Tallin ja tarhojen suunnittelua vol.1

Pitkästä aikaa annetaan energiaa näppäimistölle. Asiaa on pitkin kesää tullut suuren suurina ryöppäinä joista olisi pitänyt kirjoitella, mutta yksinkertaisesti ei ole kerinnyt. Kevät ja kesä on pitkälti arkipäiviltä mennyt työn merkeissä ja viikonloput Puolangalla pihatöiden merkeissä.
Kuten moni varmasti muistaakin niin talvi oli tänä vuonna varsin pitkä ja kevättä ei meinannut tulla juuri lainkaan. Toukokuun puolessa välin meillä täällä kainuun korvessa oli lunta hyvät määrät ja autoissa talvirenkaat paikallaan. kuun lopulla sekä kesäkuun alku puolella kevät ja kesä tulikin kerta rysäyksellä. Lumien vuoksi pihatyöt odottivat alkamistaan kauan, mutta lopulta kun työn makuun päästiin niin sille ei oikein ole loppua tullut.

kuva otettu toukokuun 14.

tämä muutamaa päivää myöhemmin 23 toukokuuta

 Kaiken tämän riemun keskellä liikuttele hevosia, siivoa pihaa ja tallia. Yritä edes saada tarhasuunnitelmat ajatuksen tasalla toteutettua. Keskustele konekuskin kanssa kaivinkoneen tuonnista ja muista urakoista, jotka haittaavat tarhaprojektia. Tee ojitussuunnitelmat, tai no en tainnut niitä itse tehä vaan annoin ohjakset isäntäväelle. Hommaa puuttuvat palaset, eli tarhoihin kunnon pylväät. Onneksi alkukesä meni suhteellisen lämpimänä mikä tiesi hyviä ajo- ja ratsastusreissuja. Seppohevoinen ja Saulisti pääsivät välillä käymään uusilla reiteillä, joita Jutta urhoollisesti suopohjaa uhmaten kävi katsastelemassa. Itsekkin päätin käydä vilkaisemassa uusia maisemia ja toden teolla se teki hyvää mielelle, tosin Sepolle sai kerran jos kolmannenkin nauraa. Millon oli maan pinnalla näkyvät juurakot tai isommat kivet "pöhinän" aihe.

Alkukesän ajohommia

Omissa maastoissa seikkailuille lähdössä

Uusia tuulia lammen katsastusta ja mielen virkistystä

Kesän edetessä tottakai hevosille piti tehdä pientä laidunlohkoa syötäväksi, kun kerta peltoa oli käytettävissä. Laidunlohkoa siirrellessä pellolta tupsahti vastaan hevosten pallo, tai itseasiassa kaksi. Molemmat olivat olleet hukkareissuilla talven, jo oli talvella hätäratkaisuna annettu vanha autonrengas lelun virkaa toimittamaan. 

Rengaskin joutuu koville näitten leikeissä

Ne oli joskus pyöreitä, hetken niissä tais olla kahvatkin....
Ei ole enää....

Kovia kokeneet pallot taitavat olla käytössä niin kauan kun suht ehjinä vaan pysyvät. Kesän edetessä tuli myös vastatuulia koneiden suhteen. Kaivinkone ei päässyt aloittamaan ojituksia yllättäen ilmenneiden isompien urakoiden vuoksi, minkä takia ojat joutuivat odottamaan tekijäänsä. Tästä johtuen ei päästy tarhantekoon. Tontin erittäin märän maan ja suopohjaisuuden vuoksi tarha-alueen ympärille on pakko kaivaa muutamia ojia, jotta hevoset eivät joutuisi aivan liejussa oleskelemaan. Kaivuut jäivät siis odotuslistoille........jatkuu myöhemmin.......

Elo menee kiireisenä.

Muistelin, että olihan mulla kirjoituksia tällekkin vuodelle jo... no tuota eipä hirveitä löytynyt, joten asia pitänee korjata. :)
Edelleen odotetaan talven ihmettä, eli kevään tuloa ja se onneksi on jo hyvällä alulla. Pitkään meni pimeässä ja töitä tehdessä, ettei hevosten kanssa pystynyt valosalla oikein tekemään mitään. Iltojen pimennossa taas joutui sokkona harrastamaan. Ah sitä kentän kaipuuta niillen pitkille illoille.

No mitä uutta? Parit satulat tais tulla hankittua tuossa tammi-helmikuun aikana sekä tässä maaliskuun alussa tuli myös yksi :D
No miksi niitä on taas läjäpäin? Ensinnäkin Seppolle ei mielestäni ole penkit olleet niin hyviä, että kannattaa ratsastaa aktiivisesti. Eikä hirveästi innosta aiheuttaa tietoisesti hevoselle selkävaivoja epäsopivan satulan takia. Tämän vuoksi kuvioihin tupsahti ensin Hidalgon joustorunkoinen koulusatula. Siirrettävillä paneeleiden ansiosta satulaa voi muokata mieleisekseen ja hevoselle sopivaksi. Vielä on itselle tekemistä, että paneelit saa oikeasti symmetrisesti kohdilleen, ettei tulisi toispuolesta painetta.

Hidalgon satula

Seuraavaksi posti toi tullessaa Trekker Luxuksen. Minullahan oli aikaisemmin Trekker pro Classic jonka polvituet eivät sopineet itselle. Luxus on muuten vastaavanlainen penkki, mutta polvituet ovat matalat minkä asiosta jalalle jää enemmän liikkumatilaa ja vapautta. Samoten runko on joustava ja etukaarta voi muokata hevoselle sopivaksi. Ainut vika mikä on todennäkösesti lähes kaikissa trekkereissä on tuo etukaaren korkeus. Hevosella hyppääminen on hankalaa, sillä kaari tulee suoraan ratsastajan vatsalinjalle, kun yrittää mukautua hyppyyn.
Näillä kaksilla penkeillä mentiin kuukauden päivät tai vähän reilu, kunnes......
Tuli myyntiin satula, jota olin jo moneen otteeseen haaveillut, miettinyt, suunnitellut, laskenut rahoitusta jne jne jne. Satula joka sopisi matkaratsastukseen lähestulkoon täydellisesti! ;)
































Nimittäin Ghost Quevis! Rungoton satula, laadukkaampi malli, lyhyillä siivillä, kunnon polvituella ja kaikkine romppeineen. Satulan koeratsastusta odottelin innolla, ja elämyshän se oli! En ole koskaan aikasimmen istunut vastaavissa rungottomissa. Tähän mennessä rungottomat ovat tuntuneet lähes aina äärettömän tasapainottomilta, liukkailta, epäsopivilta ja tuettomilta. Ghostissa sai runkosatulan tuntumaa, mutta kuiteskin sen omanlaisensa vapauden. Jossain elämän vaiheessa ostettava vielä ns. koulumallin satula myös, sillä tämä quevis on yleismallin satula.

Seppo ja Sauli ovat hölkötelleet säännöllisen epäsäännöllisesti koko talven. Omat maastoreitit ovat lähes ummessa lumien takia, joten ratsastukset on jouduttu toteuttamaan melko pitkälle tässä omalla tiellä. Lumien sulaessa tulee myös tarhojen siivoukset ja muut pihatyöt lisimään kiitettävästi. Samaan aikaan alkaa uuden kotin pihaan tarhojen teo, jotta saisimme muuton tehtyä loppuun.Toivotaan myös, että kerkeän kirjoittella hitusen aktiivisemmin tännekkin. :)

Paljon keskustelua aiheuttavat varusteet

Tämä internetin ihmeellinen maailma ja sosiaalinen media näyttää aiheuttavan paljon keskustelua ja kränää ihmisten välillä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta välillä mietityttää MIKSI pitää mennä kommentoimaan joka ihmeen aiheeseen negatiivisesti tai alentavasti ja pahoittaa toisten mieltä? Toki on ajatus ettei tarkoiteta kommentilla loukata ym mutta siltikin se loukkaa ja on myös näitä "mielensä pahoittajia" jopa melkein ammatiksi asti.

Viime aikoina on pistänyt useassa keskustelussa silmiin tuo apuohjien manaaminen. Niin kuin mitään apuohjia ei saisi käyttää vaan olet huono ihminen ja vielä huonompi ratsastaja. Jaa miksi sinulla edes on hevonen??? tai miksi ylipäätään suorastaan ratsastat kun pitää olla apuohjia?

Apuohjia yleisesti käytetään ratsastuksessa ja ajaessa vain ja ainoastaan syystä. Joko hevosta ohjeistetaan käyttämään itseään oikein tai mahdollisesti hillitään jotain ei toivottua kuten nostamalla päätään niin ylös että kuolantuntuma katoaa.

Toki apuohjia valitettavasti käytetään myös paljon väärin mm. gramaaneilla rullataan hevonen "muotoon" tai käytetään sitä liian pientä ja lyhyttä martingaalia. Vaihtoehtoisesti hevoselle laitetaan sivuohjat ratsastuksen ajaksi jolloin hevoselle ei jätetä vaihtoehtoja kuin kulkea otsa edellä.

Näissä tapauksissa herää suurikin kysymys miksi ja onko kyse tällöin ratsastajan osaamattomuudesta vai tiedon puutteesta? vai tuleeko tämä ulkopuoliselta taholta?

Usein myös näyttää olevan tuo martingaali olevan hyvinkin paha vempain vaikka sitä käytettäisi oikeaoppisesti jolloin hevosen pää ja kaula voivat kulkea luonnollisessa asennossa. Tällöin matringaali ei vaikuta hevoseen.
Myös oikeaoppisesti sovitettu thiedeman ei vaikuta hevoseen kuin vain tarvittavassa tilanteessa, samoin kuin gramaanohjat. Gramaanien kanssa toki vaaditaan jo ratsastajalta enemmän taitoa ja tietoa sillä ohjan tarkoitus ei ole olla kireällä jolloin hevonen jännittää kaulan ja niskan. Gramaanin tehtävä on ohjata hevosen päätä alas ja taaksepäin. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla ei apuohjan kuulu tällöin vaikuttaa hevoseen. Tämä pätee kaikkien apuohjien kanssa.

Saulilla käytetään martingaalia apuohjina
Hevosen herkkyyden vuoksi kuolain valintoina
hackamore tai muotoiltu kolmipala

Tämä tuhoton meuhkaaminen apuohjien käytöstä ja ihmisten manaaminen huonoiksi ratsastajiksi ihmetyttää suuresti. Itse käytän martingaalia Saulin kanssa ja syynä pelkästään tämä pään nosto niin ylös jolloin tuntuma eteen katoaa täysin. Missä tilanteissa hevonen sitten nostaa päätään? Saulin kohdalla pää nousee joka kerta kun vastaan tulee riittävän iso "mörkö" esimerkiksi metsässä lauma peuroja. Näissä tilanteissa Sauli kokee helposti tilanteen niinkin uhkaavaksi että U-käännös on mahdollinen kokemattoman ratsastajan kanssa. Näissä tapauksissa ohjattavuus olisi myös suotavaa, ettei meno olisi täysin kontrolloimatonta.
Normaalisti ratsastaessa martingaali ei vaikuta eikä häiritse hevosen kulkemista.

Omaan silmään enemmän tarttuu kuvat hevosista joilla on selkeästi epäsopiva satula tai satuloita on yritetty "tehdä" sopiviksi kaiken maailman vällykasoilla. Toki ymmärrettävää on käyttää hevosella hypätessä romaaneja vaimentamaan iskuja. Tai romaania tilanteessa kun hevosen lihaskehitys on aktiivista jolloin esim satulaa saa muokata muutaman kk välein.
Mutta minkä takia se kerros tavaraa satulan ja hevosen välissä vain siksi ettei satula yksinkertaisesti ole sopiva? Tai mikä pahinta hevosella käytetään runkovikaista satulaa ja ajatellaan ettei se haittaa????
Onhan se satulan sovitus rumba aina niin ihanaa puuhaa että jokainen kokee ennenaikaisen harmaaantumisen niiden kanssa. Siltikin kyse on omasta hevosesta jonka kanssa pitäisi pystyä harrastamaan iloisena. Rikkinäiset tai väärin sovitetut varusteet etenkin satulat eivät taatusti tunnu kovinkaan mukavilta. Jossain vaiheessa hevonen yleensä protestoi tavalla tai toisella. Joku jumittuu, toinen alkaa käyttäytyä agressiivisesti, kolmas ei anna tarhassa kiinni ym ym. Näissä tilanteissa syytetään hevosta ilkeäksi vaikka se juurikin kertoo käytöksellään ettei koe tulevaa kovinkaan mukavaksi.

Epäsopiva satula
Satula hakeutuu lapojen päälle

Miksi sitten monella on nämä epäsopivat satulat?
Hyvin usein syynä on joko tietämättömyys tai raha. Tiedon puute on ehkä yleisempi ja silloinkin osataan yleensä jonkin asteen perusta. Rahan on jokaisen oma valinta ostaako tonnin penkin vai sen 50e penkin molemmat satulat voivat siltikin olla epäsopivia tai varsin hyvin istuvia ja käyttökelpoisia. Valitettavasti raha vaikuttaa usein siihen onko varaa ostaa uutta penkkiä jos vanha ei ole sopiva. Tällöin suosittelen vakaasti ratsastettavan mieluummin ilman satulaa.
Mutta jos satulaan ei ole ollenkaan varaa niin seuraavaksi herääkin kysymys: miksi sitten on hevonen?












Samaan aiheeseen kuuluu myös tämä kuolaimella vai kuolaimetta? Tämäkin jakaa mielipiteitä moneen piirikuntaan. Kuolain on vanha keksintö jonka tarkoitus on kertoa hevoselle haluttu suunta ja kontrolloida nopeutta.
Kuolaimet ovat ajan saatossa muuttaneet malliaan tarpeiden mukana. Kuolaimen oikea valinta kullekkin hevoselle sopivaksi riippuu yleisesti ratsastajasta. Hevonen jännittää suutaan sekä koko kehoaan mikäli ratsastaja "roikkuu" ohjassa jatkuvasti kiinni. Tämä "roikkuminen" on taatusti jokaisen ratsastajan matkassa, sillä kukaan ei kykene olemaan täydellinen ensimmäisellä ratsastuskerrallakaan. Ratsastajalla menee satoja tunteja oppia hyvä tasapaino jonka jälkeen toinen mokoma, käsien hallintaan samoin monen muun asian hallintaan.
Kuolain valinnat aiheuttavat myös suurta närkästystä ihmisten keskuudessa. Hevosilla jotka ovat erittäin vahvoja edestä tai ovat oppineet "poistumaan" paikalta perus nivelten kanssa. Syyttävä sormi osoittaa ratsastajaa, kun käytetään esimerkiksi belhamia.
Kysymys kuuluukin: kumpi parempi nivel jonka kanssa joudut käyttämään voimakkaita ohjasotteita tai jopa sahaamista hevosen menohalujen hillitsemiseen vai esimerkiksi belham jonka kanssa pärjätään kevyemmällä ohjauksella?

Toki näissäkin tilanteissa pitää huomioida hevonenkin. Onko kipeä? satulan sopivuus jälleen kerran. Vahvatkin hevoset voivat olla näitä todella herkkiä yksilöitä, jotka yksin kertaisesti vain pakeneat painetta. Niitten kanssa vaaditaan ns " prinsessakäsiä", mutta jos hevonen ryöstäytyy heti kun ohjasta otetaan pienintäkään tuntumaa niin kuinka aijot hallita tilanteen?

Ihanat muovipäällysteiset. Nämä ovat ihan toimivi
mikäli hevonen ei pure kuolainta

Näissä "ääritilanteissa" on palattava rappusissa monta porrasta takaisinpäin. Nimittäin perus koulutukseen. Aloitetaan koko koulutus prosessi alusta maastakäsin ja edeteen porras portaalta uudelleen. Oikoteitä onneen tuskin on.

Mitenkäs sitten nämä kuolaimettomat hevostelijat? Perus järkevien ja herkkien hevosten kanssa kuolaimettomuus toimii, jolloin hevosen koulutuskin on tehty oikein. Hevonen vastaa paineeseen toivotulla tavalla, mutta onko kuoleimeton ratsastus sitä eettisintä?
Westerniin koulutetut hevoset vastaavat painoapuihin ja paineeseen erittäin herkästi. Ne toimivat siis sidepullien kanssa hyvin tai jopa pelkällä narulla kaulan ympärillä.
Tässä vain pätee hevosen hyvin kouluttaminen. En menisi itse kokeilemaan Seppohevoista pelkällä narulla kaulan ympärillä vieraassa paikassa. Siitä ei tulisi muuta kuin ruumiita.

Sitten on näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja joissa remmit menevät ristiin hevosen leukaluun alla. Okei ihan kiva vaihtoehto, mutta kun miettii paineen määrää mitä niilläkin saadaan aikaan hevoselle kun ohjaa otetaan yhtään enempää. Paine jakautuu nenäpiin kärkeen, leukaluuhun sekä niskaan ja kovasti käytettynä melkolailla rutistaa hevosen päätä "kasaan". Ahdistaisi minuakin.
Osalla hevosista tämäkin toimii vallan mainiosti ja isompia ongelmia ei ole.

Entäs erilaiset "kuolaimettomat" kuolain vaihtoehdot. Eli erilaiset versiot hackamoresta. On ns kärrynpyörää ja erilisilla vipuvarsilla toteutettuja vaihtoehtoja. Näissäkin ideana on että saadan paine aikaan nenäpiihin ja niskaan joka ohjaa tai hidastaa.
No mennään pelkällä päitsillä ja laitetaan ohjat sivuissa oleviin renkaisiin kiinni. Niistäkin tulee vipuvarsi vaikutus hevosen nänäpiihin sillä soljet/renkaat ovat kiinteästi riimujen turparemmeissä sekä poskihihnoissa.

No muutetaan ajatus naruun kaulanympärillä. Edelleen hevosen koulutus on näissä se suurin osuus. Hyvin koulutettu hevonen toimii hyvänä esimerkkinä western. Löysä naru ei pitäisi haitata hevosta lainkaan, mutta näitä tapauksia on nähty joissa narua nostamalla hallitaan hevosta. Mihinkäs tämä nostopaine kohdistuu?
Kaulan alle ja sieltä löytynee henkitorvikin. Okei hevosta ei ratsastaja kyllä kuristettua hengiltä saa pikkukummassa, mutta edelleen mietin kuinka hyvältä se tuntuu kun kiristetään narua kaulaan. Onhan tämä hiukan kärjistettyä, mutta näin loogisesti ajateltuna.

Se miten ihmiset haluavat hevosillaa ratsastaa on jokaisen päätettävissä. Jos joku kokee tarpeelliseksi käyttää tai olla käyttämättä kuolainta, apuohjia, satulaa, kenkiä ym ym niin on yleisesti jokaisen oma päätös. Näissä tapauksissa on aina kuiteskin huomioitava myös se tyyli onko se paras. Vaikka kuinka itse kukin haluaisi olla herkkä ratsastaja ja ohjata hevosta lähestulkoon ajatuksen voimalla ei tapahdu hetkessä. Ratsastajalta vaaditaan vuosien työ oppia ja hahmottaa miten missäkin tilanteessa avut vaikuttavat ym. Ihailtavasti nostan hattua jokaiselle hyvälle ratsastajalle joiden tekemä työ näkyy hevosissa. Samalla haluan myös rohkaista jokaista ratsatajaa tulla peremmaksi vaikka tie on pitkä ja kivinen. Sitä tietä joudun kulkemaan itsekkin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään syyttävä sormi ihmisiä kohtaan, sillä jokainen tekee virheitä. Myös minä.

Sanna Mattila-Rautiaisen valmennus

mörinä vahtaa tammojen perään tarkasti
kuva. Jutta

Huippua pitkästä aikaa päästä Sannan ohjatuille istuntatunneille! Edellisestä tunnista oli ainakin sen kolme ellei jopa neljäkin vuotta joten jo oli aika käydä kahtomassa miksi kenotus on niin vankka. Jutta oli myös Saulin kanssa mukana valmennuksissa. Itse ratsastin ystäväni laina hevoisella, suokki tammalla Kipunan Ainolla. Hieno tammuska on jonka kanssa on mukava keskittyä omaan ratsastukseen.

Lauantai aamu alkoi ihanalla migreeni päänsäryllä, joka onneksi saatiin kuriin lääkityksellä ja kylmällä rätillä otsalla. Noin klo. 11.00 lastasimme molemmat pojat koppiin ja lähdimme liikkeelle kohti läheistä tallia. Myös Seppohevoinen joutui mukaan, sillä minulla oli tarkoitus tuntien jälkeen mennä käymään kentällä Sepon kanssa.

Perillä hevoset pois kopista ja karsinoihin. Seppo pääsi taas tuttuun ja turvalliseen mörinäkoppiinsa, johon on asennettu orilevyt oveen. Tunnille lähdimme n. klo. 12.45 sillä hevoset piti olla alku verkattuja, mutta oma ratsuni oli jo yhden tunnin tehnyt niin en katsonut tarpeelliseksiverkata sitä kovinkaan kauaa. 

Sauli viihtyy jälleen yksiössään
kuva. Jutta

Heti alkuun tunnilla käyvimme läpi onko mahdollisesti jotain ongelmia omassa istunnassa mitä haluaisimme korjata. Itsellähän on suuuuuurena ongelmana koko vasen puoli. Erityisesti vasen käsi ja nyt sain vielä maininnan vasemman jalan olevan huomattavasti kireämpi mitä oikea, eli onkohan tämä syyy jalkojen erimittaisuuteen???

kuva. Jutta

Harjoitukset olivat suht simppeleitä perus harjoituksia jossa korjasimme omaa suoruutta Sannan ohjeistuksien mukaan. Alussa menimme keskiympyrällä jossa haimme jalustimen ja jalan oikeaa paikkaa ja asentoa, samalla siirrellen välillä pohjetta eteen, taakse ja sivuille, Sanna ohjeisti jokaista erikseen omassa istunnassa ja  istunnan korjauksessa. Nousimme myös kevyeen istuntaan ja jatkoimme koko kenttää pitkin. Kädet sai tukea harjaan tai hevosen lapoihin jottai saisimme olkapäät mukaan käynnin liikkeeseen.  Tarkoituksena oli hakea edelleen jalkojen oikea paikka, avata lonkkaa. Kokeilimme myös kevyttäistuntaa ns. sivuttain. Siinäpä oli hetken aikaa tekemistä, että

Jutta odottaa Saulin kanssa tunnille pääsyä

A) pysyt selässä
B) hevonen kävelee edelleen suoraan ilman isompia sivuttais liikkeitä
C) pysy selässä
D) ole suoralla, eläkä vain käännä hartioita ja päätä
E) pysy selässä
F) välttele mahdollisia kramppeja jotka haittaavat loppu tuntia
G) pysy selässä

Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusta ravissa ja edelleen kevyessäistunnassa. Välillä kevenneltiin pätkiä, jotteivat jalat menisi ihan hapoille, mutta edelleen valtaosa ajasta "seisten". Lopulta olimme kukin omalla ympyrällämme jossa keskityimme omiin istuntoihin ja ratsastamiseen. Itse sain jatkuvasti miettiä etten vetäydy oikeaa kylkeäni kurttuun ja heitä samalla vasenta jalkaani irti hevosen kyljestä. Muistaa vasemman käden tärkeys joka on tapana unohtua. Käännä hartiat ja lonkat meno suuntaan, suorista selkä, ohjaa hevosta. Vie kädet hartioiden mukana kuljettavaan suuntaan laskematta tai nostamatta niitä liikaa tai viemättä ulkopuolen kättä hevosen kaulan "väärälle" puolelle.

kuva. JV

minä ja Kipunan Aino
kuva. JV

kuva. JV

Paljon tuli uutta ja vanhan kertausta, mutta mitenkäs muutenkaan niitä oppisi ellei tekisi uudestaan ja uudestaan. Lopussa kokeilin pieniä avotaivutuksen pätkiä Ainon kanssa. Haimme avotaivutukset suorilla urilla asettamisen kautta edelleen keskittyen istutaan.

Sannan tunneille pitää päästä kyllä jatkossakin, jos vain mahdollista. Sauliksenkin kanssa joutaisi käymään tunneilla itse, sillä kentälle pääsy on vielä toistaiseksi sulilla keleillä suht helppoa.
Tunnin jälkeen laittelin vielä Sepon työkuntoon ja sovitin sille muutamia satuloita. Kun kerran täällä kentän läheisyydessä oltiin niin sama oli käydä Seponkin selässä, Sauli lähti tukihevoiseksi mukaan.

Hyvän käytöksen jälkeen on syytä kehua
Sauli taustalla ahdistelee Juttaa
kuva. Laura K

Hieno miesh
kuva. Laura K

Vähän kuunnellaan et mitä ne muuta ponit huutelee
kuva. Laura K

Välillä pitää vastatakkin
kuva. Laura K

Sepon kanssa ei tehty sen erikoisempia vaan kierrettiin kenttää käynnissä jotta herran päähän iskostuisi ajatus siitä että töitä voidaan tehdä muuallakin. Jospa tämä tästä joskus ratsuksi muuttuu.
Iltapäivällä tuli vielä lisä vipinää sillä Sepon ratsastuksen jälkeen pakkasimme ponit autoon ja suuntasimme nokat kohti kotia. Maiju jo soitteli missä olimme menossa. Maijuhan oli pamahtamassa visiitille kahtomaan mitä kakaralle kuuluu. Sen verran ajoissa kerittiin kotiin, että saimme hevoset talliin ja melkein autot tyhjennettyä tavarasta.

Siinähän se ilta äkkiä vierähti, kun Mira kävi vielä mutkan Sepon selässä. Sepon ilme oli kyllä, että vieläkö sitä pitää kotonakin töitä tehdä, mutta onneksi herra ei sen kummemmin ollut työn teosta moksiskaan. Vierailun päätteeksi teimme vielä kotona tallityöt jotka olivat tohina päivän kiireiden vuoksi jääneet iltahommiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaksi ohjelmassa hevosten hierotusta ja katsotaan mitä jatkot tuovat tullessaan.

Ratsut

Se on vihdoinkin täällä!!! Nimittäin Seppo ja Saulin yhteiset maastoilu hetket!! :D Tätä riemua on odotettu yli kolme vuotta..tai no siis että Sepolla pääsee jonkun toisen hevosen kanssa maastoilemaan. Nyt vihdoinkin se käyvi toteen!

Ajatushan oli ensin, että vain käyn köppöttelemässä Sepolla ja Jutta lähtee kävellen Saulin kanssa. Noh mikäänhän ei tunnetusti mene niinkuin pitääkin, vaan päätimme Jutankin olevan täysin joutilas Saulin selkään. Ensi alkuun menin itse tarhassa Sepolla hetken rinkiä ja Jutta käveleskeli hetken mukana ja lopulta myös Jutta kipuili ratsaille.

Valmiina lähtöön
Kuva. JV

Kun tilanne katsaus oli hyvä lähdimme liikkeelle. Sulavasti Sauli edellä ja minä Sepon kanssa perässä, tosin Seppo olisi kyllä halunnut johtaa joukkiota. Taas vaihteeksi ensimmäinen suunnitelmahan oli käydä omalla montulla, mutta tunnetusti suunnitelmat muuttuu ja lähdimme tien yli avarammille maastoilumaille. :)

Jutta on käynyt Sauliksen kanssa maastoilemassa uusilla reiteillä muutamia kertoja, mistä naapurimme on kunnostanut vanhan tiepohjan. Siispä suuntasimme niille reiteille jotta saisin itsekkin käytyä samaiset paikat eksymässä ja katsastamassa mahdollisesti voikko kyseisillä teillä ajaakkin.

tästä selähtee!! :D Seppo näyttää suorastaan kyllästyneeltä :D
kuva. JV

Hiljaa hyvä tulee
Kuva. JV

Jos metsään haluat mennä nyt
kuva.JV

Sauli <3 Seppo
kuva. JV

Eiköhän me olla jo lähtö valmiita
kuva. JV

Valitettavasti kamera ei lähtenyt meidän mukaamme metsään, sillä tälläkin kertaa ajattelin vain turvallisuutta. Joskus myöhemmin sitten otetaan mukaan ja jos saadaan vielä kypäräkameraakin niin kuvaaminenhan lisääntyy huomattavasti. :) Kävimme noin tunnin mittaisen kävelylenkin metsässä, jossa ponit saivat käyskennellä omaa tahtia ja ratsastajat rupattelivat keskenään omiaan. Kauhean pelottava wc:n pyttykin löytyi läheiseltä montulta, tai no pelottava ja pelottava. Saulin mielestä se olisi voinut hyökätä kimppuun vaikka heti :D

Palailimme samoja reittejä takaisin ja kotipihassa taisin olla kahta onnellisempi ratsastaja. Tätä ratsastustaon niin odotettu ja tästä eteenpäin tulemme käymään muutamia kertoja kuukaudessa Sepon selässä jos vain apukäsiä löytyy. Niin ja Jutta jaksaa kulkea meidän maastoilu kaverina :D

Sauliksen reenit

Jatketaanpas aiheistuksella lämminveriset ratsuina. Hommailin sovitukseen toissa viikolla lännensatulan Saulille. Itsellä on ajatus siis mahdollisimman monipuolisesta harrastamisesta kummankin hevosen kanssa. Sekä pienenä ajatuksena kokeilla lännenratsastusta tunneilla muutamia kertoja kuukaudessa, jos vain mahdollista. Noh satulahan näyttää aina kivalta, kun sitä katsoo sovitusta varten. Heti selkään laitettaessa huomasin jälleen kerran satulan olevan hieman etukenossa ja irtoavan takaa.
Kun Jutta saapui kotona taas käymään niin saimme koeratsastettuakin satulan. Ensimmäinen kommentti valitettavasti oli penki kovuus ja istunnan vaikeus satulassa. Saulikin hieman tuntui protestoivan liikkumista satulan kanssa. Tietystihän satula pitää myös itse koeratsastaa ja kommenttini olivat samat, lisäten vielä satulan vääntävän ratsastajan lantiota etukenoon.
Eli se siitä satulasta, ei osteta.

Noh reenithän ei tähän jää.  Sunnuntain ohjelmana olikin sitten tarkoitus lähteä käymään kentällä, jotta saisimme aitojen sisällä ratsastusta paremmin rutiiniksi. Aikataulut menivät valitettavasti ristiin ja Jutallakin oli oltava takaisin Oulun suunnilla ajallaan. Joten päätimme jättää kentälä käynnit toiseen kertaan, joten menimme jälleen kerran maastoilemaan. Tällä kerktaa mukana hivenen parempi kamera.
Saulillahan sitten poweria, riitti kun pääsi irrotelu vaihteille metsän siimeksessä. Ja päätimme ottaa jälleen kerran pieniä hyppyreenejä samaisilla esteillä mitä aikaisemmin. Saulin mieli olikin kohillaan sillä pienimuotoinen jarruttelu vauhdin määrässä oli enemmän kuin pakollista. Minnekkäänhän hevonen ei käsistä lähde, mutta tohinoissaan tämä vain haluaaa mennä astetta reippaamin. Kävikin taas mielessä kuolainen testausta juurikin hyppäämistä ajatellen, sillä herkkänä hevosena kuolaimenkaan ei tarvitsisi olla järin vahva.

Risuesteitä

ylös

ja alas.. 

pientä risukkoa

harjoitusten jälkeen

Huomasin tuossa riemukseni, että Saulihan on kohta ollut vuoden verran talossa. Tästä sainkin paljon miettimistä mitä kaikkea onkaan tehty. Alkuun Sauli ei millään halunnut olla jutustelija kaveri tarhassa ja töihin lähtö oli hankalaa. Mieluummin tarjoiltiin hanuria kuin olisi antanut kiinni. Sama homma, kun menin heinäkasalle nii ensimmäisenä meinasi olla berberi vastassa ja hapan ilme perässä. Nyt saa mennä ja tehdä  lähes mitä tahansa tarhalla ja herrasta on tullut vähän liiankin sosiaalinen :D

Mukava on ollut katsoa Saulin kehitystä kohta vuoden verran. Muistan hyvin ensimmäisen kuvan minkä hevosesta näin, enkä todellakaan ollut innokkaasti menossa tätä kaveria katsomaan. Hyvä ytäväni sai kuiteskin minut yli puhuttua, kun kerran olla samoilla suunnilla liikenteessä muutenkin.
Sen ensimmäisen kerran kun hevosen näin ja silmän ilmettä pääsi katsomaan sai miettimään hevosta toisenkin kerran. Pitihän sitä toistamiseen käydä vilkaisemassa ja loppu tulos onkin pihassa :)

Sauli ennen ja vajaan vuoden päästä

Tässä pienen vertailun vuoksi kuvaa mitä lähdin katsomaan ja mitä sainkaan. :) Tyytyväinen saa olla mistä on lähdetty liikkeelle ja Jutan ahkeralle mielelle, kun viitsii raahautua aina kotio käymään.

Lämminveriset ratsuina

Tämä hyvinkin puhuttu aihe, joka nostattaa tunteita joka suuntaan. Itselläni on aina ollut lämminveriravureita harraste käytössä ja pakko on myöntää niissä olevan aina jotain hyvää. Yhtään lämminveristä en ole vielä nähnyt ettenkö jostain osiota olisi hevosessa pitänyt.

Seppo on itselle ensimmäinen oma suomenhevonen enkä vaihda tätä karvajaakkoa mihinkään. Monet ovat Seppoa hehkuttaneet monellakin tapaa, mutta itselle on todellakin tärkeintä saada hyvä yleishevonen. En enää omista hirmuista kilpailutahtoa ja minulle pääasia että harrastaminen on monipuolista ja kivaa.

Meillä lämppärit ovat aina olleet moipuolisia harrastehevosia, joista  on tietysti jokaisesta joskus ajateltu pieniin kisoihin. Muutamilla on käyty, mutta hyvin harrasteluahan ratsastaminen pääasiassa on. Erityisesti matkaratsastus on ollut isona haaveenani ja toivon kyseisen lajin joskus kohtaavan sopivissa oloissa itsellenikin. Edesmenneellä Vilperillä reenattiin matkararsastusta enemmän ja todella suunniteltiin kisoihin menoa, mutta kohtalo puuttui peliin ja kilpailut jäivät.
Sittemmin minulla ei ole ollut sen tyylistä hevosta jolla olisin halunnut polttavasti edes kilpailla missään lajissa. Nyt Saulin tulo taloon onkin herättänyt hivenen toiveita. Tosin tämä erittäin sateinen kesä onkin pilannut monet kentällä ratsastamis haaveet, sillä Saulin kanssa pitäisi tehdä paljon työskentelyä aitojen sisäpuolella.

Ratsastukset on pitänyt toteuttaa pääasiassa maastossa ja Sauli ei vielä tällä hetkellä kuulu niihin kaikkein varmimpiin kavereihin. Hirmu mielellään Sauli on lähdössä maastoilemaan, mutta yksin ollessaan onkin kaikki hyvin jännää. Tällöin myös hevosen omapäätös puikkaisut omille reiteilleen ovat tyypillisiä. Mikäli maastoon lähtee joku esimerkiksi kävellen mukaan on Saulinkin meno heti paljon rennompaa ja varmempaa. Saulin kehitys ratsuna on hyvällä mallilla ja kokoajan mennään eteenpäin, jospa varmuus yksin maastoiluunkin saataisiin vielä paremmin kehiin.
Siskoni ratsastaa Saulia pääasiassa viikonloppuisin jolloin minä lähden tunninpitoon hänelle mukaan (mikäli olen kotona enkä töissä).

Tälle viikonlopulle saimme suht paljon aikaan Saulin ratsastuksissa sillä kokeilimme jopa kahta aivan erilajia! :D Yleensähän tuntuu että kaikki keskittyvät joko koulu ja esteratsastukseen, meillä taas kokeillaan kaikkea mahdollista. Tälläkertaa vuoroon osuivat pienimuotoinen western kokeilu ja maastoesteet. Westerniä on menty satunnaisesti omaksi iloksi, nyt tuli puheeksi kokeilla joskus ihan tuntejakin lajista. Monipuolinen harrastaminen pitää kaikkien mielet virkeinä :)

Arabian Quarterlämminverinen
kuva. JuttaM

edelleen arabian quarterlämminverinen
kuva. JuttaM

Western satulaahan talosta ei vielä löydy, mutta trekkeri sai toimia korvaavana satulana. Tosin trekkiri ei anna samanlaista tukea mitä esim. lännensatula antaa. Harjoituksissa tehtiin lähinnä ohjausta ja kääntymistä, liukkaan pohjan vuoksi ei vauhtia kuiteskaan voinut pitää liikaa. Saulin tasapaino ei vielä ole mikään parhain ja liukkaalla pohjalla hevonen jännittyy ja tästä johtua lisää vauhtia eteenpäin. Tämä yhdistelmä ei ole hyvä sillä kova vauhti liukkaalla pohjalla aiheuttaa liian suuren kaatumisriskin. Puhuimmekin harjoittelun yhteydessä kentän tärkeydestä ja erityisesti sen puutteesta meillä. Ehkä sen vielä joskus saa rakennettua itsellekkin.

Tälle samalle kerralle kokeilimme myös uusia kuolaimia, jotka Jutta toi Oulusta tullessaan Hööksiltä.

kuva lainattu Hööksin sivuilta
http://www.hooks.fi/produktsida/d-kuolain-horsepowerr/45981/45982/

Kyseinen kuolain on tavallaan suora joka muistuttaa myös kolmipalaa. Eli keskellä olevan leikkausten kohdalta kuolain pääsee pyörimään. Sauli oli aikaisemmin reagoinut hyvin voimakkaasti kuolaimiin ja nyt kokeilimme ensimmäistä kertaa raspauksen jälkeen kuolaimia. Tässä kuolaimessa on myös kuparijuonteet jonka pitäisi aktivoida syljen eritystä hevosella.
Sauli ei reagoinut niin voimakkaasti kuolaimiin, kuin aijemmin mutta edelleen oli hivenen rauhaton suustaan. Olikin puhetta, että kuolainta kokeillaan vielä normi suitsituksella, kentällä ja yleissatulan kanssa ennenkuin tyrmäämme täysin kuolaimen käyttöä.

Sauli menoa vesisateessa

ohjanperät piti napata kiinni eteen, ettei Sauli ottaisi heiluvia ohjia hieman liian aktiivisena eteenpäin
ajavana apuna

Tätä hommaa pitää vielä kokeilla kunnon pohjalla ja vähemmillä sateilla. Sauli on hyvin yrittelijäs tapaus joka haluaa myös miellyttää ihmistä vaikkei kaikkea mitä pyydetää hoksaakkaan ihan heti.

Seuraavan  päivänä olikin vuorossa ensin ihan tavallinen maastolenkki, mutta siitä kehkeytyikin jotain muuta. :D
Lähdin Jutan mukana maastoon kävellen ja päätin hieman ohjeistaa jutan ratsastusta hiekkamontulla. Siinä sivussa sitten tarkasteltuani maaston elementtejä pykäisinkin jo muutaman esteen paikoilleen. Saulillahan on satunnaisesti hypelty muutamia risukoita, jos niitä esteiksi voidaan edes kutsua. Tyypilliseen ravurimaiseen tapaansa hevonen sovittaa askeleensa vaikkaväkisin esteille sopivaksi. Ensimmäiset risuesteiden ylitykset tulivat laiskannihkeästi, vaikka Sauli oli hyvin virtaisan oloinen lämmittelyssä. Jalkojen nosto tuntui olevan hiukan hakusessa hypyissä, mutta jo muutaman hypyn jälkeen alkoi tekniikka taas löytyä.
Kovasti yritin kuvata kännykällä, mutta tilanne + kännykän nopeus eivät oikein kohdanneet yksi yhteen minkä vuoksi päätinkin ottaa pätkän videota. Harjoittelimme ylös- ja alashyppyä ja pientä risuestettä. Näistä saimmekin muutaman esteen "radan" jonka Jutta ja Sauli ratsastivat pariin otteeseen joista viimeisimmän Sainkin videoitua.

Ensimmäisen ylöshypyn jälkeen Jutta jo taisi huudella mihin piti mennä. Homma aloitettiin alusta ja mentiin "rata" kokonaisuutena. Viimeiselle hypylle tultiin hivenen liian paketissa, mutta varmuus hyppyyn, ettei puikkaista esteen ohi. Saulin ensimmäiset harjoitus hypyt ovat useimmiten hyvin kiemurtelevilla lähestymisillä. Nyt sai ratsastaa napakalla pohkeella ja selkeällä ohjaamisella, jotta linjat pysyivät suht suorina.
Estehyppyjä muutenkin on tullut todella vähän, sillä märkä kesä ei ole oikein suotuisa moisiin harrastuksiin meillä. Tasaisen radan jälkeen homma lopetettiin ja Sauli jäähdyteltiin hyvin. Eikä pökövirtaakaan enää juuri ollut vaan hevonen ravaili rennosti loppuverryttelyt sekä malttoi kävellä rauhassa takaisin kotiin.

Varuste turvallisuus

Asia josta puhutaan ja asia josta ihmiset osaavat myös luistaa.
Monilla hevosihmisillä onneksi on järki päässä ja pidetään varusteet kunnossa. Hankitaan turvallisia ja testattuja varusteita itselle sekä hevoselle. Jos varusteita menee rikki ne korjataan tai ostetaan uudet. Valitettavasti kaikilla ei aina ole mielenkiintoa uutta hankkia.

Monesti tulee vastaan tee-se-itse virityksiä joiden turvallisuus on kaikkea muuta paitsi ajankohtainen. Näitä virityksiä löytyy taatusti joka alalta ja kaiken harrastajilta.

Taannoin sattui tässäkin huushollissa pieni ratsailta suistuminen. Itse olin töissä ja siskoni oli lähtenyt yksikseen maastoilemaan. Erinäisten sattumien kautta oli myös sitten tipaahtanut Saulin selästä. Onni onnettomuudessa satulassa on turvajalustimet, mutta ei mitkä tahansa. Vaan nämä yksilöt leviävät täydellisesti jolloin jalka ei voi jäädä kiinni jalustimeen juuri mitenkään.
Tässäkin tapauksessa jalka oli jo melkein luiskahtanut jalustimen läpi, mutta jalustin oli oikea oppisesti auennut niin kuin kuuluukin.

Turvajalustin normaalissa käytössä

jalan luiskahtaessa läpi jalustin antaa periksi

Jalustimet käytössä

Turvallisuus lähtee yleensä pienistä asioista ja ensimmäinen taitaa olla välittäminen. Vaikkei aina kaikkeen kalleimpaan ole jokaisella resursseja niin taatusti nykypäivänä löytyy jokaisen budjetille sopivat. Tästähän asiasta voisi pitää puhetta vaikka kuinka, mutta otin nyt aiheeksi tapahtuneen tippumisen vuoksi. Jos ratsastaja jää jalustimesta roikkumaan ovat vahingot pahat, sama koskee kypärän käyttöä. Itse en koskaan ole opetellut ilman kypärää ratsastamista, vaikka nuoruudessa olen monia ratsastajia seurannut jotka ratsastavat jatkuvasti ilman kypärää. Sen verran monta kertaa on tultu hevosen selästä päälleni, ettei huvita omalla kallolla leikkiä.
Kypärää käytetään myös ajaessa aina, sillä samalla lailla kärryiltä voidaan tippua kuin ratsailta.

Pika vierailu ja hevosten hammashuoltoa

Nokka kohti Nurmesta!! Heti perjantai aamuna sai liikkua rivakasti, jotta kerkiäisin pakata ja hoitaa hevoset ennen lähtöä. Nurmeksessa olinkin jo kahdeksan maissa Maijua riemastuttamassa. Melko pian lähdimme myös tallille hoitamaan hevoset ja kipusin myös pitkästä aikaa Selman selkään.. Jännää!! No mammahan on kehittynyt roimasti ja pitihän sille juoruilla kaikki esikoisensa tekemät metkut.

juoruiluja ennen selkään kiipeämistä
kuva. Maiju O.

Selman hoidon helppous on suorastaan ihailtavaa, sillä hevosesta näyttäisi löytyvät "off" nappi. Mietinkin mistähän löytäisin monelle muullekkin hevoselle moisen napin? Sepon kanssa on ymmärrettävää ettei teinimies jaksa aina olla aloillaan, mutta esimerkiksi Sauli tarvitsisi moisen napin välillä.

Talli reissun jälkeen palaillimme suunnittelu paikalle eli kahvi pöydän ääreen, tai no kahvi ja tee pöydän äärelle. Maijulla oli minulle uutukaiset työvaljaatkin paketissa!! Nyt on siis hallussa kokonaiset ehjät setit. Enää puuttuu reeni työhommissa, mutta sekään ei ole enää kaukana.
Kahvittelun jälkeen otin operoitavaksi Selman koulupenkin. Muuta tehtäväähän siihen ei ollut, kuin kiristää ompeleita. Satulaa oli käytetty hetken aikaa toppauksen jälkeen ja villat olivat hieman painuneet, mikä helpotti ompeleiden kirimistä huomattavasti.

kirppusirkukset ovat edelleen hirmu mielekästä seurattavaa.. Pitäisi ruveta ottamaan taas istunta tunteja, että
saisi tuon oman asennon kohdilleen.
kuva. Maiju O.

Ilta päivällä kävimme vielä mutkan Huputitihummassa, josta lähti mukaan hyönteismyrkkyä, kuolaimet sekä koirille luut. Nokka kohti kotia sai startata viiden maissa, sillä kotona odotti vielä hevosten hoito ja Siru piti noutaa mökiltä.

Seuraavana päivänä riitti myös toimintaa kerrakseen. Heti aamusta matkasimme naapuri kuntaan rompetorille. Tunnetusti moisissa tapahtumissa löytyy romua, mutta yleensä löytää myös hevostarvikkeitakin. Tosin kaikki eivät aina ole edes käyttökelpoisessa kunnossa, mutta nyt löytyi ihan hyväkuntoistakin tavaraa.

Romppeiden jälkeen kotona olikin ohjelmassa Saulin liikutusta ja Sepolle valjaiden sovittelua  ennen kuin Hirnuvan hampaan Marika saapuisi paikalle.
Seppohan oli jo tarkistettu kahteen otteeseen tälle vuotta, mutta klinikka reissulla tuli maininta tarkistuttaa viimeistään puolen vuoden jälkeen sudenhampaiden poistosta. Aikaisemmin tarkastuksessa Sepolla heilui kaksi hammasta, nyt lähinnä olin ajatellut tarkistuttaa niiden tilanteen. Sauli sen sijaan ei antanut eläinlääkärin tulla edes kosketus etäisyydelle, miksi aluperin pyysinkin Marikaa käymään. Sauli oli rauhaton suustaan keväällä, mikä herätti epäilyt hammaspiikeistä.
Olin kuullut jo aikaisemmin, että Marika osasi käsitellä hankaliakin tapauksia. Minkä vuoksi halusin Saulin hoidettavaksi.

Raspaukset aloitettiin Seposta, sillä Jutta oli vielä Saulin selässä Marikan saapuessa paikalle.

Sepon kanssa aloittamassa raspausta

suu kokeillaan ensin läpi

käydään läpi löydöksiä

Sepon kanssa ei juurikaan ongelmaa ollut. Ainut, että herra meinasi muutaman kerran peruuttaa askel kerrallaan kohti aitalankoja. Tämän takia sain olla ohjaamassa peruutus suuntaan, ettei langat yllätä ikävästi.
Sepon hampaat olivat muuten hyvässä kunnossa, ainoastaan muutamien poskihampaiden väleissä oli pientä rakoa, jonne pureskeltu heinä tahtoi kertyä. Tähän sainkin hoito-ohjeiksi huuhdella suuta väljällä vedellä ja  kuureina ruokasoodaa. Seppo ei ole musitanut pestä hampaitaan kahdesti päivässä.

Sepon huollon jälkeen otettiin Sauli operoitavaksi. Marikan rauhallinen käytös ja luotettavuus tekivät tehtävänsä ja kuvat puhukoot puolestaan.

Vaikka Saulia oli liikutettu ennen hammashuoltoa, ei liikutuksen tarkoitus ollut viedä kaikkia mehuja hevosesta. Kerrankin oli kenttä kuiva sateisen kesän aikana, jos 45 minuutissa tästä hevosesta kerkeää saada kaiken puhdin pois on melkoinen taikuri.

tunnustellaa

laitetaan avaaja 

Ei hermoilua havaittavissa

Sauli oli irti koko huollon ajan

viimeisiä silauksia

hienosäätöä

tarkistetaan viimeistelyt

Sauli  seisoi operaation aloillaan kuin vankka kallio. Myös eläinlääkäri "pelkoa" ei näkynyt missään. Tosin hammaslääkäri ei tainnut muistuttaa eläinlääkäriä, sillä ainakin musta hoitosalkku puuttui.
Saulin hampaissa ei ollut onneksi mitään hälyyttäviä piikkejä, vaan hamashuolloksi riittää raspaus kerran vuodessa.
Kokonaisuudessaan Sepon ja Saulin hammashuoltoon meni tunti! Eli työ oli tehty todella nopeasti eikä aikaa mennyt odotteluun. Todellakin suosittelen Marikaa jokaiselle jolla hevosia, olivatpa helppo hoitoisia tai hankalia