hevosen hallittavuuden vuoksi, sillä mörinää riittää joka kerta vieraassa paikassa. Enkä halua tilannetta, jossa Seppo päättää lähteä ominpäin mihinkään. Klinikalla ei näkynyt muita hevosia joten saimme olla rauhassa ja piakoin eläinlääkäri kävi antamassa rauhoittavat kuvauksia varten.

herra tokkura

Kauaa ei tarvinnut myöskään rauhoittavan vaikutusta odotella, kun pääsimme jo röntkenin puolelle odottamaan. Ensimmäiset kuvat eivät olleet riittävän tarkkoja, mutta toisesta näkyi jo huomattavasti paremmin. Hiekkaa oli jäljellä 0,5cm x 6cm, eli nenämaha letkutus oli tehonnut!
Tämä hiekan määrä lähtee suolistosta ajan kanssa, kunhan hevonen ei pääse enää kaivamaan mistään lisää hiekkaa mahaansa. Nyt kun talvi alkaa kääntyä kevättä kohti tulee se kuonokoppa hankintaan, jotta hiekan/maan syönti saataisiin estettyä.

Kuvien jälkeen palailimme vierastalliin jonne Seppo sai mennä selvittelemään tokkuraista päätään hetkeksi. Itse lähdin käymään kahvilla mutkan ja samalla reissulla eksyin verstaallekkin opettajan juttusille. Kyytiä odotellessa kerkesin vielä nähdä lähijaksolla palloilevan Maijunkin :)

Kotimatka sujui ongelmitta tai no Seppo oli hivenen kiukkuinen ja tamppasi etusella olemattomia heiniä vatsansa alle. Saulilla oli päivä mennyt hyvin ilman suurempia huuteluita tai hätäilyjä. Seppo tyypilliseen tapaansa aloitti puhinansa ja mörinänsä "vieras hevonen" menolla, kunnes äly voitti ja Sauli todettu tutuksi.

Nyt voidaankin ruvetaa suunnittelemaan elämän jatkoa ja Sepon ratsastuksia. Sopivasti tämä hiihtoloma sesonkikin pärähti käyntiin joten kaikki mahdollisen vapaa ajan joutuu rutistamaan tehokkaasti. :)