Paljon keskustelua aiheuttavat varusteet

Tämä internetin ihmeellinen maailma ja sosiaalinen media näyttää aiheuttavan paljon keskustelua ja kränää ihmisten välillä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta välillä mietityttää MIKSI pitää mennä kommentoimaan joka ihmeen aiheeseen negatiivisesti tai alentavasti ja pahoittaa toisten mieltä? Toki on ajatus ettei tarkoiteta kommentilla loukata ym mutta siltikin se loukkaa ja on myös näitä "mielensä pahoittajia" jopa melkein ammatiksi asti.

Viime aikoina on pistänyt useassa keskustelussa silmiin tuo apuohjien manaaminen. Niin kuin mitään apuohjia ei saisi käyttää vaan olet huono ihminen ja vielä huonompi ratsastaja. Jaa miksi sinulla edes on hevonen??? tai miksi ylipäätään suorastaan ratsastat kun pitää olla apuohjia?

Apuohjia yleisesti käytetään ratsastuksessa ja ajaessa vain ja ainoastaan syystä. Joko hevosta ohjeistetaan käyttämään itseään oikein tai mahdollisesti hillitään jotain ei toivottua kuten nostamalla päätään niin ylös että kuolantuntuma katoaa.

Toki apuohjia valitettavasti käytetään myös paljon väärin mm. gramaaneilla rullataan hevonen "muotoon" tai käytetään sitä liian pientä ja lyhyttä martingaalia. Vaihtoehtoisesti hevoselle laitetaan sivuohjat ratsastuksen ajaksi jolloin hevoselle ei jätetä vaihtoehtoja kuin kulkea otsa edellä.

Näissä tapauksissa herää suurikin kysymys miksi ja onko kyse tällöin ratsastajan osaamattomuudesta vai tiedon puutteesta? vai tuleeko tämä ulkopuoliselta taholta?

Usein myös näyttää olevan tuo martingaali olevan hyvinkin paha vempain vaikka sitä käytettäisi oikeaoppisesti jolloin hevosen pää ja kaula voivat kulkea luonnollisessa asennossa. Tällöin matringaali ei vaikuta hevoseen.
Myös oikeaoppisesti sovitettu thiedeman ei vaikuta hevoseen kuin vain tarvittavassa tilanteessa, samoin kuin gramaanohjat. Gramaanien kanssa toki vaaditaan jo ratsastajalta enemmän taitoa ja tietoa sillä ohjan tarkoitus ei ole olla kireällä jolloin hevonen jännittää kaulan ja niskan. Gramaanin tehtävä on ohjata hevosen päätä alas ja taaksepäin. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla ei apuohjan kuulu tällöin vaikuttaa hevoseen. Tämä pätee kaikkien apuohjien kanssa.

Saulilla käytetään martingaalia apuohjina
Hevosen herkkyyden vuoksi kuolain valintoina
hackamore tai muotoiltu kolmipala

Tämä tuhoton meuhkaaminen apuohjien käytöstä ja ihmisten manaaminen huonoiksi ratsastajiksi ihmetyttää suuresti. Itse käytän martingaalia Saulin kanssa ja syynä pelkästään tämä pään nosto niin ylös jolloin tuntuma eteen katoaa täysin. Missä tilanteissa hevonen sitten nostaa päätään? Saulin kohdalla pää nousee joka kerta kun vastaan tulee riittävän iso "mörkö" esimerkiksi metsässä lauma peuroja. Näissä tilanteissa Sauli kokee helposti tilanteen niinkin uhkaavaksi että U-käännös on mahdollinen kokemattoman ratsastajan kanssa. Näissä tapauksissa ohjattavuus olisi myös suotavaa, ettei meno olisi täysin kontrolloimatonta.
Normaalisti ratsastaessa martingaali ei vaikuta eikä häiritse hevosen kulkemista.

Omaan silmään enemmän tarttuu kuvat hevosista joilla on selkeästi epäsopiva satula tai satuloita on yritetty "tehdä" sopiviksi kaiken maailman vällykasoilla. Toki ymmärrettävää on käyttää hevosella hypätessä romaaneja vaimentamaan iskuja. Tai romaania tilanteessa kun hevosen lihaskehitys on aktiivista jolloin esim satulaa saa muokata muutaman kk välein.
Mutta minkä takia se kerros tavaraa satulan ja hevosen välissä vain siksi ettei satula yksinkertaisesti ole sopiva? Tai mikä pahinta hevosella käytetään runkovikaista satulaa ja ajatellaan ettei se haittaa????
Onhan se satulan sovitus rumba aina niin ihanaa puuhaa että jokainen kokee ennenaikaisen harmaaantumisen niiden kanssa. Siltikin kyse on omasta hevosesta jonka kanssa pitäisi pystyä harrastamaan iloisena. Rikkinäiset tai väärin sovitetut varusteet etenkin satulat eivät taatusti tunnu kovinkaan mukavilta. Jossain vaiheessa hevonen yleensä protestoi tavalla tai toisella. Joku jumittuu, toinen alkaa käyttäytyä agressiivisesti, kolmas ei anna tarhassa kiinni ym ym. Näissä tilanteissa syytetään hevosta ilkeäksi vaikka se juurikin kertoo käytöksellään ettei koe tulevaa kovinkaan mukavaksi.

Epäsopiva satula
Satula hakeutuu lapojen päälle

Miksi sitten monella on nämä epäsopivat satulat?
Hyvin usein syynä on joko tietämättömyys tai raha. Tiedon puute on ehkä yleisempi ja silloinkin osataan yleensä jonkin asteen perusta. Rahan on jokaisen oma valinta ostaako tonnin penkin vai sen 50e penkin molemmat satulat voivat siltikin olla epäsopivia tai varsin hyvin istuvia ja käyttökelpoisia. Valitettavasti raha vaikuttaa usein siihen onko varaa ostaa uutta penkkiä jos vanha ei ole sopiva. Tällöin suosittelen vakaasti ratsastettavan mieluummin ilman satulaa.
Mutta jos satulaan ei ole ollenkaan varaa niin seuraavaksi herääkin kysymys: miksi sitten on hevonen?












Samaan aiheeseen kuuluu myös tämä kuolaimella vai kuolaimetta? Tämäkin jakaa mielipiteitä moneen piirikuntaan. Kuolain on vanha keksintö jonka tarkoitus on kertoa hevoselle haluttu suunta ja kontrolloida nopeutta.
Kuolaimet ovat ajan saatossa muuttaneet malliaan tarpeiden mukana. Kuolaimen oikea valinta kullekkin hevoselle sopivaksi riippuu yleisesti ratsastajasta. Hevonen jännittää suutaan sekä koko kehoaan mikäli ratsastaja "roikkuu" ohjassa jatkuvasti kiinni. Tämä "roikkuminen" on taatusti jokaisen ratsastajan matkassa, sillä kukaan ei kykene olemaan täydellinen ensimmäisellä ratsastuskerrallakaan. Ratsastajalla menee satoja tunteja oppia hyvä tasapaino jonka jälkeen toinen mokoma, käsien hallintaan samoin monen muun asian hallintaan.
Kuolain valinnat aiheuttavat myös suurta närkästystä ihmisten keskuudessa. Hevosilla jotka ovat erittäin vahvoja edestä tai ovat oppineet "poistumaan" paikalta perus nivelten kanssa. Syyttävä sormi osoittaa ratsastajaa, kun käytetään esimerkiksi belhamia.
Kysymys kuuluukin: kumpi parempi nivel jonka kanssa joudut käyttämään voimakkaita ohjasotteita tai jopa sahaamista hevosen menohalujen hillitsemiseen vai esimerkiksi belham jonka kanssa pärjätään kevyemmällä ohjauksella?

Toki näissäkin tilanteissa pitää huomioida hevonenkin. Onko kipeä? satulan sopivuus jälleen kerran. Vahvatkin hevoset voivat olla näitä todella herkkiä yksilöitä, jotka yksin kertaisesti vain pakeneat painetta. Niitten kanssa vaaditaan ns " prinsessakäsiä", mutta jos hevonen ryöstäytyy heti kun ohjasta otetaan pienintäkään tuntumaa niin kuinka aijot hallita tilanteen?

Ihanat muovipäällysteiset. Nämä ovat ihan toimivi
mikäli hevonen ei pure kuolainta

Näissä "ääritilanteissa" on palattava rappusissa monta porrasta takaisinpäin. Nimittäin perus koulutukseen. Aloitetaan koko koulutus prosessi alusta maastakäsin ja edeteen porras portaalta uudelleen. Oikoteitä onneen tuskin on.

Mitenkäs sitten nämä kuolaimettomat hevostelijat? Perus järkevien ja herkkien hevosten kanssa kuolaimettomuus toimii, jolloin hevosen koulutuskin on tehty oikein. Hevonen vastaa paineeseen toivotulla tavalla, mutta onko kuoleimeton ratsastus sitä eettisintä?
Westerniin koulutetut hevoset vastaavat painoapuihin ja paineeseen erittäin herkästi. Ne toimivat siis sidepullien kanssa hyvin tai jopa pelkällä narulla kaulan ympärillä.
Tässä vain pätee hevosen hyvin kouluttaminen. En menisi itse kokeilemaan Seppohevoista pelkällä narulla kaulan ympärillä vieraassa paikassa. Siitä ei tulisi muuta kuin ruumiita.

Sitten on näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja joissa remmit menevät ristiin hevosen leukaluun alla. Okei ihan kiva vaihtoehto, mutta kun miettii paineen määrää mitä niilläkin saadaan aikaan hevoselle kun ohjaa otetaan yhtään enempää. Paine jakautuu nenäpiin kärkeen, leukaluuhun sekä niskaan ja kovasti käytettynä melkolailla rutistaa hevosen päätä "kasaan". Ahdistaisi minuakin.
Osalla hevosista tämäkin toimii vallan mainiosti ja isompia ongelmia ei ole.

Entäs erilaiset "kuolaimettomat" kuolain vaihtoehdot. Eli erilaiset versiot hackamoresta. On ns kärrynpyörää ja erilisilla vipuvarsilla toteutettuja vaihtoehtoja. Näissäkin ideana on että saadan paine aikaan nenäpiihin ja niskaan joka ohjaa tai hidastaa.
No mennään pelkällä päitsillä ja laitetaan ohjat sivuissa oleviin renkaisiin kiinni. Niistäkin tulee vipuvarsi vaikutus hevosen nänäpiihin sillä soljet/renkaat ovat kiinteästi riimujen turparemmeissä sekä poskihihnoissa.

No muutetaan ajatus naruun kaulanympärillä. Edelleen hevosen koulutus on näissä se suurin osuus. Hyvin koulutettu hevonen toimii hyvänä esimerkkinä western. Löysä naru ei pitäisi haitata hevosta lainkaan, mutta näitä tapauksia on nähty joissa narua nostamalla hallitaan hevosta. Mihinkäs tämä nostopaine kohdistuu?
Kaulan alle ja sieltä löytynee henkitorvikin. Okei hevosta ei ratsastaja kyllä kuristettua hengiltä saa pikkukummassa, mutta edelleen mietin kuinka hyvältä se tuntuu kun kiristetään narua kaulaan. Onhan tämä hiukan kärjistettyä, mutta näin loogisesti ajateltuna.

Se miten ihmiset haluavat hevosillaa ratsastaa on jokaisen päätettävissä. Jos joku kokee tarpeelliseksi käyttää tai olla käyttämättä kuolainta, apuohjia, satulaa, kenkiä ym ym niin on yleisesti jokaisen oma päätös. Näissä tapauksissa on aina kuiteskin huomioitava myös se tyyli onko se paras. Vaikka kuinka itse kukin haluaisi olla herkkä ratsastaja ja ohjata hevosta lähestulkoon ajatuksen voimalla ei tapahdu hetkessä. Ratsastajalta vaaditaan vuosien työ oppia ja hahmottaa miten missäkin tilanteessa avut vaikuttavat ym. Ihailtavasti nostan hattua jokaiselle hyvälle ratsastajalle joiden tekemä työ näkyy hevosissa. Samalla haluan myös rohkaista jokaista ratsatajaa tulla peremmaksi vaikka tie on pitkä ja kivinen. Sitä tietä joudun kulkemaan itsekkin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään syyttävä sormi ihmisiä kohtaan, sillä jokainen tekee virheitä. Myös minä.

Koitoksiin on palattu!!

Nyt tämä hiljaiselo saa luvan loppua. Tätä on riittänyt tarpeeksi kauan ja aikahan nipistetään myös kirjoittamisen maailmaan. :)

Pojat alkukesästä 2016 kotona takapihan nurmen leikkuussa

Viimeisen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista niin iloisia kuin hiukan surullisiakin asioita. Reipas vuosisitten jäin työttämäksi pitkä aikaisesta työsuhteestani hotellilla siivous alalta jonka jälkeen tein paljon pätkätöitä. Samaan aikaan Sepon kanssa pähkäiltiin satula ongelmia. Ensi alkuun ostettu Bates:n koulusatula vaikutti erittäin lupaavalta, mutta lopputuloksena se ei oikein halunnut istua millään taholla. Seppoa ratsastettiin talvi satunnaisesti ja tehtyjen hakkuiden vuoksi ajoreitti oli aukaistuna koko talven mikä helpotti hevosten liikuttamista huomattavasti.

Kevättalvella aloimme etsiä omaa asuntoa minne hevosetkin saisimme vietyä. Tälläinen asunto sittemmin löytyikin ja muuttoon pääsimme toukokuun lopulla. Luvassa piti siis olla hieno hevostäyteinen kesä. Alkukesä meni hevosten aitausten teossa ja muissa pienissä remonteissa. Hevoset pääsivät muuttamaan uuteen asuntoonsa myös vajaa kuukauden päästä omasta muutostamme.

Pojat uuden asumuksen tarhassa nokosilla

Seppon kanssa lenkille lähdössä

Pihalta löytyi myös ratsastuskenttä, tosin pieni sellainen.
Kenttä helpotti hevosten liikuttamista huomattavasti silloin, kun
kaatosateiden aiheutta veden paisumus ei ollut esteenä.

Saulin jalan vamma. Sääressä oli n. sormenpään
kokoinen haava, josta kehkeytyi imppari. Tämän
hoitoon tuhrautuikin aikaa astetta kauemmin.

Kesä meni asumisen, työn ja harrastuksen parissa eloa hankaloitti valitettavasti jatkuvasti häiriköivä vuokranantaja. Kesän kuluessa avopuolisolle tuli myös varsin lupaava työtarjous joka pisti mietintä myssyn uudestaan päähän. Tämä tietäisi uutta muuttoa ja asunnon etsimistä. Tähänhän tulikin eteen sitten syksymmällä.

Samoihin aikoihin päätti sitten Sauli teloa jalkaansakkin astetta vakavammin, joka sekoitti soppaa huomattavasti. Saulille saimme nopeasti eläinläääkäriltä apuja, mutta jalan paranaminen vaikutti erittäin hankalalta ja hitaalta. Turvotus ei alkuun ottanut laskeakseen riittävästi hoidosta huolimatta.

Hevoset siirrettiin takaisin kotikonnuille, kun tuleva muutto lähestyi ja asuntoa piti tyhjentää. Tässä samaan aikaan tuli perheeseen uusi jäsen nimittäin welsh corgi:n pentu "Ralla". Tekemistä ja aika pulaa riitti, kun oli vielä työtkin hoidettavana.

Tältä näyttää RalliRalla meille tullessaan. Pieni ja siivosti käyttäytyvä,
 mutta sisälle pissivä laspi :D

Muutto päivä tuli ja tavaraa pakattiin isompaan konttiin, missä saimme menemään huonekalut ja suurimman osan tavaroista. Kuljetusauton nokka lähti kohti Puolankaa minä ja avopuolisoni matkasimme perästäkäsin särkyvämmän kuorman kanssa. Uuden asunnon kanssa oli pieni "haittapuoli" nimittäin n. 100 neliötä vähemmän tilaa. Ja reimuksenne voin mainita edellinen asuntomme oli n. 170 neliön verran tilaa, mutta onneksi asuntoa ei oltu tuupattu täyteen huonekaluja ja muuta roipetta.

Seuraavana urakkana meillä on rakentaa hevosille talli. Pihassa ei ole vanhaa navettaa tms rakennusta mistä voisi rakentaa/muuttaa talliksi. Siirtotalli on suunnitteella tai jos budjekti sallii niin rakennetaan kunnollinen kiinteä oikea talli. Tallipaikkaakin kyseltiin talveksi hevosille läheiseltä nyt tyhjillään olevalta tallilta, muttei sieltä paikkaa liiennyt. Täällä on kerinnyt luntakin tulla mukavasti ja remonttia on edessä. Saa nähdä koska meillä hevset pääsevät loppulta muuttamaan.