Elo menee kiireisenä.

Muistelin, että olihan mulla kirjoituksia tällekkin vuodelle jo... no tuota eipä hirveitä löytynyt, joten asia pitänee korjata. :)
Edelleen odotetaan talven ihmettä, eli kevään tuloa ja se onneksi on jo hyvällä alulla. Pitkään meni pimeässä ja töitä tehdessä, ettei hevosten kanssa pystynyt valosalla oikein tekemään mitään. Iltojen pimennossa taas joutui sokkona harrastamaan. Ah sitä kentän kaipuuta niillen pitkille illoille.

No mitä uutta? Parit satulat tais tulla hankittua tuossa tammi-helmikuun aikana sekä tässä maaliskuun alussa tuli myös yksi :D
No miksi niitä on taas läjäpäin? Ensinnäkin Seppolle ei mielestäni ole penkit olleet niin hyviä, että kannattaa ratsastaa aktiivisesti. Eikä hirveästi innosta aiheuttaa tietoisesti hevoselle selkävaivoja epäsopivan satulan takia. Tämän vuoksi kuvioihin tupsahti ensin Hidalgon joustorunkoinen koulusatula. Siirrettävillä paneeleiden ansiosta satulaa voi muokata mieleisekseen ja hevoselle sopivaksi. Vielä on itselle tekemistä, että paneelit saa oikeasti symmetrisesti kohdilleen, ettei tulisi toispuolesta painetta.

Hidalgon satula

Seuraavaksi posti toi tullessaa Trekker Luxuksen. Minullahan oli aikaisemmin Trekker pro Classic jonka polvituet eivät sopineet itselle. Luxus on muuten vastaavanlainen penkki, mutta polvituet ovat matalat minkä asiosta jalalle jää enemmän liikkumatilaa ja vapautta. Samoten runko on joustava ja etukaarta voi muokata hevoselle sopivaksi. Ainut vika mikä on todennäkösesti lähes kaikissa trekkereissä on tuo etukaaren korkeus. Hevosella hyppääminen on hankalaa, sillä kaari tulee suoraan ratsastajan vatsalinjalle, kun yrittää mukautua hyppyyn.
Näillä kaksilla penkeillä mentiin kuukauden päivät tai vähän reilu, kunnes......
Tuli myyntiin satula, jota olin jo moneen otteeseen haaveillut, miettinyt, suunnitellut, laskenut rahoitusta jne jne jne. Satula joka sopisi matkaratsastukseen lähestulkoon täydellisesti! ;)
































Nimittäin Ghost Quevis! Rungoton satula, laadukkaampi malli, lyhyillä siivillä, kunnon polvituella ja kaikkine romppeineen. Satulan koeratsastusta odottelin innolla, ja elämyshän se oli! En ole koskaan aikasimmen istunut vastaavissa rungottomissa. Tähän mennessä rungottomat ovat tuntuneet lähes aina äärettömän tasapainottomilta, liukkailta, epäsopivilta ja tuettomilta. Ghostissa sai runkosatulan tuntumaa, mutta kuiteskin sen omanlaisensa vapauden. Jossain elämän vaiheessa ostettava vielä ns. koulumallin satula myös, sillä tämä quevis on yleismallin satula.

Seppo ja Sauli ovat hölkötelleet säännöllisen epäsäännöllisesti koko talven. Omat maastoreitit ovat lähes ummessa lumien takia, joten ratsastukset on jouduttu toteuttamaan melko pitkälle tässä omalla tiellä. Lumien sulaessa tulee myös tarhojen siivoukset ja muut pihatyöt lisimään kiitettävästi. Samaan aikaan alkaa uuden kotin pihaan tarhojen teo, jotta saisimme muuton tehtyä loppuun.Toivotaan myös, että kerkeän kirjoittella hitusen aktiivisemmin tännekkin. :)

Paljon keskustelua aiheuttavat varusteet

Tämä internetin ihmeellinen maailma ja sosiaalinen media näyttää aiheuttavan paljon keskustelua ja kränää ihmisten välillä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta välillä mietityttää MIKSI pitää mennä kommentoimaan joka ihmeen aiheeseen negatiivisesti tai alentavasti ja pahoittaa toisten mieltä? Toki on ajatus ettei tarkoiteta kommentilla loukata ym mutta siltikin se loukkaa ja on myös näitä "mielensä pahoittajia" jopa melkein ammatiksi asti.

Viime aikoina on pistänyt useassa keskustelussa silmiin tuo apuohjien manaaminen. Niin kuin mitään apuohjia ei saisi käyttää vaan olet huono ihminen ja vielä huonompi ratsastaja. Jaa miksi sinulla edes on hevonen??? tai miksi ylipäätään suorastaan ratsastat kun pitää olla apuohjia?

Apuohjia yleisesti käytetään ratsastuksessa ja ajaessa vain ja ainoastaan syystä. Joko hevosta ohjeistetaan käyttämään itseään oikein tai mahdollisesti hillitään jotain ei toivottua kuten nostamalla päätään niin ylös että kuolantuntuma katoaa.

Toki apuohjia valitettavasti käytetään myös paljon väärin mm. gramaaneilla rullataan hevonen "muotoon" tai käytetään sitä liian pientä ja lyhyttä martingaalia. Vaihtoehtoisesti hevoselle laitetaan sivuohjat ratsastuksen ajaksi jolloin hevoselle ei jätetä vaihtoehtoja kuin kulkea otsa edellä.

Näissä tapauksissa herää suurikin kysymys miksi ja onko kyse tällöin ratsastajan osaamattomuudesta vai tiedon puutteesta? vai tuleeko tämä ulkopuoliselta taholta?

Usein myös näyttää olevan tuo martingaali olevan hyvinkin paha vempain vaikka sitä käytettäisi oikeaoppisesti jolloin hevosen pää ja kaula voivat kulkea luonnollisessa asennossa. Tällöin matringaali ei vaikuta hevoseen.
Myös oikeaoppisesti sovitettu thiedeman ei vaikuta hevoseen kuin vain tarvittavassa tilanteessa, samoin kuin gramaanohjat. Gramaanien kanssa toki vaaditaan jo ratsastajalta enemmän taitoa ja tietoa sillä ohjan tarkoitus ei ole olla kireällä jolloin hevonen jännittää kaulan ja niskan. Gramaanin tehtävä on ohjata hevosen päätä alas ja taaksepäin. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla ei apuohjan kuulu tällöin vaikuttaa hevoseen. Tämä pätee kaikkien apuohjien kanssa.

Saulilla käytetään martingaalia apuohjina
Hevosen herkkyyden vuoksi kuolain valintoina
hackamore tai muotoiltu kolmipala

Tämä tuhoton meuhkaaminen apuohjien käytöstä ja ihmisten manaaminen huonoiksi ratsastajiksi ihmetyttää suuresti. Itse käytän martingaalia Saulin kanssa ja syynä pelkästään tämä pään nosto niin ylös jolloin tuntuma eteen katoaa täysin. Missä tilanteissa hevonen sitten nostaa päätään? Saulin kohdalla pää nousee joka kerta kun vastaan tulee riittävän iso "mörkö" esimerkiksi metsässä lauma peuroja. Näissä tilanteissa Sauli kokee helposti tilanteen niinkin uhkaavaksi että U-käännös on mahdollinen kokemattoman ratsastajan kanssa. Näissä tapauksissa ohjattavuus olisi myös suotavaa, ettei meno olisi täysin kontrolloimatonta.
Normaalisti ratsastaessa martingaali ei vaikuta eikä häiritse hevosen kulkemista.

Omaan silmään enemmän tarttuu kuvat hevosista joilla on selkeästi epäsopiva satula tai satuloita on yritetty "tehdä" sopiviksi kaiken maailman vällykasoilla. Toki ymmärrettävää on käyttää hevosella hypätessä romaaneja vaimentamaan iskuja. Tai romaania tilanteessa kun hevosen lihaskehitys on aktiivista jolloin esim satulaa saa muokata muutaman kk välein.
Mutta minkä takia se kerros tavaraa satulan ja hevosen välissä vain siksi ettei satula yksinkertaisesti ole sopiva? Tai mikä pahinta hevosella käytetään runkovikaista satulaa ja ajatellaan ettei se haittaa????
Onhan se satulan sovitus rumba aina niin ihanaa puuhaa että jokainen kokee ennenaikaisen harmaaantumisen niiden kanssa. Siltikin kyse on omasta hevosesta jonka kanssa pitäisi pystyä harrastamaan iloisena. Rikkinäiset tai väärin sovitetut varusteet etenkin satulat eivät taatusti tunnu kovinkaan mukavilta. Jossain vaiheessa hevonen yleensä protestoi tavalla tai toisella. Joku jumittuu, toinen alkaa käyttäytyä agressiivisesti, kolmas ei anna tarhassa kiinni ym ym. Näissä tilanteissa syytetään hevosta ilkeäksi vaikka se juurikin kertoo käytöksellään ettei koe tulevaa kovinkaan mukavaksi.

Epäsopiva satula
Satula hakeutuu lapojen päälle

Miksi sitten monella on nämä epäsopivat satulat?
Hyvin usein syynä on joko tietämättömyys tai raha. Tiedon puute on ehkä yleisempi ja silloinkin osataan yleensä jonkin asteen perusta. Rahan on jokaisen oma valinta ostaako tonnin penkin vai sen 50e penkin molemmat satulat voivat siltikin olla epäsopivia tai varsin hyvin istuvia ja käyttökelpoisia. Valitettavasti raha vaikuttaa usein siihen onko varaa ostaa uutta penkkiä jos vanha ei ole sopiva. Tällöin suosittelen vakaasti ratsastettavan mieluummin ilman satulaa.
Mutta jos satulaan ei ole ollenkaan varaa niin seuraavaksi herääkin kysymys: miksi sitten on hevonen?












Samaan aiheeseen kuuluu myös tämä kuolaimella vai kuolaimetta? Tämäkin jakaa mielipiteitä moneen piirikuntaan. Kuolain on vanha keksintö jonka tarkoitus on kertoa hevoselle haluttu suunta ja kontrolloida nopeutta.
Kuolaimet ovat ajan saatossa muuttaneet malliaan tarpeiden mukana. Kuolaimen oikea valinta kullekkin hevoselle sopivaksi riippuu yleisesti ratsastajasta. Hevonen jännittää suutaan sekä koko kehoaan mikäli ratsastaja "roikkuu" ohjassa jatkuvasti kiinni. Tämä "roikkuminen" on taatusti jokaisen ratsastajan matkassa, sillä kukaan ei kykene olemaan täydellinen ensimmäisellä ratsastuskerrallakaan. Ratsastajalla menee satoja tunteja oppia hyvä tasapaino jonka jälkeen toinen mokoma, käsien hallintaan samoin monen muun asian hallintaan.
Kuolain valinnat aiheuttavat myös suurta närkästystä ihmisten keskuudessa. Hevosilla jotka ovat erittäin vahvoja edestä tai ovat oppineet "poistumaan" paikalta perus nivelten kanssa. Syyttävä sormi osoittaa ratsastajaa, kun käytetään esimerkiksi belhamia.
Kysymys kuuluukin: kumpi parempi nivel jonka kanssa joudut käyttämään voimakkaita ohjasotteita tai jopa sahaamista hevosen menohalujen hillitsemiseen vai esimerkiksi belham jonka kanssa pärjätään kevyemmällä ohjauksella?

Toki näissäkin tilanteissa pitää huomioida hevonenkin. Onko kipeä? satulan sopivuus jälleen kerran. Vahvatkin hevoset voivat olla näitä todella herkkiä yksilöitä, jotka yksin kertaisesti vain pakeneat painetta. Niitten kanssa vaaditaan ns " prinsessakäsiä", mutta jos hevonen ryöstäytyy heti kun ohjasta otetaan pienintäkään tuntumaa niin kuinka aijot hallita tilanteen?

Ihanat muovipäällysteiset. Nämä ovat ihan toimivi
mikäli hevonen ei pure kuolainta

Näissä "ääritilanteissa" on palattava rappusissa monta porrasta takaisinpäin. Nimittäin perus koulutukseen. Aloitetaan koko koulutus prosessi alusta maastakäsin ja edeteen porras portaalta uudelleen. Oikoteitä onneen tuskin on.

Mitenkäs sitten nämä kuolaimettomat hevostelijat? Perus järkevien ja herkkien hevosten kanssa kuolaimettomuus toimii, jolloin hevosen koulutuskin on tehty oikein. Hevonen vastaa paineeseen toivotulla tavalla, mutta onko kuoleimeton ratsastus sitä eettisintä?
Westerniin koulutetut hevoset vastaavat painoapuihin ja paineeseen erittäin herkästi. Ne toimivat siis sidepullien kanssa hyvin tai jopa pelkällä narulla kaulan ympärillä.
Tässä vain pätee hevosen hyvin kouluttaminen. En menisi itse kokeilemaan Seppohevoista pelkällä narulla kaulan ympärillä vieraassa paikassa. Siitä ei tulisi muuta kuin ruumiita.

Sitten on näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja joissa remmit menevät ristiin hevosen leukaluun alla. Okei ihan kiva vaihtoehto, mutta kun miettii paineen määrää mitä niilläkin saadaan aikaan hevoselle kun ohjaa otetaan yhtään enempää. Paine jakautuu nenäpiin kärkeen, leukaluuhun sekä niskaan ja kovasti käytettynä melkolailla rutistaa hevosen päätä "kasaan". Ahdistaisi minuakin.
Osalla hevosista tämäkin toimii vallan mainiosti ja isompia ongelmia ei ole.

Entäs erilaiset "kuolaimettomat" kuolain vaihtoehdot. Eli erilaiset versiot hackamoresta. On ns kärrynpyörää ja erilisilla vipuvarsilla toteutettuja vaihtoehtoja. Näissäkin ideana on että saadan paine aikaan nenäpiihin ja niskaan joka ohjaa tai hidastaa.
No mennään pelkällä päitsillä ja laitetaan ohjat sivuissa oleviin renkaisiin kiinni. Niistäkin tulee vipuvarsi vaikutus hevosen nänäpiihin sillä soljet/renkaat ovat kiinteästi riimujen turparemmeissä sekä poskihihnoissa.

No muutetaan ajatus naruun kaulanympärillä. Edelleen hevosen koulutus on näissä se suurin osuus. Hyvin koulutettu hevonen toimii hyvänä esimerkkinä western. Löysä naru ei pitäisi haitata hevosta lainkaan, mutta näitä tapauksia on nähty joissa narua nostamalla hallitaan hevosta. Mihinkäs tämä nostopaine kohdistuu?
Kaulan alle ja sieltä löytynee henkitorvikin. Okei hevosta ei ratsastaja kyllä kuristettua hengiltä saa pikkukummassa, mutta edelleen mietin kuinka hyvältä se tuntuu kun kiristetään narua kaulaan. Onhan tämä hiukan kärjistettyä, mutta näin loogisesti ajateltuna.

Se miten ihmiset haluavat hevosillaa ratsastaa on jokaisen päätettävissä. Jos joku kokee tarpeelliseksi käyttää tai olla käyttämättä kuolainta, apuohjia, satulaa, kenkiä ym ym niin on yleisesti jokaisen oma päätös. Näissä tapauksissa on aina kuiteskin huomioitava myös se tyyli onko se paras. Vaikka kuinka itse kukin haluaisi olla herkkä ratsastaja ja ohjata hevosta lähestulkoon ajatuksen voimalla ei tapahdu hetkessä. Ratsastajalta vaaditaan vuosien työ oppia ja hahmottaa miten missäkin tilanteessa avut vaikuttavat ym. Ihailtavasti nostan hattua jokaiselle hyvälle ratsastajalle joiden tekemä työ näkyy hevosissa. Samalla haluan myös rohkaista jokaista ratsatajaa tulla peremmaksi vaikka tie on pitkä ja kivinen. Sitä tietä joudun kulkemaan itsekkin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään syyttävä sormi ihmisiä kohtaan, sillä jokainen tekee virheitä. Myös minä.

Toppauskurssin antia

Nyt on taas aikaa edellisistä kirjoituksista ja saa taas kirjoittaa kuukauden asiat. Maaliskuun lopulla olin jälleen kurssitettavana. Voinpas taas sanoa että menipäs kaksi päivää Kiuruvedellä nopeasti, hyvä että kerkesi huomanneensa siellä käyneen. Edellinen toppauskurssi oli jäänyt itseltä välistä töiden vuoksi joten nyt oli palava halu päästä kurssille.
Perjantai oli sattumien aamu vähän joka suuntaan, mutta perille päästiin ja melkein ajoissa. :) Kävimme alkuun läpi edellis kerran tapahtumia joita sai olla tarkkaan kuuntelemassa. Seuraavaksi siirryimme maneesille jossa oli kaksi demo ratsukkoa. Tarkoituksena oli kahdessa ryhmässä sovittaa satulat "asiakkaille".
Alussa tottakai kyseltiin hevosen ja ratsastajan historiaa ja mahdollisia ongelmia joita ratsastaja olisi huomannut. Seuraavaksi kävimme hevosen läpi kauttaaltaan, tutkimme rakennetta, lihaksistoa ja katsoimme liikkeet käynnissä ja ravissa. Samalla kirjasimme kaiken huomioimamme muistiin ja keskustelimme ryhmäläisten kesken aiheesta. Kun asiat oli käyty läpi aloitimme satuloiden sovittamiset. Tarkoituksena oli sovittaa sekä este- että koulusatula.

Esin otimme sovitukseen estesatulan. Mallina vanha stübben

Satula näyttää äkkiä hyvältä, mutta satulan syvin kohta ei ole oikein.

kun satulaa kohotetaan hieman saadaan syvin kohta oikeaan paikkaan

Este penkkiä ei sovitettu ratsastajan kanssa, sillä satula vaati uudelleen toppauksen vanhojen ollessa kivikovat. Seuraavaksi kokeilimme samalle hevoselle  koulusatulan, josta ratsastaja ilmoitti olevan ongelmia. Koulusatula näytti myös äkkiseltään hyvältä, mutta hevosen lihaksiston toispuolleisuuden vuoksi tuntui toinen puoli jäävän ns. tyhjemmäksi.
Tämä satula sovitettiin sitten myös ratsastajan kanssa liikkeessä. Heti alkuun huomasimme satulan valuva eteen lapojen päälle. Vaikka satula korjattiin uudelleen oikealle paikoilleen jatkoi satula vaeltamistaan lavoille, jolloin se häiritsi hevosen liiketta huomattavasti.

Satula oikealla paikoillaan

satula hetken ratsastuksen jälkeen valui lavoille

Tällaisissa tapauksissa tehdään mahdollisesti korjaavaa täydennystä tai laitetaan eteen väliaikainen romaanti mahdollisilla täytepaloilla. Satulan sopivuutta on tällöin seurattava jatkuvasti, kun hevosen lihaksisto pääsee kehittymään. Romaanit tai täytepalat on poistettava kun lihaksisto on kehittynyt riittävästi. Tällöin on myös seurattava satulan muuta istuvuutta. Samoin kyseisessä tapauksessa olisi suositeltavaa, käyttää myös muotoiltua satulavyötä.

Satulan sovitus kesti iltapäivän puolelle minkä jälkeen  siirryimme verstaalle takaisin omien satuloidemme kimppuun. Itse jatkoin saman satulan kanssa mihin olin edellisellä kerralla jäänyt. Satulassa oli korjattavaa ommelta melko paljon ja itse toppauksen saan tehdä kotioloissa.

Lauantaina oli myös ohjelmassa western satulan sovitus. Tämä oli itselle uutta ja mielenkiintoista asiaa sillä olisin itsekkin innokas joskus moisen hankkimaan. Sovitukset tehtiin ravitallissa tällä kertaa tosin ilman rasastajaa.

Western satuloihin pätevät piltälti samat säännöt kuin muihinkin satuloihin. Satulan on levättävä tasaisesti hevosen selässä aiheuttamatta ylimääräistä painetta tai jättämättä tyhjiä tiloja hevosen selkään. Satula ei saa heilua tai keikkua ja rungon leveys on oltava sopiva.
Tätä olisi voinut käydä läpi vaikka koko päivän, mutta aikataulut eivät oikein antaneet periksi. Oli vielä tehtävää verstaallakin.

Nämä kaksi päivää menivät taas siivillä tiedon janosta ja valitettavasti olivat myös viimeinen kurssi kertamme. Näillä tiedoilla pitäisi pärjätä seuraavaan koulutukseen saakka.
Lopussa kävimme läpi vielä kurssin antia, kyselimme paljon mahdollisista ongelmatilanteista.

Kuulumisia

Taas on ollut työntäyteistä eloa, stressiä ja kiirettä. Nyt hetken huokaus ja kerkeää kirjoittelemaan enemmän. Valjastyöt ovat olleet jäissä hetken, juurikin kaiken kiireen ja tohinan vuoksi. Ja lopulta viime viikonloppu olikin vapaata siis kokonainen viikonloppu eikä tullut soittoa töihin. Kerkesin hyvin laittaa kasaan yhden satulan ja tehdä muitakin seisomaan jääneitä hommia.

Satulahan oli muuten jo topattu, mutta paneelit olivat edelleen irti, eli periaatteessa isosta hommasta ei ollut kyse. Ja koska kyseinen satula oli vielä sopivasti ruuvattavaa versiota helpottui homma huomattavasti. Kotona yksin ollessa satula oli helppo ja mukavaa laitella kasaan. Mikäs siinä istuskellessa  satula sylissä ja katsoa sivusilmällä televisiota. ;) Satulan siipitoppausten ompeleet olivat olleet suurin hidaste hommassa, kun yksinkertaisesti neula ei halunnut löytää oikeaa tietä. Sekin ongelma ratkesi puhelimessa puhuessa samaan aikaan, kun neulalle haettiin paikkaa.

hommahan hetken aikaa näytti tältä :D

Pakko oli kyllä myöntää, että tekeminen meni hivenen hitaanlaisesti. Minkä vuoksi olikin parempi siirtyä työpöydän ääreen tekemään, jotta homma saataisiin tehtyä vielä tälle vuorokaudelle. Kummasti alkoi homma sujua paremmin ja piakoin satulaa pääsikin ompelemaan ja ruuvailemaan kiinni. Ompelussa hetken aikaa etsittiin reittejä jonka jälkeen tikin teko menikin sujuvasti. Voipiko parempaa fiilistä satulasta tulla, kun ompelut sujuivat mukisematta, eikä tarvinnut purkaa ompeleita sen seitsemää kertaa.

ruuvvailaan

ensimmäinen puolikas paikoillaan

Sain kuin sainkin satulan kasattua samalle iltaa ja vietyä viellä takaisin käyttäjälleen. Illalla vielä pyörittelin oman satulan vastinhihnoja.

Maanantaina olikin jälleen työt kuvioissa ja iltapäivällä kerkesin viettää enemmän aikaa hevosten kanssa ja eritoteen tarhan siivouksessa, kun tämä kevät näyttäisisi olevan tuloillaan. Seppo ja Sauli ovat jo hyvinkin keväisissä fiiliksissä, kun remuamista näkyy jatkuvalla syötöllä tarhassa ja hyvin kestävä kahvapallo on saanut kyytiä.

pallo joutuu koville 

kun ei sepon hampaat riitä tätä murjomaan...

....on murjojia kaksin kappalein

Mikäpä siinä tarhaa ja tallia siivoillessa, kun sai sivu silmällä seurata "kakaroiden" leikkimistä. Välillä käytiin hännät tötteröllä pukkeja viskelemässä, kunnes palattiin pallon kimppuun. Itsellä oli hyvä työrauha tarhan siivoamiseen, sulavien lumien alta kun kahtoo löytyä lantaa, heiniä ja kuivikkeita.

pallo on kokenut kovia.. Onkos muille käynyt näin??? ja tämä on
pelkästään hevosten aiheuttamaa tuhoa.

poljetut heinät saivat häädön

Seppo kokeilee orimaisuuksiaan

Hinkulointia ja kyyti "ongelmia"

Perjantaina alkoi siis satula kurssi jälleen kerran. Aamulla puheltiin eläinlääkäreiden kanssa ja samaan aikaan ollaan kurssilla. Onneksi aamu päivän tunnit pidettiin maneesilla, jossa oli demo hevonen satulan sovituksessa. Sieltä oli hyvä juoksennella klinikalle ja ruokkia hevoiset samalla.

Ohjelmassa oli hevosen rakenteen tulkintaa, millainen satula pitäisi olla, miten hevonen liikkuu ja kuinka sitä treenataan. Ratsastajan koko (lähinnä siis pitääkö penkin olla 16 vai 17,5 tuumaa),mahdolliset vinoudet ym. Hevosen kunnon tutkimista, onko lihaksisto symmetrinen ym ym.
Siinähän sitä vierähti aikaa hyvinkin äkkiä useampi tunti.

lavanpään ja satulan etukaaren välissä on oltava tilaa riittävästi

sama toiselta puolelta

Kun satulan sovitukset oltiin saatu purkkiin lähdimme tutulle verstaalle, omien satuloiden kimppuun. Sopivasti kolmen tietämillä tuli soittoa klinikalta, että voin noutaa tarvittavat lääkitykset Sepolle. Samalla reissulla tuli sitten muitakin soittoja, nimittäin lauantain kyyti oli yllättäen peruuntunut (mystinen etiäinen tilanteesta oli kivistänyt mieltä jo aamulla). Noh tilanteille ei mitään mahda ja onneksi soitto tuli taas hyvissä ajoin. Kerkesin samoin tein laittaa viestiä menemään, mahdolliselle hakijalle. Kuuden maissa tuli vielä soittoa muualtakin suunnilta, minne kerkesin tehdä pika konsultoinnin asiasta.

Verstaalla olimme kukin taas omien joko uusien tai edellis kertaisten satuloiden kimpussa. Itsellä oli mukana oma estesatula jonka halusin aukaista lähinnä mielenkkiinnosta. Ja mielenkiintoinen satula olikin, sillä jo pelkän etukaaren ompeleet olivat poikkeavat ja sisältä löytyi synteettinen silikoonivilla. Runko oli muuten suht asiallisessa kunnossa, mutta ne vastimet! Menivät samointein vaihto penkille.

ompeleet olivat aikaisempiin satuloihin nähden erillailla

Kurssilaisilta löytyi taas super mielen kiintoisia satuloita. Seuraava oli ehkä paras tähän asti näkemistäni!
Huomaattekos jotain pienen pientä vikaa ???

kuva. Minna Hiltunen

Satula joka äkkiseltään näyttää hyvältä saattaakin olla suuren suuri yllätys sisältä. Tässä tapauksessa jo ulkomuoto kertoo, ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Kun joskus satula sattuu päätymään jollekkin, joka vinouden huomaa ja saattaa jopa hivenen uteliausuuttaan aukaistakkin kyseisen penkin. Löytyy sisuksista melkoisia yllätyksiä.

kuva. Minna Hiltunen

hyvin hyvin kaunis puoskarointi. Ruuveja, popniittejä, pakkelia, metalli levyä,
kankaan palaa, ilmastointi teippiä.... 

Myös hyvin monesta satulasta löytyi etukaari vikoja. Muuten ehjä runkoisia yksilöitä, mutta etukaaren niitit olivat poikki ja ruostuneita. Tämähän karusti tarkoitti käyttö kieltoa kaikille näille satuloille.

Paljon tuli edelliskerran tavoin runko asioita ja uutta tietoa.. Pää sekaisin tiedo määrän kanssa + klinikalta saatujen tietojen kanssa. Omasta satulasta en kerennyt muuta tehdä, kuin purkaa toppaukset ja ottaa vastimet irti. Pahasti söi tuo klinikalla juokseminen aikaa, mutta sille ei mahda mitään.
Perjantai illalla sain vielä varmistuksen kyydille! Onneksi auttavia ihmisiä on olemassa jälleen kerran! :) Ikuisesti saa taas olla kiitollinen kaikille.

Lauantaina pääsin sitten kunnolla satulan kimppuun. :) Ensin operaatio vastinhihnat.

vasemmalla vanhat hihnat, oikealla uudet

Vanhat vastimet suorastaan venyivät käsissä, eli ei kovinkaan turvalliset yksilöt. Uudet saatiin paikan päältä ja niihin operaatio reiät ja maalaus. Tämän jälkeen alkoi ompelu urakointi, joka sitten tökkikin hetken aikaa Kun sain omien ajatus virheiden vuoksi purkaa kerran jos toisenkin ehkä vielä kolmannen ja neljännenkin. Lopulta hihnat oli kursittu paikoilleen.

Välillä on hyvä hörpätä kuppi kahvia tekemisen ohella :)

Loppu päivästä piti vielä mitata pikku pätkä nylon nauhaa mukaan, siinä oli operaatiota kerrakseen, kun nauhaa leviteltiin pitkin koulun käytävää :D
Mutta sainpahan ostettua pätkän sitäkin mukaani. Kurssi alkoi pian olla päätösessään ja kamppeiden pakkaaminen edessä, tulihan tuo ilmoituskin kyydin olevan jo Kiuruveden puolella. Tavarioden roudaus tallille, kämpän pika siivous ja ponien valmistelu kotimatkaa varten. Seppo oli tälläkertaa hyvin suopealla tuulella ja käveli koppiin rivakasti, Sauli harkitsi hetken aikaa, mutta tuli myös kyytiin. Kotimatka saattoi alkaa ja onneksi sää suosi tällä kertaa eikä tullut lunta, jäätä tai vettä.

Klinikka käynti ja hinkulointia #3

Lauantai aamuna tuttuun tapaan kävin laittelemassa pojat taas ulkoilemaan ja tälläkertaa ei muita eläjiä koko vierastallissa ollut. Sen verran olivat kotiutuneet, että mitään isompaa mörinääkään enää Sepon suusta kuulunut.  Aamupalan sai tälläkertaa nauttia kämpällä, josta ponkaisimme sitten verstaalle hommiin kahdeksan maissa.

Verstaalla hommat jatkuivat mihin edellisenä iltana olimme jääneet. Minä jatkoin toppauksen uusimista ja muut mihin olivat kukin jääneet.
Uuden toppaustekniikan kanssa oli hetken keskustelut, että homman sai edes jollain lailla sujumaan. Vanha tyyli kun tietenkin oli jo pinttynyt päähän ja nyt piti ns. kaikki unohtaa ja opetella uudestaan. Kyllähän ne vanhan "huonot"tavat aina uhkailivat, mutta pyrin tekemään uudemmalla tavalla pitkillä villasuikaleilla. Villana käytettiin aitoa pitkäkuituista lampaanvillaa, minä kokeilin vielä hieman erilaisempaa "uudempaa" joka tuntui toppaukseen hivenen liukkaalta. Ja kyllähän se alkuun olikin vähän oudon oloista, mutta hetken aikaa työstettyäni totesin kyseisen villan menevän sutjakasti paikoilleen ja jopa helpommaksi mitä olin aikaisemmin käyttänyt.

Toppausvilla oli kauniin harmaata

Toppauksessa käytetään myös paljon synteettisiä villoja, mutta jotenkin itse pidän eniten aidosta lampaanvillasta. Hyvän aikaa sai paneelin kanssa käydä "keskusteluja" kuinka villat asettuvat paikoilleen, jonkin verran oli pakko tehdä purkutöitäkin, kun jälki ei miellyttänyt. Samoin paneelien jatkuvan muodon seuranta, painelut ja tasaisuus aiheuttivat välillä tuskastuttavia huokauksia, kun ei menneet villat mieliksi. Samaan syssyyn aloitin myös toisen paneelin täytön, jos toinen kävi hankalaksi. Eivät hommat ns. pysähtyneet täysin kesken.

Välillä oli pakko pitää "laiton" kahvipaussi.
Viisaat ei juo kahvia töiden äärellä, mutta juttu tuokio paneelin
kanssa olivat kesken minkä vuoksi kahvi seurasi työpöydälle.

Tietenkin välillä oli hyvä käydä tauolla ja katsoa mitä muut olivat saaneet aikaiseksi. Kummasti nämä pikapreikit tekivät ihmeitä  näppituntumalle ja toppausta sattoi taas jatkaa.

Toppaukset alkavat muistuttaa jo lopputulosta

Lauantai päivä kului yhdessä hujauksessa, ennen kuin kerkesi huomatakkaan oli kello jo melkein kolmen ja hommat oli pakko alkaa laittaa pakettiin. Lopuksi vielä pikainen fiilistely keskustelut ja tavaroiden roudaaminen kämpälle alkoi. Kämpässä tietenkin pikapakkaaminen omien tavaroiden suhteen jonka jälkeen lähdin viemään niitä kohti tallia. Onneksi yksi kurssikavereistani heitti minun pakin ja laukun autolla tallille, auttoi vielä karsinoiden kanssa ja ottamaan hevoset sisälle.
Edellisenä iltana olin vasta saanut varmistuksen kyydille, että ei jouduta liftarin keikalle. Kiitos ja kunnia taas auttaville käsille! Hevoset olivat  lumituiskun jäliltä joten hetken aikaa saivat kuivua tallissa ennen suojien ja loimien laittoa. Tavarat olivat taas "kasassa", mutta jotenkin näytti siltä kuin sitä olisi ollut enemmän, mitä tullessa. :)

Hetken aikaa sai kyytiä odotella, mutta eipä siinä enää ollut mitään ressattavaa. Kyydin tultua kamppeet autoon ja ponit kyytiin.. Tosin Seppo oli sitä mieltä ettei koppi huvittanut tänään yhtään, mutta tuli lopulta koppiin ja Sauli perässä. Olin jo täysin lähtövalmis, kunneis tuli muistutus...tallin ovet on auki ja valot päällä. Pahvi ei toiminut enää siihen aikaan joten talli kuntoon, ovet kiinni, valot pois ja uusi yritys. Matka taittui tällä kertaa hitaasti kelien vuoksi. Pakkasta lähemmäs -15 astetta ja taivaalta tuli jäätihkua joka jäätyi samointein tuulilasiin. Oikein rattoisa ajokeli, pysähdyksiä vähän väliä ja kerran kävin kiristämässä riimuja hevosilta, kun meinasivat olla levottomia. Tai lähinnä Seppo rouhi Saulia ja sota oli valmis. Matka sujui kelistä huolimatta ongelmitta ja kotia selvittiin ehjänä. Kiitos siitä maanteitä enemmän kuluttaneelle kuskille.

Päästiin huomiokyydeillä kotia, mutta se ei maailman menoa haitannut
kuva. Anssi R

Kurssi oli oikein antoisa, seuraavaa kertaa taas odotellessa. Seuraavallakin kerralla lähtee vähintään Seppo mukaan, koska klinikalla pitää tehdä kontrolli käynti hiekasta.
Olihan tämä kahden hevosen kanssa yksinään matkailu, taas kokemusta rikastava ja ehdottomasti väsyttävä homma josta selvittiin hyvillä mielin. Satuloita pitäisi nyt tässä välissä keritä aukoa muutamia. :)

En tule kirjoittamaan tänne toppauksesta mitään opetus opasta. Se on homma jonka jokainen opetelkoot opettajien kanssa kouluissa ja kursseilla. Pyrin kijoittamaan ja näyttämään selkeät virheet mitä ihmiset tekevät omien varusteidensa kanssa (mitä myös itse teen) ja kehottamaan ihmisiä miettimään järkevästi varusteidensa käyttöä, huoltoa, myyntiä ym. Sekä ajattelemaan yleisesti järjellä hevostensa kanssa, jos on jokin ongelma niin etsitään se syy eikä syytetä hevosta. Sillä varsin usein syy on siellä peilin takana, Itse olen tämän peilin kanssa saanut keskustella tuhansia kertoja ja keskustellaan jatkossakin.

Klinikka käynti ja hinkulointia #2

Noniin.. Eli klinikka käynti oli torstaina 8.1.-15 ja perjantaina alkoi toppauskurssi klo.11.00
Perjantai aamuna hoidin pojat normaaliin tapaani ja vein tarhailemaan, tällä kertaa ei tarvinnut Seppoa jäädä vahtimaan pitkäksi aikaa. Ruoka tuntui olevan tärkeämpää, kuin maailman menon seuraaminen. Klinikalla kävin myös uudestaan hakemassa hoito-ohjeet ym. ja keskustelemassa jatko toimenpiteistä. Mitä sitä turhaa torstaina jäädä odottelemaan lippulappusia, kun ne voi hakea seuraavanakin päivänä. Hyvä palvelu pelasi! :)

saimme klinikalta osallistumis"todistuksen"
ja arnika pullon. :)

Kerkesin kämpälläkin huokasta hetken paikoillani, kunnes sain tiukan puhelun jossa komento oli mennä syömään. Kukas muukaan moisia soittelee kuin kurssikaverit! :D
Kello kiiri nopeasti 11.00 ja pakkauduimme valjasverstaalle tutun nahkan tuoksun keskelle, missä puheen sorina kävi kurssilaisten kesken. Omat paikat jokainen sai vallata ja kukin levitteli omat pyhät varustepakkinsa sekä satulansa. Itsellläni oli mukana topattavana ystäväni koulusatula sekä näytillä trekkeri mistä moni oli kiinnostunut ja koeistuikin sitä. :)

Kurssin alussa pidettiin pieni esittelykierros ja kukin kertoi toppaus historiaansa. Tämän jälkeen kävimme perusasoita läpi ja mitkä asiat ovat muuttuneet. Uusia työkaluja ja neuloja ja villoja ja ja ja... :D
Kirjaimellisesti olo oli kuin "pikku lapsi karkkikaupassa", tiedon jano on valtava ja tekemällä oppii. Homma lähti käyntiin satulan tunnistamisesta, kunnon tarkastamisesta ja purkamisesta. Mukavaa oli, kun porukka oli työntouhussa missä keskustelu kävi tasaisesti, opettaja kiersi jokaisen luona auttamassa ja neuvomassa. Mielenkiintoisimpia olivat rikkinäiseksi todetut satulat ja kuinka monta niitäkin loppujenlopuksi löytyikin!!?!!  Pääasiassa satulat olivat vanhoja ns. vinkuintilaistyyppisiä merkittömiä joissa oli puurunko, muutama merkkisatulakin taisi löytyä joissa rungot yksinkertaisesti olivat väsyneet ajan saatosta. Tämä herätti itselle taas uuden ajattelutavan satuloiden hankintaan, että miten paljon markkinoilla liikkuu piilorikkonaisia satuloita. :(

kuinkas kaunis murtuma! Näin selkeä rungon
 murtuman huomaa helposti ja tämän voi hyvällä  taidolla
 jopa paikantaa pelkällä satulan vääntelyllä ilman aukaisua.

satula 2 etukaaren metallirungossa on hiuksenhieno murtuma molemmin puolin..
Näitä murtumia ei huomaa helpolla
Tällaisai murtumia voi löytyä hyvinkin monesta satulasta

takakaaren alta murtuneitapuuosia

etukaari

saman satulan takakaari

Kaikki murtumat satuloiden rungossa ovat aina haitallisia ja satula on AINA käyttökelvoton. Oli murtuma kuinka iso tai pieni tahansa, se huonontaa satulan istuvuutta hevoselle, on epävakaa ja aiheuttaa turhaa kipua. Kun rikkinäisen rungon päälle asetellaan vielä 50-90kg heiluvaa ihmismassaa ei tarvitse kenenkään ihmetellä, miksi hevonen on kipeä, kiukkuinen, vastustaa liikkumista, on vino ym ym. Kolme alinta kuvaa nuista runkorikkinäisistä on merkkisatulasta joka meni myös käyttökieltoon. Elämä on karua, mutta näin se vain menee, kun mikään ei kestä ikusesti.
Samoin vanhoissa satuloissa huomattiin vinoutta. Vaikka satula muuten on ehjä on ainainen vasemmalta puolelta selkään nousu ja varsinkin maastakäsin nouseminen valtava rasitus satulalle.
Olkaa ihmiset laiskoja ja käyttäkää niitä penkkejä, kun nousette hevosen selkään!! :) ja nouskaa molemmin puolin satulaan, tekee ihan hyvää teillekkin.

Ja sitten jos palataan näihin ehjiin satuloihin. Omalla kohdalla satula oli rungoltaan kunnossa, joten paneelit irti vanhat toppaukset pois ja muu yleinen tarkistus oli tehtävänä.

satula alta

edestä, huomatkaa paneelien muoto?

ja levällään :D

Yleensä paneelit ovat kiinni toisissaa, mutta kyseisessä mallissa nämä olivat irti. Kun kaikki peruasiat olivat kunnossa tyhjennettiin paneelit vanhoista villoista, välillä kävimme yhteistuumin satuloita läpi. Kysymyksiä ja vastauksia oli paljon, ongelmatilanteita sitäkin enemän. Kerkesin aloittaa toisen paneelin uudelleen toppauksenkin ennen päivän päättymistä. Ja illaksi kämpälle tuli erittäin sekava, mutta uutta tietoa janoava pääkoppa!! :)

Seppoilua, Sauleilua ja varusteiden turvallisuutta

Nyt poden jo huonoa omaatuntoa, kun ei ole kerennyt kirjoittelemaan kunnolla. Viikonlopun olin nimittäin hevos/koira vahtina ystäväni luona käymässä, joten kotona tuli käytyä vain pätkiä, kun hevoset piti liikuttaa.
Alkajaisikisi Seppo on ehdottomasti maailman ihanin.. Sällin kanssa käytiin vähän ohjasajoa yksikseen kokeilemassa ja sehän passasi.. Jäinen tarha oli huono paikka mennä joten hiimailimme pellon puolella, Sepon mielestä olisi siellä voinut mennä lujempaakin, mutta minua ei innostanut roikkuminen kovassa vauhdissa pohjalla, jossa voi olla jää ylläreitä.
Valitettavasti kuvailut jäivät nollille :(

laittakaamme kuvaushistoriasta viimekesältä, kun olimme
 sepon kanssa lähdössä ajelulle :)

Yritänpäs tässä saada apukäsia käymään, että saataisiin ikuistettua näitäkin hetkiä sitten. Saulin edellis viikos jalka turvottelutkin olivat laskeneet, toden näköisesti oli vain pieni liukastuminen minkä vuoksi jalka turvotteli.
Saulin kanssa meni vklp ratsastellessa, lauantaina oli hyvin pöhinää ilmassa. Jutta halusi ratsastamaan ja sinne sai mennä. Minä juoksutin Seppoa samaan aikaan liinassa, ettei Sauli joudu olemaan täysin yksin. Samalla sai Seppo muistuttaa fiksua käytöstä, kun Sauli oli tohinoissaan. Ja hienostihan Seppo käyttäytyikin :)
Naurettiinkin, kuinka on hevoskaupoissa käynyt kämmi, kun ollaan saatu ravurin sijasta arabi ;)
Ja tästäkään tohinasta ole kuvia :((
Sunnuntaina kerettiin myös liikuttaa Saulia vähän ennen pimeää, Seppo sai tälläkertaa toimittaa vain seuraeläimen virkaa. Sunnuntain liikuttelussa meni Saulikin huomattavasti rauhalisemmin, kun oli pahimmat höyryt jo päästellyt edellisenä päivänä. Alkuviikostä kävin myös itse vielä keikkumassa Saulin selässä, lähinnä operaatiota opetetaan seisomaan penkin/pukin vieressä. Tässäkin hommassa olisi aina hyvä, että olisi kaveria mukana. Tätä saadaan vielä reenailla apukäden kanssa, sillä Sauli kovin hyvin mielellään, haluaa väistää pukin päälläseisojasta pois päin.

Ja sitten aiheeseen varusteet ja turvallisuus. Sain taas muitettaa itseäni omien varusteiden huollosta. On nimittäin sellaiset mystiset asiat, kun vastinhihnat ja niiden kunto äärettömän tärkeät huoltaa. Katselin Saulin satulan vastimia ja iltä näyttivätkään?!?

hivenen venynyttä ja kaikkea muuta paitsi turvallista kohta

Kuten kuvasta näkee on vastimet erittäin venyneet ja on vain ajan kysymys koska joku pettää. Nämä kuuluu vaihtaa uusiin heti. Siispä varaan ajan itselleni ja pistän lähipäivinä vastimet uusiksi.
Vastinhihnoihin ei saa käyttää mitään vanhoja jalustimia tms. vaan niihin tulee käyttää niille tarkoitetusta nahasta valmistetut hihnat. Mikäli joku vaihtaa itse tai tietää jonkun muun vaihtelevan ja laittaa vaikka niistä vanhoista jalustimista tehtyjä hihnoja on tapaturma riski erittäin suuri. Jalustinhihna nahka ei ole samaa kesto luokkaa, mitä vastinhihnoihin tarkoitettu nahka on.

oikeat vastimet

Se että miksi pitää ostaa/vaihtaa kalliita oikeita vastinhihnoja?? Turvallisuuden vuoksi. Niin matikka nero en ole, että pystyisisin tekemään hienoja kaavioita millaisista voimista on kyse. Kun hevonen päättää vähän pukitella ovat voimat kuitenkin siinä suuruus luokassa, on  hihnojen kestettävä nämä. Siihen kun lisätään vielä ratsastajan paino, mahdollinen tippuminen tai jalustimeen kiinni jääminen.

Stübben, johon vaihdoin opiskelu aikoina vastimet. Keskellä alkuperäinen vastin.
Uusissa ei tällöin ollut mustia, joten vaihdoin tummanruskeisiin, silä satula on ja pysyy omassa käytössä.

Equimuster, johon on joku "tee se itse" vaihtanut vastimet. Tässä satulassa on juurikin jostain vanhoisat
 remmeistä tehdyt vastimet joiden turvallisuuden voi kyseinalaistaa heti. Kyseinen satula on itsellä projekti
 satulana, johon on tarkoitus joskus tehdä udet paneelit.

Vastimien kuntoa on hyvä seurata ns. ulkoisilla tekijöillä. Mutta myös ns. venytys kokeella on hyvä testata onko vastin vielä turvallinen. Ota vastimesta kiinni molemmin käsin niin että nahkaa on n10-15cm käsiesi välissä. Vedä nahkaa käsiesi välissä, mikäli tunnet että vastin ns. joustaa on nahka kulunmut jo sen verran, että se olisi hyvä vaihtaa.
Myös liiallinen saippua vedellä peseminen edesauttaa nahan kulumista. Nahka ei vettä pelkaa ja hyvä on aikaajoin puhdistaa varusteita, mutta sen saippuan liikakäyttö onn pahasta. Samoin öljyä ei saisi käyttää liikoja vaan käytettäisiin mieluummin valjasrasvaa, mutta sitäkin kohtuudella.
On myös hyvä tarkkailla kaikissa varusteissa ompeleiden kuntoa, sillä nekin ovat suuri turvallisuus riski. Ompeleet kuluvat ajan kanssa, lika, saippua, pöly ym saattavat pitää omapeleita kiinni jonkin aikaa.

vastimen uudelleen ompelu kun vanhat tikit olivat kuluneet puhki

Yritän nyt saada apukäsia käymään, että saataisiin kuvailujakin enemmän. Samoin Saulin kanssa päästäisiin eteenpäin ratsastelussa. Mahdollisesti sunnuntain oltaisiin pääsemässä kentällä käymään, sillä ensi viikon maanantaina on taas kengityksiä tiedossa. Jatketaanpas sillon uusilla teksteillä.