Klinikka käynti ja hinkulointia #3

Lauantai aamuna tuttuun tapaan kävin laittelemassa pojat taas ulkoilemaan ja tälläkertaa ei muita eläjiä koko vierastallissa ollut. Sen verran olivat kotiutuneet, että mitään isompaa mörinääkään enää Sepon suusta kuulunut.  Aamupalan sai tälläkertaa nauttia kämpällä, josta ponkaisimme sitten verstaalle hommiin kahdeksan maissa.

Verstaalla hommat jatkuivat mihin edellisenä iltana olimme jääneet. Minä jatkoin toppauksen uusimista ja muut mihin olivat kukin jääneet.
Uuden toppaustekniikan kanssa oli hetken keskustelut, että homman sai edes jollain lailla sujumaan. Vanha tyyli kun tietenkin oli jo pinttynyt päähän ja nyt piti ns. kaikki unohtaa ja opetella uudestaan. Kyllähän ne vanhan "huonot"tavat aina uhkailivat, mutta pyrin tekemään uudemmalla tavalla pitkillä villasuikaleilla. Villana käytettiin aitoa pitkäkuituista lampaanvillaa, minä kokeilin vielä hieman erilaisempaa "uudempaa" joka tuntui toppaukseen hivenen liukkaalta. Ja kyllähän se alkuun olikin vähän oudon oloista, mutta hetken aikaa työstettyäni totesin kyseisen villan menevän sutjakasti paikoilleen ja jopa helpommaksi mitä olin aikaisemmin käyttänyt.

Toppausvilla oli kauniin harmaata

Toppauksessa käytetään myös paljon synteettisiä villoja, mutta jotenkin itse pidän eniten aidosta lampaanvillasta. Hyvän aikaa sai paneelin kanssa käydä "keskusteluja" kuinka villat asettuvat paikoilleen, jonkin verran oli pakko tehdä purkutöitäkin, kun jälki ei miellyttänyt. Samoin paneelien jatkuvan muodon seuranta, painelut ja tasaisuus aiheuttivat välillä tuskastuttavia huokauksia, kun ei menneet villat mieliksi. Samaan syssyyn aloitin myös toisen paneelin täytön, jos toinen kävi hankalaksi. Eivät hommat ns. pysähtyneet täysin kesken.

Välillä oli pakko pitää "laiton" kahvipaussi.
Viisaat ei juo kahvia töiden äärellä, mutta juttu tuokio paneelin
kanssa olivat kesken minkä vuoksi kahvi seurasi työpöydälle.

Tietenkin välillä oli hyvä käydä tauolla ja katsoa mitä muut olivat saaneet aikaiseksi. Kummasti nämä pikapreikit tekivät ihmeitä  näppituntumalle ja toppausta sattoi taas jatkaa.

Toppaukset alkavat muistuttaa jo lopputulosta

Lauantai päivä kului yhdessä hujauksessa, ennen kuin kerkesi huomatakkaan oli kello jo melkein kolmen ja hommat oli pakko alkaa laittaa pakettiin. Lopuksi vielä pikainen fiilistely keskustelut ja tavaroiden roudaaminen kämpälle alkoi. Kämpässä tietenkin pikapakkaaminen omien tavaroiden suhteen jonka jälkeen lähdin viemään niitä kohti tallia. Onneksi yksi kurssikavereistani heitti minun pakin ja laukun autolla tallille, auttoi vielä karsinoiden kanssa ja ottamaan hevoset sisälle.
Edellisenä iltana olin vasta saanut varmistuksen kyydille, että ei jouduta liftarin keikalle. Kiitos ja kunnia taas auttaville käsille! Hevoset olivat  lumituiskun jäliltä joten hetken aikaa saivat kuivua tallissa ennen suojien ja loimien laittoa. Tavarat olivat taas "kasassa", mutta jotenkin näytti siltä kuin sitä olisi ollut enemmän, mitä tullessa. :)

Hetken aikaa sai kyytiä odotella, mutta eipä siinä enää ollut mitään ressattavaa. Kyydin tultua kamppeet autoon ja ponit kyytiin.. Tosin Seppo oli sitä mieltä ettei koppi huvittanut tänään yhtään, mutta tuli lopulta koppiin ja Sauli perässä. Olin jo täysin lähtövalmis, kunneis tuli muistutus...tallin ovet on auki ja valot päällä. Pahvi ei toiminut enää siihen aikaan joten talli kuntoon, ovet kiinni, valot pois ja uusi yritys. Matka taittui tällä kertaa hitaasti kelien vuoksi. Pakkasta lähemmäs -15 astetta ja taivaalta tuli jäätihkua joka jäätyi samointein tuulilasiin. Oikein rattoisa ajokeli, pysähdyksiä vähän väliä ja kerran kävin kiristämässä riimuja hevosilta, kun meinasivat olla levottomia. Tai lähinnä Seppo rouhi Saulia ja sota oli valmis. Matka sujui kelistä huolimatta ongelmitta ja kotia selvittiin ehjänä. Kiitos siitä maanteitä enemmän kuluttaneelle kuskille.

Päästiin huomiokyydeillä kotia, mutta se ei maailman menoa haitannut
kuva. Anssi R

Kurssi oli oikein antoisa, seuraavaa kertaa taas odotellessa. Seuraavallakin kerralla lähtee vähintään Seppo mukaan, koska klinikalla pitää tehdä kontrolli käynti hiekasta.
Olihan tämä kahden hevosen kanssa yksinään matkailu, taas kokemusta rikastava ja ehdottomasti väsyttävä homma josta selvittiin hyvillä mielin. Satuloita pitäisi nyt tässä välissä keritä aukoa muutamia. :)

En tule kirjoittamaan tänne toppauksesta mitään opetus opasta. Se on homma jonka jokainen opetelkoot opettajien kanssa kouluissa ja kursseilla. Pyrin kijoittamaan ja näyttämään selkeät virheet mitä ihmiset tekevät omien varusteidensa kanssa (mitä myös itse teen) ja kehottamaan ihmisiä miettimään järkevästi varusteidensa käyttöä, huoltoa, myyntiä ym. Sekä ajattelemaan yleisesti järjellä hevostensa kanssa, jos on jokin ongelma niin etsitään se syy eikä syytetä hevosta. Sillä varsin usein syy on siellä peilin takana, Itse olen tämän peilin kanssa saanut keskustella tuhansia kertoja ja keskustellaan jatkossakin.