Työt haittaavat harrastuksia

Nyt on kyllä kirjaimellisesti työt vieneet kaiken ajan. Aamusta iltaaan saa tehä hommaa ja hevoset ovat valitettavasti jääneet vähemmälle liikunnalle. Aamut alkavat kukonlaulun aikaan tai aikaisemmin jolloin ponit ovat saaneet heinää eteensä ja pimeällä saavuttu kotiin ruokkimaan, siivoamaan tallia ja iltaheinät viety mahdollisimman myöhään.
Vapaapäivät tuntuvat olevan historiaa, mutta jospa tämä homma kohta puoliin alkaisisi rauhottuakkin.

Ja piti myös jouluna päivittää tänne, mutta sekin jäi työ kiireiden vuoksi :/
Joulu meni muuten hyvin rauhallisesti, ja Jutta kävi aattona Saulin kanssa ilman satulaa hangessa kävelemässä. Ulkona taisi silloinkin olla pakkasta yli parisen kymmentä astetta. Muistimme myös tapamme mukaan edesmenneitä hevosiamme muutamalla lyhdyllä.

Sauli ei ollut moksiskaan satulattomuudesta.

Ja tämän kerran, kun lopultakin pääsin ajoissa pois töistä oli taas kerran tiedossa kenkäilyä. Tällä kertaa kuskin virkaa toimitti ystäväni erittäin avulias isä. Seppo oli sitä mieltä, että koppi on väärä ja kyytiin ei kovinkaan reippahasti lompsinut, piti suorastaan patistella. Sauli lompsi koppiin mukisematta, kun Seppo oli saatu kyytiin.
Tuttuun tapaan ponit karsinoihin odottamaan ja Jutta halusi käydä Saulin kanssa kentällä ratsastamassa. Tallilla oli myös mukana avulias Siru koirani, jolle kengitys perkkeet olisivat maistuneet paremmin kuin hyvin.

Siru pääsi tallikoiraksi

mörökölli karvapäitsiensä kanssa

Sauli yksiössään

Seppo ja Sepon kaima Seppo :D

Keskellä kengitys tohinaa Jutta laitteli Saulille varusteet niskaan ja sopivassa välissä karattiin kentälle liikutus hommiin. Kuinkans ollakkaan puhelin osasi kentän laidalla soida ja kertoa minulle, että olet unohtanu HIERONTASI!!! Voiko ihmistä taas kerran kiukuttaa, kun näin on päässyt käymään.. Yleensä hehkutan jeejeetä, kun on pääsemässä pöydälle ja nyt unohtui totaallisesti. Tätä harmittelin pitkän tovin, kunnes oli pakko jo muistaa keskittyä Sauliin ja Juttaan. Sauli oli hivenen hätää kärsimässä, kun yksin joutui lähtemään ja paikoillaan seisoskelusta ei tullut mitään. Jutta kuiteskin saatiin kyytiin ja saivat hetken aikaa kävellä pihalla, ennen kentälle lähtöä.
Kentällä pääätimme kirpakan -18 asteen pakkasen vuoksi pitää työsentelyn lyhyempänä, vähän ravailua ja muutaman värikkään puomin ylitystä. Alkuun mentiin tohinassa ja maltista ei ollut tietoakaan, hetken ravailu ja kävelyn jälkeen alkoi hommalle löytyä jonkinlainen tahtikin.
Kävellessä kokeiltiin Saulin mielipide puomeista ja eipä herra niistä ollut moksiskaan. Puomia ylitettiin myös ravissa molempiin suuntiin ja lopuksi tultiin pientä ristikkoa ensin käynnissä ja sitten ravissa. muutaman kerran, Sauli hyppäsi (jos sitä siksi voi kutsua) tyypilliseen ravurin tapaan. Luotti kuiteskin kuskiin sen verran, että hyvin yli mentiin. Tämän jälkeen oli pakko jo tehdä loppu verryttelyä, ettei kerralla tulisi liikaa. Hyvään mieleen on aina hyvä lopettaa.

alkuun ei pihasta olisi haluttu lähteä ollenkaan

kentällä mentiin sitten hivenen jännästi

puomit eivät olleet kovinkaan hurjia

ensimmäinen este käynnissä yli

ööö.. ravissa??

toiseenkin suuntaan

lopuksi hivenen kävelytystä..

hangessa kirpakassa pakkaskelissä

Ratsastuksen jälkeen Sauli sai hetken aikaa odotella ja kuivatella karsinassa, ennenkuin pääsi kenkien vaihtoon. Seppo sai odottaa joukon viimeisenä kenkiään ja mikäs kämmi siinäkin kävi.. Jutta lähti aikaisemmin jo kotiin, jolloin vei myös varusteita mennessää, siinä samalla lähti sitten meidän irto kenkäkin takaisin kotiin jonka osoite olisi ollut takaisin Sepon kavioon.

Eihän se auttanut, kuin laittaa uusi kenkä vain paikoilleen. Illalla palasimme takaisin kotiin ja hevoset saivat mennä yöksi tallin suojiin. Yöksi oli luvattu kiristyvää pakkasta, joten, pojat saavat lämmittää tallia. Jospas tämä työelämä tästä vähän hölläisi niin päästäisiin tekemään hivenen enemmän hevosten kanssa.