Elo menee kiireisenä.

Muistelin, että olihan mulla kirjoituksia tällekkin vuodelle jo... no tuota eipä hirveitä löytynyt, joten asia pitänee korjata. :)
Edelleen odotetaan talven ihmettä, eli kevään tuloa ja se onneksi on jo hyvällä alulla. Pitkään meni pimeässä ja töitä tehdessä, ettei hevosten kanssa pystynyt valosalla oikein tekemään mitään. Iltojen pimennossa taas joutui sokkona harrastamaan. Ah sitä kentän kaipuuta niillen pitkille illoille.

No mitä uutta? Parit satulat tais tulla hankittua tuossa tammi-helmikuun aikana sekä tässä maaliskuun alussa tuli myös yksi :D
No miksi niitä on taas läjäpäin? Ensinnäkin Seppolle ei mielestäni ole penkit olleet niin hyviä, että kannattaa ratsastaa aktiivisesti. Eikä hirveästi innosta aiheuttaa tietoisesti hevoselle selkävaivoja epäsopivan satulan takia. Tämän vuoksi kuvioihin tupsahti ensin Hidalgon joustorunkoinen koulusatula. Siirrettävillä paneeleiden ansiosta satulaa voi muokata mieleisekseen ja hevoselle sopivaksi. Vielä on itselle tekemistä, että paneelit saa oikeasti symmetrisesti kohdilleen, ettei tulisi toispuolesta painetta.

Hidalgon satula

Seuraavaksi posti toi tullessaa Trekker Luxuksen. Minullahan oli aikaisemmin Trekker pro Classic jonka polvituet eivät sopineet itselle. Luxus on muuten vastaavanlainen penkki, mutta polvituet ovat matalat minkä asiosta jalalle jää enemmän liikkumatilaa ja vapautta. Samoten runko on joustava ja etukaarta voi muokata hevoselle sopivaksi. Ainut vika mikä on todennäkösesti lähes kaikissa trekkereissä on tuo etukaaren korkeus. Hevosella hyppääminen on hankalaa, sillä kaari tulee suoraan ratsastajan vatsalinjalle, kun yrittää mukautua hyppyyn.
Näillä kaksilla penkeillä mentiin kuukauden päivät tai vähän reilu, kunnes......
Tuli myyntiin satula, jota olin jo moneen otteeseen haaveillut, miettinyt, suunnitellut, laskenut rahoitusta jne jne jne. Satula joka sopisi matkaratsastukseen lähestulkoon täydellisesti! ;)
































Nimittäin Ghost Quevis! Rungoton satula, laadukkaampi malli, lyhyillä siivillä, kunnon polvituella ja kaikkine romppeineen. Satulan koeratsastusta odottelin innolla, ja elämyshän se oli! En ole koskaan aikasimmen istunut vastaavissa rungottomissa. Tähän mennessä rungottomat ovat tuntuneet lähes aina äärettömän tasapainottomilta, liukkailta, epäsopivilta ja tuettomilta. Ghostissa sai runkosatulan tuntumaa, mutta kuiteskin sen omanlaisensa vapauden. Jossain elämän vaiheessa ostettava vielä ns. koulumallin satula myös, sillä tämä quevis on yleismallin satula.

Seppo ja Sauli ovat hölkötelleet säännöllisen epäsäännöllisesti koko talven. Omat maastoreitit ovat lähes ummessa lumien takia, joten ratsastukset on jouduttu toteuttamaan melko pitkälle tässä omalla tiellä. Lumien sulaessa tulee myös tarhojen siivoukset ja muut pihatyöt lisimään kiitettävästi. Samaan aikaan alkaa uuden kotin pihaan tarhojen teo, jotta saisimme muuton tehtyä loppuun.Toivotaan myös, että kerkeän kirjoittella hitusen aktiivisemmin tännekkin. :)

Paljon keskustelua aiheuttavat varusteet

Tämä internetin ihmeellinen maailma ja sosiaalinen media näyttää aiheuttavan paljon keskustelua ja kränää ihmisten välillä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta välillä mietityttää MIKSI pitää mennä kommentoimaan joka ihmeen aiheeseen negatiivisesti tai alentavasti ja pahoittaa toisten mieltä? Toki on ajatus ettei tarkoiteta kommentilla loukata ym mutta siltikin se loukkaa ja on myös näitä "mielensä pahoittajia" jopa melkein ammatiksi asti.

Viime aikoina on pistänyt useassa keskustelussa silmiin tuo apuohjien manaaminen. Niin kuin mitään apuohjia ei saisi käyttää vaan olet huono ihminen ja vielä huonompi ratsastaja. Jaa miksi sinulla edes on hevonen??? tai miksi ylipäätään suorastaan ratsastat kun pitää olla apuohjia?

Apuohjia yleisesti käytetään ratsastuksessa ja ajaessa vain ja ainoastaan syystä. Joko hevosta ohjeistetaan käyttämään itseään oikein tai mahdollisesti hillitään jotain ei toivottua kuten nostamalla päätään niin ylös että kuolantuntuma katoaa.

Toki apuohjia valitettavasti käytetään myös paljon väärin mm. gramaaneilla rullataan hevonen "muotoon" tai käytetään sitä liian pientä ja lyhyttä martingaalia. Vaihtoehtoisesti hevoselle laitetaan sivuohjat ratsastuksen ajaksi jolloin hevoselle ei jätetä vaihtoehtoja kuin kulkea otsa edellä.

Näissä tapauksissa herää suurikin kysymys miksi ja onko kyse tällöin ratsastajan osaamattomuudesta vai tiedon puutteesta? vai tuleeko tämä ulkopuoliselta taholta?

Usein myös näyttää olevan tuo martingaali olevan hyvinkin paha vempain vaikka sitä käytettäisi oikeaoppisesti jolloin hevosen pää ja kaula voivat kulkea luonnollisessa asennossa. Tällöin matringaali ei vaikuta hevoseen.
Myös oikeaoppisesti sovitettu thiedeman ei vaikuta hevoseen kuin vain tarvittavassa tilanteessa, samoin kuin gramaanohjat. Gramaanien kanssa toki vaaditaan jo ratsastajalta enemmän taitoa ja tietoa sillä ohjan tarkoitus ei ole olla kireällä jolloin hevonen jännittää kaulan ja niskan. Gramaanin tehtävä on ohjata hevosen päätä alas ja taaksepäin. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla ei apuohjan kuulu tällöin vaikuttaa hevoseen. Tämä pätee kaikkien apuohjien kanssa.

Saulilla käytetään martingaalia apuohjina
Hevosen herkkyyden vuoksi kuolain valintoina
hackamore tai muotoiltu kolmipala

Tämä tuhoton meuhkaaminen apuohjien käytöstä ja ihmisten manaaminen huonoiksi ratsastajiksi ihmetyttää suuresti. Itse käytän martingaalia Saulin kanssa ja syynä pelkästään tämä pään nosto niin ylös jolloin tuntuma eteen katoaa täysin. Missä tilanteissa hevonen sitten nostaa päätään? Saulin kohdalla pää nousee joka kerta kun vastaan tulee riittävän iso "mörkö" esimerkiksi metsässä lauma peuroja. Näissä tilanteissa Sauli kokee helposti tilanteen niinkin uhkaavaksi että U-käännös on mahdollinen kokemattoman ratsastajan kanssa. Näissä tapauksissa ohjattavuus olisi myös suotavaa, ettei meno olisi täysin kontrolloimatonta.
Normaalisti ratsastaessa martingaali ei vaikuta eikä häiritse hevosen kulkemista.

Omaan silmään enemmän tarttuu kuvat hevosista joilla on selkeästi epäsopiva satula tai satuloita on yritetty "tehdä" sopiviksi kaiken maailman vällykasoilla. Toki ymmärrettävää on käyttää hevosella hypätessä romaaneja vaimentamaan iskuja. Tai romaania tilanteessa kun hevosen lihaskehitys on aktiivista jolloin esim satulaa saa muokata muutaman kk välein.
Mutta minkä takia se kerros tavaraa satulan ja hevosen välissä vain siksi ettei satula yksinkertaisesti ole sopiva? Tai mikä pahinta hevosella käytetään runkovikaista satulaa ja ajatellaan ettei se haittaa????
Onhan se satulan sovitus rumba aina niin ihanaa puuhaa että jokainen kokee ennenaikaisen harmaaantumisen niiden kanssa. Siltikin kyse on omasta hevosesta jonka kanssa pitäisi pystyä harrastamaan iloisena. Rikkinäiset tai väärin sovitetut varusteet etenkin satulat eivät taatusti tunnu kovinkaan mukavilta. Jossain vaiheessa hevonen yleensä protestoi tavalla tai toisella. Joku jumittuu, toinen alkaa käyttäytyä agressiivisesti, kolmas ei anna tarhassa kiinni ym ym. Näissä tilanteissa syytetään hevosta ilkeäksi vaikka se juurikin kertoo käytöksellään ettei koe tulevaa kovinkaan mukavaksi.

Epäsopiva satula
Satula hakeutuu lapojen päälle

Miksi sitten monella on nämä epäsopivat satulat?
Hyvin usein syynä on joko tietämättömyys tai raha. Tiedon puute on ehkä yleisempi ja silloinkin osataan yleensä jonkin asteen perusta. Rahan on jokaisen oma valinta ostaako tonnin penkin vai sen 50e penkin molemmat satulat voivat siltikin olla epäsopivia tai varsin hyvin istuvia ja käyttökelpoisia. Valitettavasti raha vaikuttaa usein siihen onko varaa ostaa uutta penkkiä jos vanha ei ole sopiva. Tällöin suosittelen vakaasti ratsastettavan mieluummin ilman satulaa.
Mutta jos satulaan ei ole ollenkaan varaa niin seuraavaksi herääkin kysymys: miksi sitten on hevonen?












Samaan aiheeseen kuuluu myös tämä kuolaimella vai kuolaimetta? Tämäkin jakaa mielipiteitä moneen piirikuntaan. Kuolain on vanha keksintö jonka tarkoitus on kertoa hevoselle haluttu suunta ja kontrolloida nopeutta.
Kuolaimet ovat ajan saatossa muuttaneet malliaan tarpeiden mukana. Kuolaimen oikea valinta kullekkin hevoselle sopivaksi riippuu yleisesti ratsastajasta. Hevonen jännittää suutaan sekä koko kehoaan mikäli ratsastaja "roikkuu" ohjassa jatkuvasti kiinni. Tämä "roikkuminen" on taatusti jokaisen ratsastajan matkassa, sillä kukaan ei kykene olemaan täydellinen ensimmäisellä ratsastuskerrallakaan. Ratsastajalla menee satoja tunteja oppia hyvä tasapaino jonka jälkeen toinen mokoma, käsien hallintaan samoin monen muun asian hallintaan.
Kuolain valinnat aiheuttavat myös suurta närkästystä ihmisten keskuudessa. Hevosilla jotka ovat erittäin vahvoja edestä tai ovat oppineet "poistumaan" paikalta perus nivelten kanssa. Syyttävä sormi osoittaa ratsastajaa, kun käytetään esimerkiksi belhamia.
Kysymys kuuluukin: kumpi parempi nivel jonka kanssa joudut käyttämään voimakkaita ohjasotteita tai jopa sahaamista hevosen menohalujen hillitsemiseen vai esimerkiksi belham jonka kanssa pärjätään kevyemmällä ohjauksella?

Toki näissäkin tilanteissa pitää huomioida hevonenkin. Onko kipeä? satulan sopivuus jälleen kerran. Vahvatkin hevoset voivat olla näitä todella herkkiä yksilöitä, jotka yksin kertaisesti vain pakeneat painetta. Niitten kanssa vaaditaan ns " prinsessakäsiä", mutta jos hevonen ryöstäytyy heti kun ohjasta otetaan pienintäkään tuntumaa niin kuinka aijot hallita tilanteen?

Ihanat muovipäällysteiset. Nämä ovat ihan toimivi
mikäli hevonen ei pure kuolainta

Näissä "ääritilanteissa" on palattava rappusissa monta porrasta takaisinpäin. Nimittäin perus koulutukseen. Aloitetaan koko koulutus prosessi alusta maastakäsin ja edeteen porras portaalta uudelleen. Oikoteitä onneen tuskin on.

Mitenkäs sitten nämä kuolaimettomat hevostelijat? Perus järkevien ja herkkien hevosten kanssa kuolaimettomuus toimii, jolloin hevosen koulutuskin on tehty oikein. Hevonen vastaa paineeseen toivotulla tavalla, mutta onko kuoleimeton ratsastus sitä eettisintä?
Westerniin koulutetut hevoset vastaavat painoapuihin ja paineeseen erittäin herkästi. Ne toimivat siis sidepullien kanssa hyvin tai jopa pelkällä narulla kaulan ympärillä.
Tässä vain pätee hevosen hyvin kouluttaminen. En menisi itse kokeilemaan Seppohevoista pelkällä narulla kaulan ympärillä vieraassa paikassa. Siitä ei tulisi muuta kuin ruumiita.

Sitten on näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja joissa remmit menevät ristiin hevosen leukaluun alla. Okei ihan kiva vaihtoehto, mutta kun miettii paineen määrää mitä niilläkin saadaan aikaan hevoselle kun ohjaa otetaan yhtään enempää. Paine jakautuu nenäpiin kärkeen, leukaluuhun sekä niskaan ja kovasti käytettynä melkolailla rutistaa hevosen päätä "kasaan". Ahdistaisi minuakin.
Osalla hevosista tämäkin toimii vallan mainiosti ja isompia ongelmia ei ole.

Entäs erilaiset "kuolaimettomat" kuolain vaihtoehdot. Eli erilaiset versiot hackamoresta. On ns kärrynpyörää ja erilisilla vipuvarsilla toteutettuja vaihtoehtoja. Näissäkin ideana on että saadan paine aikaan nenäpiihin ja niskaan joka ohjaa tai hidastaa.
No mennään pelkällä päitsillä ja laitetaan ohjat sivuissa oleviin renkaisiin kiinni. Niistäkin tulee vipuvarsi vaikutus hevosen nänäpiihin sillä soljet/renkaat ovat kiinteästi riimujen turparemmeissä sekä poskihihnoissa.

No muutetaan ajatus naruun kaulanympärillä. Edelleen hevosen koulutus on näissä se suurin osuus. Hyvin koulutettu hevonen toimii hyvänä esimerkkinä western. Löysä naru ei pitäisi haitata hevosta lainkaan, mutta näitä tapauksia on nähty joissa narua nostamalla hallitaan hevosta. Mihinkäs tämä nostopaine kohdistuu?
Kaulan alle ja sieltä löytynee henkitorvikin. Okei hevosta ei ratsastaja kyllä kuristettua hengiltä saa pikkukummassa, mutta edelleen mietin kuinka hyvältä se tuntuu kun kiristetään narua kaulaan. Onhan tämä hiukan kärjistettyä, mutta näin loogisesti ajateltuna.

Se miten ihmiset haluavat hevosillaa ratsastaa on jokaisen päätettävissä. Jos joku kokee tarpeelliseksi käyttää tai olla käyttämättä kuolainta, apuohjia, satulaa, kenkiä ym ym niin on yleisesti jokaisen oma päätös. Näissä tapauksissa on aina kuiteskin huomioitava myös se tyyli onko se paras. Vaikka kuinka itse kukin haluaisi olla herkkä ratsastaja ja ohjata hevosta lähestulkoon ajatuksen voimalla ei tapahdu hetkessä. Ratsastajalta vaaditaan vuosien työ oppia ja hahmottaa miten missäkin tilanteessa avut vaikuttavat ym. Ihailtavasti nostan hattua jokaiselle hyvälle ratsastajalle joiden tekemä työ näkyy hevosissa. Samalla haluan myös rohkaista jokaista ratsatajaa tulla peremmaksi vaikka tie on pitkä ja kivinen. Sitä tietä joudun kulkemaan itsekkin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään syyttävä sormi ihmisiä kohtaan, sillä jokainen tekee virheitä. Myös minä.

Seppo the työhevoinen

Kyllä! Nyt se on todellista, Seppo joutui kun joutuikin työhommiin tai ainakin pieniin sellaisiin. Herralle on etsitty länkiä kuumeisesti ja edelleen ne valiot on löytymättä. Nyt kuitenkin opetus käyttöön on soveliaat löytyneet, mutta näilläkään en rupea mitään jatkuvaa työajoa tekemään, vaan lähinnä pidetään harjoitus ja opetus puuhommissa.

tästä  kaatuvat

Eli kotona sopivasti tuli puiden kaatoa pihamaalta ja minä ahkerasti kävin kysymässä josko muutaman puun kaataisisi tuolta tarhastakin. Kyseiset rungot ovat viime talvena saaneet kokea kovia ja niiden elo kaari alkoi olla jo lopuillaan, siksipä saivat kaato luvat myös. Kun metsurit olivat omat työnsä hoitaneet karsimisissa ym jäi meille jälkien siivoilu. No minähän intoilevana päätin että nyt otetaan Sepolla muutama "tukin" veto kokeilu.
Länget paikoilleen, pientä säätöä harjustimen ja rinnustimen kanssa ja huomatkaa vetokartun puuttuvat pihasta.....
Se siitä riemusta sitten.. Pettymys ja unohda koko juttu.

Pojat ottivat heti ilon irti latvuksista

Se että paapatan aina ihmisille varuste turvallisuudesta ja valjaiden kunnossa pidosta on aina aiheellista. Elkää leikkikö hevosillanne ellette tunne niitä 110% ja elkää leikkikö niillä vielä silloinkaan. Tietäkää mitä teette ja miten ja mitä riskejä on ja kuinka selviät riskeistä jos jotain tapahtuu.

Päätin kokeilla kevyen "tukin" vetoa suorilla linjoilla vetoliinojen avulla. Eli liinat kiinnitettiin rahkeisiin joiden päähän kiinnitettiin "tukki". Ei käännöksiä, eikä yksin vaan avustajan kanssa. Itse huolehdin hevosen kulkemisesta, liinoista ja vastaavasti siskoni huolehti tukin liikkumisen linjasta.
Vetoliinojen oli oltava riittävän pitkät jotta ne eivät pyörisi hevosen jaloissa poljettavana. Pyrimme kulkemaan vain suoraan tietä silti pieni mutka matkassa oli, mutta sen oikaisu onnistui helposti. Tätä en olisi uskaltanut kokeilla ellen olisi vetänyt Sepolla trukkilavaa vastaavaan tyyliin edellis talvena, eli tieto siitä kuinka hevonen reagoi oli varma.

Seppo malttoi hyvin mielensä olla aloillaan.
kuva. JV

Vedot aloitettiin männyn latvuksilla. "tukin" pituus vaihteli 3-4 metriin ja vahvuus 15-25cm välillä. Pidimme huolen että Sepon urakaksi jäivät siis vain kevyemmät harjoitus puut ja suorat vetolinjat.
Loput isommat pätkät vedimme koneilla pois.

Alkuun Sepolla ei oikein ollut ajatusta mikä hommassa on idea (paitsi leivän syönti onnistui), mutta jo ensimmäisen vedon jälkeen oli homma jo iskostunut mieleen. Seppo talutettiin "tukin" viereen, jossa Jutta kiinnitti liinat ja tukkisakset. Tämän jälkeen otimme muutaman askeleen eteen jotta saimme liinat kireälle ja ns. vedon päälle. Lopuksi siis jäi vain kävely tarhalta pois runko perässä.

Ensimmäinen veto, Jutta varmisti takana kulkua.
kuva JV

pienin mutka, joka oikaistiin ulkoreittejä pitkin
kuva. JV

rangat vedettiin muiden kaadettujen puiden luokse mistä sitten lähtivät pilkottavaksi
kuva. JV

Seppo otti vedon mielellään ja seurasi tarkoin sekä taluttajaa (minua)
että Juttaa takana. Jos Jutta kerkesi huikata pysähdystä oli Seppo jo heti reagoimassa.
kuva JV

Nyt todellakin saa olla ylpeä tämän teinin asenteesta työntekoon, sillä homma meni ymmärrykseen todella nopeasti. Seppo malttoi seistä paikoillaan, kun runkoa kiinnitettiin ja vedon otti hyvin mallikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja jos ensi talvena pääsisimme jo kokeilemaan rekeäkin. :D

Tätä vetoa en uskaltaisi kokeilla millä tahansa hevosella, Saulin kanssa moisesta en edes haaveile. Tulevaisuuteen tähdätään hankkimalla juontolaitteet ja työnteko metsässä.

Varuste turvallisuus

Asia josta puhutaan ja asia josta ihmiset osaavat myös luistaa.
Monilla hevosihmisillä onneksi on järki päässä ja pidetään varusteet kunnossa. Hankitaan turvallisia ja testattuja varusteita itselle sekä hevoselle. Jos varusteita menee rikki ne korjataan tai ostetaan uudet. Valitettavasti kaikilla ei aina ole mielenkiintoa uutta hankkia.

Monesti tulee vastaan tee-se-itse virityksiä joiden turvallisuus on kaikkea muuta paitsi ajankohtainen. Näitä virityksiä löytyy taatusti joka alalta ja kaiken harrastajilta.

Taannoin sattui tässäkin huushollissa pieni ratsailta suistuminen. Itse olin töissä ja siskoni oli lähtenyt yksikseen maastoilemaan. Erinäisten sattumien kautta oli myös sitten tipaahtanut Saulin selästä. Onni onnettomuudessa satulassa on turvajalustimet, mutta ei mitkä tahansa. Vaan nämä yksilöt leviävät täydellisesti jolloin jalka ei voi jäädä kiinni jalustimeen juuri mitenkään.
Tässäkin tapauksessa jalka oli jo melkein luiskahtanut jalustimen läpi, mutta jalustin oli oikea oppisesti auennut niin kuin kuuluukin.

Turvajalustin normaalissa käytössä

jalan luiskahtaessa läpi jalustin antaa periksi

Jalustimet käytössä

Turvallisuus lähtee yleensä pienistä asioista ja ensimmäinen taitaa olla välittäminen. Vaikkei aina kaikkeen kalleimpaan ole jokaisella resursseja niin taatusti nykypäivänä löytyy jokaisen budjetille sopivat. Tästähän asiasta voisi pitää puhetta vaikka kuinka, mutta otin nyt aiheeksi tapahtuneen tippumisen vuoksi. Jos ratsastaja jää jalustimesta roikkumaan ovat vahingot pahat, sama koskee kypärän käyttöä. Itse en koskaan ole opetellut ilman kypärää ratsastamista, vaikka nuoruudessa olen monia ratsastajia seurannut jotka ratsastavat jatkuvasti ilman kypärää. Sen verran monta kertaa on tultu hevosen selästä päälleni, ettei huvita omalla kallolla leikkiä.
Kypärää käytetään myös ajaessa aina, sillä samalla lailla kärryiltä voidaan tippua kuin ratsailta.

Pika vierailu ja hevosten hammashuoltoa

Nokka kohti Nurmesta!! Heti perjantai aamuna sai liikkua rivakasti, jotta kerkiäisin pakata ja hoitaa hevoset ennen lähtöä. Nurmeksessa olinkin jo kahdeksan maissa Maijua riemastuttamassa. Melko pian lähdimme myös tallille hoitamaan hevoset ja kipusin myös pitkästä aikaa Selman selkään.. Jännää!! No mammahan on kehittynyt roimasti ja pitihän sille juoruilla kaikki esikoisensa tekemät metkut.

juoruiluja ennen selkään kiipeämistä
kuva. Maiju O.

Selman hoidon helppous on suorastaan ihailtavaa, sillä hevosesta näyttäisi löytyvät "off" nappi. Mietinkin mistähän löytäisin monelle muullekkin hevoselle moisen napin? Sepon kanssa on ymmärrettävää ettei teinimies jaksa aina olla aloillaan, mutta esimerkiksi Sauli tarvitsisi moisen napin välillä.

Talli reissun jälkeen palaillimme suunnittelu paikalle eli kahvi pöydän ääreen, tai no kahvi ja tee pöydän äärelle. Maijulla oli minulle uutukaiset työvaljaatkin paketissa!! Nyt on siis hallussa kokonaiset ehjät setit. Enää puuttuu reeni työhommissa, mutta sekään ei ole enää kaukana.
Kahvittelun jälkeen otin operoitavaksi Selman koulupenkin. Muuta tehtäväähän siihen ei ollut, kuin kiristää ompeleita. Satulaa oli käytetty hetken aikaa toppauksen jälkeen ja villat olivat hieman painuneet, mikä helpotti ompeleiden kirimistä huomattavasti.

kirppusirkukset ovat edelleen hirmu mielekästä seurattavaa.. Pitäisi ruveta ottamaan taas istunta tunteja, että
saisi tuon oman asennon kohdilleen.
kuva. Maiju O.

Ilta päivällä kävimme vielä mutkan Huputitihummassa, josta lähti mukaan hyönteismyrkkyä, kuolaimet sekä koirille luut. Nokka kohti kotia sai startata viiden maissa, sillä kotona odotti vielä hevosten hoito ja Siru piti noutaa mökiltä.

Seuraavana päivänä riitti myös toimintaa kerrakseen. Heti aamusta matkasimme naapuri kuntaan rompetorille. Tunnetusti moisissa tapahtumissa löytyy romua, mutta yleensä löytää myös hevostarvikkeitakin. Tosin kaikki eivät aina ole edes käyttökelpoisessa kunnossa, mutta nyt löytyi ihan hyväkuntoistakin tavaraa.

Romppeiden jälkeen kotona olikin ohjelmassa Saulin liikutusta ja Sepolle valjaiden sovittelua  ennen kuin Hirnuvan hampaan Marika saapuisi paikalle.
Seppohan oli jo tarkistettu kahteen otteeseen tälle vuotta, mutta klinikka reissulla tuli maininta tarkistuttaa viimeistään puolen vuoden jälkeen sudenhampaiden poistosta. Aikaisemmin tarkastuksessa Sepolla heilui kaksi hammasta, nyt lähinnä olin ajatellut tarkistuttaa niiden tilanteen. Sauli sen sijaan ei antanut eläinlääkärin tulla edes kosketus etäisyydelle, miksi aluperin pyysinkin Marikaa käymään. Sauli oli rauhaton suustaan keväällä, mikä herätti epäilyt hammaspiikeistä.
Olin kuullut jo aikaisemmin, että Marika osasi käsitellä hankaliakin tapauksia. Minkä vuoksi halusin Saulin hoidettavaksi.

Raspaukset aloitettiin Seposta, sillä Jutta oli vielä Saulin selässä Marikan saapuessa paikalle.

Sepon kanssa aloittamassa raspausta

suu kokeillaan ensin läpi

käydään läpi löydöksiä

Sepon kanssa ei juurikaan ongelmaa ollut. Ainut, että herra meinasi muutaman kerran peruuttaa askel kerrallaan kohti aitalankoja. Tämän takia sain olla ohjaamassa peruutus suuntaan, ettei langat yllätä ikävästi.
Sepon hampaat olivat muuten hyvässä kunnossa, ainoastaan muutamien poskihampaiden väleissä oli pientä rakoa, jonne pureskeltu heinä tahtoi kertyä. Tähän sainkin hoito-ohjeiksi huuhdella suuta väljällä vedellä ja  kuureina ruokasoodaa. Seppo ei ole musitanut pestä hampaitaan kahdesti päivässä.

Sepon huollon jälkeen otettiin Sauli operoitavaksi. Marikan rauhallinen käytös ja luotettavuus tekivät tehtävänsä ja kuvat puhukoot puolestaan.

Vaikka Saulia oli liikutettu ennen hammashuoltoa, ei liikutuksen tarkoitus ollut viedä kaikkia mehuja hevosesta. Kerrankin oli kenttä kuiva sateisen kesän aikana, jos 45 minuutissa tästä hevosesta kerkeää saada kaiken puhdin pois on melkoinen taikuri.

tunnustellaa

laitetaan avaaja 

Ei hermoilua havaittavissa

Sauli oli irti koko huollon ajan

viimeisiä silauksia

hienosäätöä

tarkistetaan viimeistelyt

Sauli  seisoi operaation aloillaan kuin vankka kallio. Myös eläinlääkäri "pelkoa" ei näkynyt missään. Tosin hammaslääkäri ei tainnut muistuttaa eläinlääkäriä, sillä ainakin musta hoitosalkku puuttui.
Saulin hampaissa ei ollut onneksi mitään hälyyttäviä piikkejä, vaan hamashuolloksi riittää raspaus kerran vuodessa.
Kokonaisuudessaan Sepon ja Saulin hammashuoltoon meni tunti! Eli työ oli tehty todella nopeasti eikä aikaa mennyt odotteluun. Todellakin suosittelen Marikaa jokaiselle jolla hevosia, olivatpa helppo hoitoisia tai hankalia

Hankintoja kerrakseen

Nyt on tullut varuste jos toinenkin hommattua.. Meinasi jopa lähteä hivenen lapasesta tämä :D Jotenkin vain tuntuu siltä, että melko monella hevosen omistajalla hankinnat voivat joskus hiukan lähteä lapasesta.

Koko urakkahan lähti kirjaimellisesti pienen pienestä puunaju ongelmasta ja siitä kun meni hermot kyseisin "ongelman" kanssa. Laidunten perälle oli kaadettu muutama puu hivenen hankalaan paikkaan mistä siirtää niitä. Traktorimme mahtuu kyllä puiden läheisyyteen, mutta kärryn kanssa homma onkin lähes tulkoon sula mahdottomuus. Silloinpa taisi muutaman pahamaineisen sanan jälkeen tullakkin päätös hommata Sepolle ne kaivatut työvaljaat.

Eihän siinä auttanut kuin laittaa osto ilmoitusta nettiin ja jo samalle illalle sainkin soittoa naapuri kunnasta. Sieltä löytyisisi vanhat, mutta käyttö kelpoiset työvaljaat. Eihä siinä auttanut kuin muutaman päivän päästä lähteä katsomaan mitä oli tarjolla.

Onneksi paikka oli suht lähellä joten matkoihin ei tarvinnut tuhlata mahdottomia aikoja. Valjaat olivat olleet vuonohevosella käytössä ja todellakin vanhat. Kestäisisivät kyllä kevyttä ajoa, mutta ihan "raakaan" työhommaan niistä ei valitettavasti ollut. Setolkan kunto oli kuiteskin niinkin hyvä, että päätin ottaa valjas paketin mukaani. Samaan kauppaan lähti myös pitkillä liinoilla oleva rintaremmi. Ja olihan siellä muutakin, nimittäin kärryjä ja reki. Eihän siinä vaiheessa voi olla vilkaisematta, kun paikan päällä kerran oltiin. Noh sieltähän löytyi monen moista ja kas kummaa kun tuli sitten ostettua koppakärryt, liistereki ja nelipyöräiset "vankkurit". Ei siinä ihan nuin pitänyt käydä, mutta minkäs sitä voi, kun kohilleen sattu.

Seuraavaksi olikin hommana saada tavarat kotiin kulkeutumaan. Valjaspaketti lähti heti matkaan, mutta kärryjen haku oli sovittava eri päivälle. Onneksi tuo kuljetus kalusto saatiin hommattua jo heti seuraavalle päivälle. Pääsimme siis noutamaan kärrykuorman nopealla aikataululla.

Laiva on lastattu :D 

ööö... onkohan nuita nyt liikoja?

Kohtuu kuntoiset koppikset, kaipaavat pientä laittoa.

Ja eihän sitä voinut kiusausta vastustaa ja pitihän sitä Seppoakin vähän työkamppeilla kiusata. :D Sepolle sain hommattua viime kesänä länget, kun sattumalta löytyi sopivat ja ehjät. Kuten arvata saattaa niin eihän ne enää menneet hyvä jos edes viereenkään. Korkeus aikalailla oli passeli, mutta ponilla on tuota kaulan leveyttä sen verran ettei oikein tilaa ollut liikoja.

Selustimen kellokin oli paikoillaan setolkassa, joten senkin testaus tehtiin samaan syssyyn. Saulin mielestä kilisevä kello oli äärettömän mielenkiintoinen, ja jopa maistamisen arvoinen. Seppo ei taas ollut moksiskaan koko hommasta :D

Mahavyötä ei ollut, joten mittaukseen passeli ja setolkan selässä
pitävä satulavyö sai olla hetken korvike.

Noh hommahan ei tietenkään loppunut vielä tähän. Ystäväiseni Maijun kanssa kävin keskustelua aiheesta ja tämähän olikin sopivasti paikallisessa hevostarvike liikkeessä Huputitihummassa. Noh hyvän palvelun liikkeeksi moisen "haukun" heti. Sillä sain puhelimen välityksellä + Maiju "uhrautumisella" ostettua uuden työvaljas paketin ja mäkivyöt. Moni ihmettelee tässä vaiheessa, että miksi moisen tein? Johon voin vain todeta, että hirmu hyvä kysymys.
Nyt on siis hommattu pakka uutta ja sekoitus vanhaa, joten eiköhän näillä kamppeilla ainakin alkuun päästä työhommissa. Ja kun palataan aiheeseen mistä koko homma sai alkuna?
Puunsiirrosta laitumen perältä....

Perjantaina onkin ohjelmassa Nurmeksen reissu, kun pitää käydä hakemassa valjaat. Viikonlopuksi jääkin sitten sovittelut ja kokoaminen...ja hyvällä tuurilla testi ajotkin pikku kärreillä. :D
Perjantain reissusta lisää myöhemmin jahka se tulee ajankohtaiseksi.

Loppuun nakataan pieni pätkä Sepon ajelusta.

Toppauskurssin antia

Nyt on taas aikaa edellisistä kirjoituksista ja saa taas kirjoittaa kuukauden asiat. Maaliskuun lopulla olin jälleen kurssitettavana. Voinpas taas sanoa että menipäs kaksi päivää Kiuruvedellä nopeasti, hyvä että kerkesi huomanneensa siellä käyneen. Edellinen toppauskurssi oli jäänyt itseltä välistä töiden vuoksi joten nyt oli palava halu päästä kurssille.
Perjantai oli sattumien aamu vähän joka suuntaan, mutta perille päästiin ja melkein ajoissa. :) Kävimme alkuun läpi edellis kerran tapahtumia joita sai olla tarkkaan kuuntelemassa. Seuraavaksi siirryimme maneesille jossa oli kaksi demo ratsukkoa. Tarkoituksena oli kahdessa ryhmässä sovittaa satulat "asiakkaille".
Alussa tottakai kyseltiin hevosen ja ratsastajan historiaa ja mahdollisia ongelmia joita ratsastaja olisi huomannut. Seuraavaksi kävimme hevosen läpi kauttaaltaan, tutkimme rakennetta, lihaksistoa ja katsoimme liikkeet käynnissä ja ravissa. Samalla kirjasimme kaiken huomioimamme muistiin ja keskustelimme ryhmäläisten kesken aiheesta. Kun asiat oli käyty läpi aloitimme satuloiden sovittamiset. Tarkoituksena oli sovittaa sekä este- että koulusatula.

Esin otimme sovitukseen estesatulan. Mallina vanha stübben

Satula näyttää äkkiä hyvältä, mutta satulan syvin kohta ei ole oikein.

kun satulaa kohotetaan hieman saadaan syvin kohta oikeaan paikkaan

Este penkkiä ei sovitettu ratsastajan kanssa, sillä satula vaati uudelleen toppauksen vanhojen ollessa kivikovat. Seuraavaksi kokeilimme samalle hevoselle  koulusatulan, josta ratsastaja ilmoitti olevan ongelmia. Koulusatula näytti myös äkkiseltään hyvältä, mutta hevosen lihaksiston toispuolleisuuden vuoksi tuntui toinen puoli jäävän ns. tyhjemmäksi.
Tämä satula sovitettiin sitten myös ratsastajan kanssa liikkeessä. Heti alkuun huomasimme satulan valuva eteen lapojen päälle. Vaikka satula korjattiin uudelleen oikealle paikoilleen jatkoi satula vaeltamistaan lavoille, jolloin se häiritsi hevosen liiketta huomattavasti.

Satula oikealla paikoillaan

satula hetken ratsastuksen jälkeen valui lavoille

Tällaisissa tapauksissa tehdään mahdollisesti korjaavaa täydennystä tai laitetaan eteen väliaikainen romaanti mahdollisilla täytepaloilla. Satulan sopivuutta on tällöin seurattava jatkuvasti, kun hevosen lihaksisto pääsee kehittymään. Romaanit tai täytepalat on poistettava kun lihaksisto on kehittynyt riittävästi. Tällöin on myös seurattava satulan muuta istuvuutta. Samoin kyseisessä tapauksessa olisi suositeltavaa, käyttää myös muotoiltua satulavyötä.

Satulan sovitus kesti iltapäivän puolelle minkä jälkeen  siirryimme verstaalle takaisin omien satuloidemme kimppuun. Itse jatkoin saman satulan kanssa mihin olin edellisellä kerralla jäänyt. Satulassa oli korjattavaa ommelta melko paljon ja itse toppauksen saan tehdä kotioloissa.

Lauantaina oli myös ohjelmassa western satulan sovitus. Tämä oli itselle uutta ja mielenkiintoista asiaa sillä olisin itsekkin innokas joskus moisen hankkimaan. Sovitukset tehtiin ravitallissa tällä kertaa tosin ilman rasastajaa.

Western satuloihin pätevät piltälti samat säännöt kuin muihinkin satuloihin. Satulan on levättävä tasaisesti hevosen selässä aiheuttamatta ylimääräistä painetta tai jättämättä tyhjiä tiloja hevosen selkään. Satula ei saa heilua tai keikkua ja rungon leveys on oltava sopiva.
Tätä olisi voinut käydä läpi vaikka koko päivän, mutta aikataulut eivät oikein antaneet periksi. Oli vielä tehtävää verstaallakin.

Nämä kaksi päivää menivät taas siivillä tiedon janosta ja valitettavasti olivat myös viimeinen kurssi kertamme. Näillä tiedoilla pitäisi pärjätä seuraavaan koulutukseen saakka.
Lopussa kävimme läpi vielä kurssin antia, kyselimme paljon mahdollisista ongelmatilanteista.

Kuulumisia

Taas on ollut työntäyteistä eloa, stressiä ja kiirettä. Nyt hetken huokaus ja kerkeää kirjoittelemaan enemmän. Valjastyöt ovat olleet jäissä hetken, juurikin kaiken kiireen ja tohinan vuoksi. Ja lopulta viime viikonloppu olikin vapaata siis kokonainen viikonloppu eikä tullut soittoa töihin. Kerkesin hyvin laittaa kasaan yhden satulan ja tehdä muitakin seisomaan jääneitä hommia.

Satulahan oli muuten jo topattu, mutta paneelit olivat edelleen irti, eli periaatteessa isosta hommasta ei ollut kyse. Ja koska kyseinen satula oli vielä sopivasti ruuvattavaa versiota helpottui homma huomattavasti. Kotona yksin ollessa satula oli helppo ja mukavaa laitella kasaan. Mikäs siinä istuskellessa  satula sylissä ja katsoa sivusilmällä televisiota. ;) Satulan siipitoppausten ompeleet olivat olleet suurin hidaste hommassa, kun yksinkertaisesti neula ei halunnut löytää oikeaa tietä. Sekin ongelma ratkesi puhelimessa puhuessa samaan aikaan, kun neulalle haettiin paikkaa.

hommahan hetken aikaa näytti tältä :D

Pakko oli kyllä myöntää, että tekeminen meni hivenen hitaanlaisesti. Minkä vuoksi olikin parempi siirtyä työpöydän ääreen tekemään, jotta homma saataisiin tehtyä vielä tälle vuorokaudelle. Kummasti alkoi homma sujua paremmin ja piakoin satulaa pääsikin ompelemaan ja ruuvailemaan kiinni. Ompelussa hetken aikaa etsittiin reittejä jonka jälkeen tikin teko menikin sujuvasti. Voipiko parempaa fiilistä satulasta tulla, kun ompelut sujuivat mukisematta, eikä tarvinnut purkaa ompeleita sen seitsemää kertaa.

ruuvvailaan

ensimmäinen puolikas paikoillaan

Sain kuin sainkin satulan kasattua samalle iltaa ja vietyä viellä takaisin käyttäjälleen. Illalla vielä pyörittelin oman satulan vastinhihnoja.

Maanantaina olikin jälleen työt kuvioissa ja iltapäivällä kerkesin viettää enemmän aikaa hevosten kanssa ja eritoteen tarhan siivouksessa, kun tämä kevät näyttäisisi olevan tuloillaan. Seppo ja Sauli ovat jo hyvinkin keväisissä fiiliksissä, kun remuamista näkyy jatkuvalla syötöllä tarhassa ja hyvin kestävä kahvapallo on saanut kyytiä.

pallo joutuu koville 

kun ei sepon hampaat riitä tätä murjomaan...

....on murjojia kaksin kappalein

Mikäpä siinä tarhaa ja tallia siivoillessa, kun sai sivu silmällä seurata "kakaroiden" leikkimistä. Välillä käytiin hännät tötteröllä pukkeja viskelemässä, kunnes palattiin pallon kimppuun. Itsellä oli hyvä työrauha tarhan siivoamiseen, sulavien lumien alta kun kahtoo löytyä lantaa, heiniä ja kuivikkeita.

pallo on kokenut kovia.. Onkos muille käynyt näin??? ja tämä on
pelkästään hevosten aiheuttamaa tuhoa.

poljetut heinät saivat häädön

Seppo kokeilee orimaisuuksiaan