maanantai 31. elokuuta 2015

Seppo the työhevoinen

Kyllä! Nyt se on todellista, Seppo joutui kun joutuikin työhommiin tai ainakin pieniin sellaisiin. Herralle on etsitty länkiä kuumeisesti ja edelleen ne valiot on löytymättä. Nyt kuitenkin opetus käyttöön on soveliaat löytyneet, mutta näilläkään en rupea mitään jatkuvaa työajoa tekemään, vaan lähinnä pidetään harjoitus ja opetus puuhommissa.

tästä  kaatuvat
Eli kotona sopivasti tuli puiden kaatoa pihamaalta ja minä ahkerasti kävin kysymässä josko muutaman puun kaataisisi tuolta tarhastakin. Kyseiset rungot ovat viime talvena saaneet kokea kovia ja niiden elo kaari alkoi olla jo lopuillaan, siksipä saivat kaato luvat myös. Kun metsurit olivat omat työnsä hoitaneet karsimisissa ym jäi meille jälkien siivoilu. No minähän intoilevana päätin että nyt otetaan Sepolla muutama "tukin" veto kokeilu.
Länget paikoilleen, pientä säätöä harjustimen ja rinnustimen kanssa ja huomatkaa vetokartun puuttuvat pihasta.....
Se siitä riemusta sitten.. Pettymys ja unohda koko juttu.

Pojat ottivat heti ilon irti latvuksista

Se että paapatan aina ihmisille varuste turvallisuudesta ja valjaiden kunnossa pidosta on aina aiheellista. Elkää leikkikö hevosillanne ellette tunne niitä 110% ja elkää leikkikö niillä vielä silloinkaan. Tietäkää mitä teette ja miten ja mitä riskejä on ja kuinka selviät riskeistä jos jotain tapahtuu.

Päätin kokeilla kevyen "tukin" vetoa suorilla linjoilla vetoliinojen avulla. Eli liinat kiinnitettiin rahkeisiin joiden päähän kiinnitettiin "tukki". Ei käännöksiä, eikä yksin vaan avustajan kanssa. Itse huolehdin hevosen kulkemisesta, liinoista ja vastaavasti siskoni huolehti tukin liikkumisen linjasta.
Vetoliinojen oli oltava riittävän pitkät jotta ne eivät pyörisi hevosen jaloissa poljettavana. Pyrimme kulkemaan vain suoraan tietä silti pieni mutka matkassa oli, mutta sen oikaisu onnistui helposti. Tätä en olisi uskaltanut kokeilla ellen olisi vetänyt Sepolla trukkilavaa vastaavaan tyyliin edellis talvena, eli tieto siitä kuinka hevonen reagoi oli varma.

Seppo malttoi hyvin mielensä olla aloillaan.
kuva. JV

Vedot aloitettiin männyn latvuksilla. "tukin" pituus vaihteli 3-4 metriin ja vahvuus 15-25cm välillä. Pidimme huolen että Sepon urakaksi jäivät siis vain kevyemmät harjoitus puut ja suorat vetolinjat.
Loput isommat pätkät vedimme koneilla pois.

Alkuun Sepolla ei oikein ollut ajatusta mikä hommassa on idea (paitsi leivän syönti onnistui), mutta jo ensimmäisen vedon jälkeen oli homma jo iskostunut mieleen. Seppo talutettiin "tukin" viereen, jossa Jutta kiinnitti liinat ja tukkisakset. Tämän jälkeen otimme muutaman askeleen eteen jotta saimme liinat kireälle ja ns. vedon päälle. Lopuksi siis jäi vain kävely tarhalta pois runko perässä.

Ensimmäinen veto, Jutta varmisti takana kulkua.
kuva JV

pienin mutka, joka oikaistiin ulkoreittejä pitkin
kuva. JV

rangat vedettiin muiden kaadettujen puiden luokse mistä sitten lähtivät pilkottavaksi
kuva. JV

Seppo otti vedon mielellään ja seurasi tarkoin sekä taluttajaa (minua)
että Juttaa takana. Jos Jutta kerkesi huikata pysähdystä oli Seppo jo heti reagoimassa.
kuva JV

Nyt todellakin saa olla ylpeä tämän teinin asenteesta työntekoon, sillä homma meni ymmärrykseen todella nopeasti. Seppo malttoi seistä paikoillaan, kun runkoa kiinnitettiin ja vedon otti hyvin mallikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja jos ensi talvena pääsisimme jo kokeilemaan rekeäkin. :D

Tätä vetoa en uskaltaisi kokeilla millä tahansa hevosella, Saulin kanssa moisesta en edes haaveile. Tulevaisuuteen tähdätään hankkimalla juontolaitteet ja työnteko metsässä.

maanantai 24. elokuuta 2015

Sauliksen reenit

Jatketaanpas aiheistuksella lämminveriset ratsuina. Hommailin sovitukseen toissa viikolla lännensatulan Saulille. Itsellä on ajatus siis mahdollisimman monipuolisesta harrastamisesta kummankin hevosen kanssa. Sekä pienenä ajatuksena kokeilla lännenratsastusta tunneilla muutamia kertoja kuukaudessa, jos vain mahdollista. Noh satulahan näyttää aina kivalta, kun sitä katsoo sovitusta varten. Heti selkään laitettaessa huomasin jälleen kerran satulan olevan hieman etukenossa ja irtoavan takaa.
Kun Jutta saapui kotona taas käymään niin saimme koeratsastettuakin satulan. Ensimmäinen kommentti valitettavasti oli penki kovuus ja istunnan vaikeus satulassa. Saulikin hieman tuntui protestoivan liikkumista satulan kanssa. Tietystihän satula pitää myös itse koeratsastaa ja kommenttini olivat samat, lisäten vielä satulan vääntävän ratsastajan lantiota etukenoon.
Eli se siitä satulasta, ei osteta.

Noh reenithän ei tähän jää.  Sunnuntain ohjelmana olikin sitten tarkoitus lähteä käymään kentällä, jotta saisimme aitojen sisällä ratsastusta paremmin rutiiniksi. Aikataulut menivät valitettavasti ristiin ja Jutallakin oli oltava takaisin Oulun suunnilla ajallaan. Joten päätimme jättää kentälä käynnit toiseen kertaan, joten menimme jälleen kerran maastoilemaan. Tällä kerktaa mukana hivenen parempi kamera.
Saulillahan sitten poweria, riitti kun pääsi irrotelu vaihteille metsän siimeksessä. Ja päätimme ottaa jälleen kerran pieniä hyppyreenejä samaisilla esteillä mitä aikaisemmin. Saulin mieli olikin kohillaan sillä pienimuotoinen jarruttelu vauhdin määrässä oli enemmän kuin pakollista. Minnekkäänhän hevonen ei käsistä lähde, mutta tohinoissaan tämä vain haluaaa mennä astetta reippaamin. Kävikin taas mielessä kuolainen testausta juurikin hyppäämistä ajatellen, sillä herkkänä hevosena kuolaimenkaan ei tarvitsisi olla järin vahva.

Risuesteitä

ylös

ja alas.. 

pientä risukkoa

harjoitusten jälkeen
Huomasin tuossa riemukseni, että Saulihan on kohta ollut vuoden verran talossa. Tästä sainkin paljon miettimistä mitä kaikkea onkaan tehty. Alkuun Sauli ei millään halunnut olla jutustelija kaveri tarhassa ja töihin lähtö oli hankalaa. Mieluummin tarjoiltiin hanuria kuin olisi antanut kiinni. Sama homma, kun menin heinäkasalle nii ensimmäisenä meinasi olla berberi vastassa ja hapan ilme perässä. Nyt saa mennä ja tehdä  lähes mitä tahansa tarhalla ja herrasta on tullut vähän liiankin sosiaalinen :D

Mukava on ollut katsoa Saulin kehitystä kohta vuoden verran. Muistan hyvin ensimmäisen kuvan minkä hevosesta näin, enkä todellakaan ollut innokkaasti menossa tätä kaveria katsomaan. Hyvä ytäväni sai kuiteskin minut yli puhuttua, kun kerran olla samoilla suunnilla liikenteessä muutenkin.
Sen ensimmäisen kerran kun hevosen näin ja silmän ilmettä pääsi katsomaan sai miettimään hevosta toisenkin kerran. Pitihän sitä toistamiseen käydä vilkaisemassa ja loppu tulos onkin pihassa :)

Sauli ennen ja vajaan vuoden päästä

Tässä pienen vertailun vuoksi kuvaa mitä lähdin katsomaan ja mitä sainkaan. :) Tyytyväinen saa olla mistä on lähdetty liikkeelle ja Jutan ahkeralle mielelle, kun viitsii raahautua aina kotio käymään.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Lämminveriset ratsuina

Tämä hyvinkin puhuttu aihe, joka nostattaa tunteita joka suuntaan. Itselläni on aina ollut lämminveriravureita harraste käytössä ja pakko on myöntää niissä olevan aina jotain hyvää. Yhtään lämminveristä en ole vielä nähnyt ettenkö jostain osiota olisi hevosessa pitänyt.

Seppo on itselle ensimmäinen oma suomenhevonen enkä vaihda tätä karvajaakkoa mihinkään. Monet ovat Seppoa hehkuttaneet monellakin tapaa, mutta itselle on todellakin tärkeintä saada hyvä yleishevonen. En enää omista hirmuista kilpailutahtoa ja minulle pääasia että harrastaminen on monipuolista ja kivaa.

Meillä lämppärit ovat aina olleet moipuolisia harrastehevosia, joista  on tietysti jokaisesta joskus ajateltu pieniin kisoihin. Muutamilla on käyty, mutta hyvin harrasteluahan ratsastaminen pääasiassa on. Erityisesti matkaratsastus on ollut isona haaveenani ja toivon kyseisen lajin joskus kohtaavan sopivissa oloissa itsellenikin. Edesmenneellä Vilperillä reenattiin matkararsastusta enemmän ja todella suunniteltiin kisoihin menoa, mutta kohtalo puuttui peliin ja kilpailut jäivät.
Sittemmin minulla ei ole ollut sen tyylistä hevosta jolla olisin halunnut polttavasti edes kilpailla missään lajissa. Nyt Saulin tulo taloon onkin herättänyt hivenen toiveita. Tosin tämä erittäin sateinen kesä onkin pilannut monet kentällä ratsastamis haaveet, sillä Saulin kanssa pitäisi tehdä paljon työskentelyä aitojen sisäpuolella.

Ratsastukset on pitänyt toteuttaa pääasiassa maastossa ja Sauli ei vielä tällä hetkellä kuulu niihin kaikkein varmimpiin kavereihin. Hirmu mielellään Sauli on lähdössä maastoilemaan, mutta yksin ollessaan onkin kaikki hyvin jännää. Tällöin myös hevosen omapäätös puikkaisut omille reiteilleen ovat tyypillisiä. Mikäli maastoon lähtee joku esimerkiksi kävellen mukaan on Saulinkin meno heti paljon rennompaa ja varmempaa. Saulin kehitys ratsuna on hyvällä mallilla ja kokoajan mennään eteenpäin, jospa varmuus yksin maastoiluunkin saataisiin vielä paremmin kehiin.
Siskoni ratsastaa Saulia pääasiassa viikonloppuisin jolloin minä lähden tunninpitoon hänelle mukaan (mikäli olen kotona enkä töissä).

Tälle viikonlopulle saimme suht paljon aikaan Saulin ratsastuksissa sillä kokeilimme jopa kahta aivan erilajia! :D Yleensähän tuntuu että kaikki keskittyvät joko koulu ja esteratsastukseen, meillä taas kokeillaan kaikkea mahdollista. Tälläkertaa vuoroon osuivat pienimuotoinen western kokeilu ja maastoesteet. Westerniä on menty satunnaisesti omaksi iloksi, nyt tuli puheeksi kokeilla joskus ihan tuntejakin lajista. Monipuolinen harrastaminen pitää kaikkien mielet virkeinä :)

Arabian Quarterlämminverinen
kuva. JuttaM

edelleen arabian quarterlämminverinen
kuva. JuttaM
Western satulaahan talosta ei vielä löydy, mutta trekkeri sai toimia korvaavana satulana. Tosin trekkiri ei anna samanlaista tukea mitä esim. lännensatula antaa. Harjoituksissa tehtiin lähinnä ohjausta ja kääntymistä, liukkaan pohjan vuoksi ei vauhtia kuiteskaan voinut pitää liikaa. Saulin tasapaino ei vielä ole mikään parhain ja liukkaalla pohjalla hevonen jännittyy ja tästä johtua lisää vauhtia eteenpäin. Tämä yhdistelmä ei ole hyvä sillä kova vauhti liukkaalla pohjalla aiheuttaa liian suuren kaatumisriskin. Puhuimmekin harjoittelun yhteydessä kentän tärkeydestä ja erityisesti sen puutteesta meillä. Ehkä sen vielä joskus saa rakennettua itsellekkin.

Tälle samalle kerralle kokeilimme myös uusia kuolaimia, jotka Jutta toi Oulusta tullessaan Hööksiltä.

kuva lainattu Hööksin sivuilta
http://www.hooks.fi/produktsida/d-kuolain-horsepowerr/45981/45982/
Kyseinen kuolain on tavallaan suora joka muistuttaa myös kolmipalaa. Eli keskellä olevan leikkausten kohdalta kuolain pääsee pyörimään. Sauli oli aikaisemmin reagoinut hyvin voimakkaasti kuolaimiin ja nyt kokeilimme ensimmäistä kertaa raspauksen jälkeen kuolaimia. Tässä kuolaimessa on myös kuparijuonteet jonka pitäisi aktivoida syljen eritystä hevosella.
Sauli ei reagoinut niin voimakkaasti kuolaimiin, kuin aijemmin mutta edelleen oli hivenen rauhaton suustaan. Olikin puhetta, että kuolainta kokeillaan vielä normi suitsituksella, kentällä ja yleissatulan kanssa ennenkuin tyrmäämme täysin kuolaimen käyttöä.

Sauli menoa vesisateessa

ohjanperät piti napata kiinni eteen, ettei Sauli ottaisi heiluvia ohjia hieman liian aktiivisena eteenpäin
ajavana apuna
Tätä hommaa pitää vielä kokeilla kunnon pohjalla ja vähemmillä sateilla. Sauli on hyvin yrittelijäs tapaus joka haluaa myös miellyttää ihmistä vaikkei kaikkea mitä pyydetää hoksaakkaan ihan heti.

Seuraavan  päivänä olikin vuorossa ensin ihan tavallinen maastolenkki, mutta siitä kehkeytyikin jotain muuta. :D
Lähdin Jutan mukana maastoon kävellen ja päätin hieman ohjeistaa jutan ratsastusta hiekkamontulla. Siinä sivussa sitten tarkasteltuani maaston elementtejä pykäisinkin jo muutaman esteen paikoilleen. Saulillahan on satunnaisesti hypelty muutamia risukoita, jos niitä esteiksi voidaan edes kutsua. Tyypilliseen ravurimaiseen tapaansa hevonen sovittaa askeleensa vaikkaväkisin esteille sopivaksi. Ensimmäiset risuesteiden ylitykset tulivat laiskannihkeästi, vaikka Sauli oli hyvin virtaisan oloinen lämmittelyssä. Jalkojen nosto tuntui olevan hiukan hakusessa hypyissä, mutta jo muutaman hypyn jälkeen alkoi tekniikka taas löytyä.
Kovasti yritin kuvata kännykällä, mutta tilanne + kännykän nopeus eivät oikein kohdanneet yksi yhteen minkä vuoksi päätinkin ottaa pätkän videota. Harjoittelimme ylös- ja alashyppyä ja pientä risuestettä. Näistä saimmekin muutaman esteen "radan" jonka Jutta ja Sauli ratsastivat pariin otteeseen joista viimeisimmän Sainkin videoitua.


Ensimmäisen ylöshypyn jälkeen Jutta jo taisi huudella mihin piti mennä. Homma aloitettiin alusta ja mentiin "rata" kokonaisuutena. Viimeiselle hypylle tultiin hivenen liian paketissa, mutta varmuus hyppyyn, ettei puikkaista esteen ohi. Saulin ensimmäiset harjoitus hypyt ovat useimmiten hyvin kiemurtelevilla lähestymisillä. Nyt sai ratsastaa napakalla pohkeella ja selkeällä ohjaamisella, jotta linjat pysyivät suht suorina.
Estehyppyjä muutenkin on tullut todella vähän, sillä märkä kesä ei ole oikein suotuisa moisiin harrastuksiin meillä. Tasaisen radan jälkeen homma lopetettiin ja Sauli jäähdyteltiin hyvin. Eikä pökövirtaakaan enää juuri ollut vaan hevonen ravaili rennosti loppuverryttelyt sekä malttoi kävellä rauhassa takaisin kotiin.