Pitkästä aikaa annetaan energiaa näppäimistölle. Asiaa on pitkin kesää tullut suuren suurina ryöppäinä joista olisi pitänyt kirjoitella, mutta yksinkertaisesti ei ole kerinnyt. Kevät ja kesä on pitkälti arkipäiviltä mennyt työn merkeissä ja viikonloput Puolangalla pihatöiden merkeissä. Kuten moni varmasti muistaakin niin talvi oli tänä vuonna varsin pitkä ja kevättä ei meinannut tulla juuri lainkaan. Toukokuun puolessa välin meillä täällä kainuun korvessa oli lunta hyvät määrät ja autoissa talvirenkaat paikallaan. kuun lopulla sekä kesäkuun alku puolella kevät ja kesä tulikin kerta rysäyksellä. Lumien vuoksi pihatyöt odottivat alkamistaan kauan, mutta lopulta kun työn makuun päästiin niin sille ei oikein ole loppua tullut.
kuva otettu toukokuun 14.
tämä muutamaa päivää myöhemmin 23 toukokuuta
Kaiken tämän riemun keskellä liikuttele hevosia, siivoa pihaa ja tallia. Yritä edes saada tarhasuunnitelmat ajatuksen tasalla toteutettua. Keskustele konekuskin kanssa kaivinkoneen tuonnista ja muista urakoista, jotka haittaavat tarhaprojektia. Tee ojitussuunnitelmat, tai no en tainnut niitä itse tehä vaan annoin ohjakset isäntäväelle. Hommaa puuttuvat palaset, eli tarhoihin kunnon pylväät. Onneksi alkukesä meni suhteellisen lämpimänä mikä tiesi hyviä ajo- ja ratsastusreissuja. Seppohevoinen ja Saulisti pääsivät välillä käymään uusilla reiteillä, joita Jutta urhoollisesti suopohjaa uhmaten kävi katsastelemassa. Itsekkin päätin käydä vilkaisemassa uusia maisemia ja toden teolla se teki hyvää mielelle, tosin Sepolle sai kerran jos kolmannenkin nauraa. Millon oli maan pinnalla näkyvät juurakot tai isommat kivet "pöhinän" aihe.
Alkukesän ajohommia
Omissa maastoissa seikkailuille lähdössä
Uusia tuulia lammen katsastusta ja mielen virkistystä
Kesän edetessä tottakai hevosille piti tehdä pientä laidunlohkoa syötäväksi, kun kerta peltoa oli käytettävissä. Laidunlohkoa siirrellessä pellolta tupsahti vastaan hevosten pallo, tai itseasiassa kaksi. Molemmat olivat olleet hukkareissuilla talven, jo oli talvella hätäratkaisuna annettu vanha autonrengas lelun virkaa toimittamaan.
Rengaskin joutuu koville näitten leikeissä
Ne oli joskus pyöreitä, hetken niissä tais olla kahvatkin.... Ei ole enää....
Kovia kokeneet pallot taitavat olla käytössä niin kauan kun suht ehjinä vaan pysyvät. Kesän edetessä tuli myös vastatuulia koneiden suhteen. Kaivinkone ei päässyt aloittamaan ojituksia yllättäen ilmenneiden isompien urakoiden vuoksi, minkä takia ojat joutuivat odottamaan tekijäänsä. Tästä johtuen ei päästy tarhantekoon. Tontin erittäin märän maan ja suopohjaisuuden vuoksi tarha-alueen ympärille on pakko kaivaa muutamia ojia, jotta hevoset eivät joutuisi aivan liejussa oleskelemaan. Kaivuut jäivät siis odotuslistoille........jatkuu myöhemmin.......
mörinä vahtaa tammojen perään tarkasti
kuva. Jutta
Huippua pitkästä aikaa päästä Sannan ohjatuille istuntatunneille! Edellisestä tunnista oli ainakin sen kolme ellei jopa neljäkin vuotta joten jo oli aika käydä kahtomassa miksi kenotus on niin vankka. Jutta oli myös Saulin kanssa mukana valmennuksissa. Itse ratsastin ystäväni laina hevoisella, suokki tammalla Kipunan Ainolla. Hieno tammuska on jonka kanssa on mukava keskittyä omaan ratsastukseen.
Lauantai aamu alkoi ihanalla migreeni päänsäryllä, joka onneksi saatiin kuriin lääkityksellä ja kylmällä rätillä otsalla. Noin klo. 11.00 lastasimme molemmat pojat koppiin ja lähdimme liikkeelle kohti läheistä tallia. Myös Seppohevoinen joutui mukaan, sillä minulla oli tarkoitus tuntien jälkeen mennä käymään kentällä Sepon kanssa.
Perillä hevoset pois kopista ja karsinoihin. Seppo pääsi taas tuttuun ja turvalliseen mörinäkoppiinsa, johon on asennettu orilevyt oveen. Tunnille lähdimme n. klo. 12.45 sillä hevoset piti olla alku verkattuja, mutta oma ratsuni oli jo yhden tunnin tehnyt niin en katsonut tarpeelliseksiverkata sitä kovinkaan kauaa.
Sauli viihtyy jälleen yksiössään
kuva. Jutta
Heti alkuun tunnilla käyvimme läpi onko mahdollisesti jotain ongelmia omassa istunnassa mitä haluaisimme korjata. Itsellähän on suuuuuurena ongelmana koko vasen puoli. Erityisesti vasen käsi ja nyt sain vielä maininnan vasemman jalan olevan huomattavasti kireämpi mitä oikea, eli onkohan tämä syyy jalkojen erimittaisuuteen???
kuva. Jutta
Harjoitukset olivat suht simppeleitä perus harjoituksia jossa korjasimme omaa suoruutta Sannan ohjeistuksien mukaan. Alussa menimme keskiympyrällä jossa haimme jalustimen ja jalan oikeaa paikkaa ja asentoa, samalla siirrellen välillä pohjetta eteen, taakse ja sivuille, Sanna ohjeisti jokaista erikseen omassa istunnassa ja istunnan korjauksessa. Nousimme myös kevyeen istuntaan ja jatkoimme koko kenttää pitkin. Kädet sai tukea harjaan tai hevosen lapoihin jottai saisimme olkapäät mukaan käynnin liikkeeseen. Tarkoituksena oli hakea edelleen jalkojen oikea paikka, avata lonkkaa. Kokeilimme myös kevyttäistuntaa ns. sivuttain. Siinäpä oli hetken aikaa tekemistä, että
Jutta odottaa Saulin kanssa tunnille pääsyä
A) pysyt selässä
B) hevonen kävelee edelleen suoraan ilman isompia sivuttais liikkeitä
C) pysy selässä
D) ole suoralla, eläkä vain käännä hartioita ja päätä
E) pysy selässä
F) välttele mahdollisia kramppeja jotka haittaavat loppu tuntia
G) pysy selässä
Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusta ravissa ja edelleen kevyessäistunnassa. Välillä kevenneltiin pätkiä, jotteivat jalat menisi ihan hapoille, mutta edelleen valtaosa ajasta "seisten". Lopulta olimme kukin omalla ympyrällämme jossa keskityimme omiin istuntoihin ja ratsastamiseen. Itse sain jatkuvasti miettiä etten vetäydy oikeaa kylkeäni kurttuun ja heitä samalla vasenta jalkaani irti hevosen kyljestä. Muistaa vasemman käden tärkeys joka on tapana unohtua. Käännä hartiat ja lonkat meno suuntaan, suorista selkä, ohjaa hevosta. Vie kädet hartioiden mukana kuljettavaan suuntaan laskematta tai nostamatta niitä liikaa tai viemättä ulkopuolen kättä hevosen kaulan "väärälle" puolelle.
kuva. JV
minä ja Kipunan Aino
kuva. JV
kuva. JV
Paljon tuli uutta ja vanhan kertausta, mutta mitenkäs muutenkaan niitä oppisi ellei tekisi uudestaan ja uudestaan. Lopussa kokeilin pieniä avotaivutuksen pätkiä Ainon kanssa. Haimme avotaivutukset suorilla urilla asettamisen kautta edelleen keskittyen istutaan.
Sannan tunneille pitää päästä kyllä jatkossakin, jos vain mahdollista. Sauliksenkin kanssa joutaisi käymään tunneilla itse, sillä kentälle pääsy on vielä toistaiseksi sulilla keleillä suht helppoa.
Tunnin jälkeen laittelin vielä Sepon työkuntoon ja sovitin sille muutamia satuloita. Kun kerran täällä kentän läheisyydessä oltiin niin sama oli käydä Seponkin selässä, Sauli lähti tukihevoiseksi mukaan.
Hyvän käytöksen jälkeen on syytä kehua
Sauli taustalla ahdistelee Juttaa
kuva. Laura K
Hieno miesh
kuva. Laura K
Vähän kuunnellaan et mitä ne muuta ponit huutelee
kuva. Laura K
Välillä pitää vastatakkin
kuva. Laura K
Sepon kanssa ei tehty sen erikoisempia vaan kierrettiin kenttää käynnissä jotta herran päähän iskostuisi ajatus siitä että töitä voidaan tehdä muuallakin. Jospa tämä tästä joskus ratsuksi muuttuu.
Iltapäivällä tuli vielä lisä vipinää sillä Sepon ratsastuksen jälkeen pakkasimme ponit autoon ja suuntasimme nokat kohti kotia. Maiju jo soitteli missä olimme menossa. Maijuhan oli pamahtamassa visiitille kahtomaan mitä kakaralle kuuluu. Sen verran ajoissa kerittiin kotiin, että saimme hevoset talliin ja melkein autot tyhjennettyä tavarasta.
Siinähän se ilta äkkiä vierähti, kun Mira kävi vielä mutkan Sepon selässä. Sepon ilme oli kyllä, että vieläkö sitä pitää kotonakin töitä tehdä, mutta onneksi herra ei sen kummemmin ollut työn teosta moksiskaan. Vierailun päätteeksi teimme vielä kotona tallityöt jotka olivat tohina päivän kiireiden vuoksi jääneet iltahommiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaksi ohjelmassa hevosten hierotusta ja katsotaan mitä jatkot tuovat tullessaan.
Se on vihdoinkin täällä!!! Nimittäin Seppo ja Saulin yhteiset maastoilu hetket!! :D Tätä riemua on odotettu yli kolme vuotta..tai no siis että Sepolla pääsee jonkun toisen hevosen kanssa maastoilemaan. Nyt vihdoinkin se käyvi toteen!
Ajatushan oli ensin, että vain käyn köppöttelemässä Sepolla ja Jutta lähtee kävellen Saulin kanssa. Noh mikäänhän ei tunnetusti mene niinkuin pitääkin, vaan päätimme Jutankin olevan täysin joutilas Saulin selkään. Ensi alkuun menin itse tarhassa Sepolla hetken rinkiä ja Jutta käveleskeli hetken mukana ja lopulta myös Jutta kipuili ratsaille.
Valmiina lähtöön
Kuva. JV
Kun tilanne katsaus oli hyvä lähdimme liikkeelle. Sulavasti Sauli edellä ja minä Sepon kanssa perässä, tosin Seppo olisi kyllä halunnut johtaa joukkiota. Taas vaihteeksi ensimmäinen suunnitelmahan oli käydä omalla montulla, mutta tunnetusti suunnitelmat muuttuu ja lähdimme tien yli avarammille maastoilumaille. :)
Jutta on käynyt Sauliksen kanssa maastoilemassa uusilla reiteillä muutamia kertoja, mistä naapurimme on kunnostanut vanhan tiepohjan. Siispä suuntasimme niille reiteille jotta saisin itsekkin käytyä samaiset paikat eksymässä ja katsastamassa mahdollisesti voikko kyseisillä teillä ajaakkin.
tästä selähtee!! :D Seppo näyttää suorastaan kyllästyneeltä :D
kuva. JV
Hiljaa hyvä tulee
Kuva. JV
Jos metsään haluat mennä nyt
kuva.JV
Sauli <3 Seppo
kuva. JV
Eiköhän me olla jo lähtö valmiita
kuva. JV
Valitettavasti kamera ei lähtenyt meidän mukaamme metsään, sillä tälläkin kertaa ajattelin vain turvallisuutta. Joskus myöhemmin sitten otetaan mukaan ja jos saadaan vielä kypäräkameraakin niin kuvaaminenhan lisääntyy huomattavasti. :) Kävimme noin tunnin mittaisen kävelylenkin metsässä, jossa ponit saivat käyskennellä omaa tahtia ja ratsastajat rupattelivat keskenään omiaan. Kauhean pelottava wc:n pyttykin löytyi läheiseltä montulta, tai no pelottava ja pelottava. Saulin mielestä se olisi voinut hyökätä kimppuun vaikka heti :D
Palailimme samoja reittejä takaisin ja kotipihassa taisin olla kahta onnellisempi ratsastaja. Tätä ratsastustaon niin odotettu ja tästä eteenpäin tulemme käymään muutamia kertoja kuukaudessa Sepon selässä jos vain apukäsiä löytyy. Niin ja Jutta jaksaa kulkea meidän maastoilu kaverina :D
Pitkästä aikaa saatiin päätimme ottaa kunnon rakenne kuvia Seposta. Keli kohdillaan, hevonen puunattu ym. Kaiken suunnittelun ja tekemisen pilasi kameran nappi joka oli väärässä asennossa. Lähestulkoon jokainen kuva mitä otettiin oli hieman sumea. Se siitä järjestelmäkameran viisaudesta.
No onneksi sentään muutama kuva onnistui joissa oli jotain tolkkua.
Sepon kolmivivuotis rakenne kuva. Huomattavaa miehistymistä viime vuotiseen verrattuna on tapahtunut
irrotteluja
Illalla kun ilma hieman viileni irtohypytimme molemmat hevoset vielä. Sauli alkaa ymmärtää hyppäämisen jujua, eikä enää kaahaillut esteiden ohi mitä teki alku aikoina. Saulilta myös löytyi alku hypyistä melkoisia loikkia, kun Seppo sähläsi omiaan. Sepollakin alkoivat hypyt sujua alku toilailun jälkeen.
liian läheltä ei saa hypätä
peräsin kohillaan
Seppo poni
Kaikki kuvat taitavat olla siskoni Jutan nappaamia.
Jatketaanpas aiheistuksella lämminveriset ratsuina. Hommailin sovitukseen toissa viikolla lännensatulan Saulille. Itsellä on ajatus siis mahdollisimman monipuolisesta harrastamisesta kummankin hevosen kanssa. Sekä pienenä ajatuksena kokeilla lännenratsastusta tunneilla muutamia kertoja kuukaudessa, jos vain mahdollista. Noh satulahan näyttää aina kivalta, kun sitä katsoo sovitusta varten. Heti selkään laitettaessa huomasin jälleen kerran satulan olevan hieman etukenossa ja irtoavan takaa.
Kun Jutta saapui kotona taas käymään niin saimme koeratsastettuakin satulan. Ensimmäinen kommentti valitettavasti oli penki kovuus ja istunnan vaikeus satulassa. Saulikin hieman tuntui protestoivan liikkumista satulan kanssa. Tietystihän satula pitää myös itse koeratsastaa ja kommenttini olivat samat, lisäten vielä satulan vääntävän ratsastajan lantiota etukenoon.
Eli se siitä satulasta, ei osteta.
Noh reenithän ei tähän jää. Sunnuntain ohjelmana olikin sitten tarkoitus lähteä käymään kentällä, jotta saisimme aitojen sisällä ratsastusta paremmin rutiiniksi. Aikataulut menivät valitettavasti ristiin ja Jutallakin oli oltava takaisin Oulun suunnilla ajallaan. Joten päätimme jättää kentälä käynnit toiseen kertaan, joten menimme jälleen kerran maastoilemaan. Tällä kerktaa mukana hivenen parempi kamera.
Saulillahan sitten poweria, riitti kun pääsi irrotelu vaihteille metsän siimeksessä. Ja päätimme ottaa jälleen kerran pieniä hyppyreenejä samaisilla esteillä mitä aikaisemmin. Saulin mieli olikin kohillaan sillä pienimuotoinen jarruttelu vauhdin määrässä oli enemmän kuin pakollista. Minnekkäänhän hevonen ei käsistä lähde, mutta tohinoissaan tämä vain haluaaa mennä astetta reippaamin. Kävikin taas mielessä kuolainen testausta juurikin hyppäämistä ajatellen, sillä herkkänä hevosena kuolaimenkaan ei tarvitsisi olla järin vahva.
Risuesteitä
ylös
ja alas..
pientä risukkoa
harjoitusten jälkeen
Huomasin tuossa riemukseni, että Saulihan on kohta ollut vuoden verran talossa. Tästä sainkin paljon miettimistä mitä kaikkea onkaan tehty. Alkuun Sauli ei millään halunnut olla jutustelija kaveri tarhassa ja töihin lähtö oli hankalaa. Mieluummin tarjoiltiin hanuria kuin olisi antanut kiinni. Sama homma, kun menin heinäkasalle nii ensimmäisenä meinasi olla berberi vastassa ja hapan ilme perässä. Nyt saa mennä ja tehdä lähes mitä tahansa tarhalla ja herrasta on tullut vähän liiankin sosiaalinen :D
Mukava on ollut katsoa Saulin kehitystä kohta vuoden verran. Muistan hyvin ensimmäisen kuvan minkä hevosesta näin, enkä todellakaan ollut innokkaasti menossa tätä kaveria katsomaan. Hyvä ytäväni sai kuiteskin minut yli puhuttua, kun kerran olla samoilla suunnilla liikenteessä muutenkin. Sen ensimmäisen kerran kun hevosen näin ja silmän ilmettä pääsi katsomaan sai miettimään hevosta toisenkin kerran. Pitihän sitä toistamiseen käydä vilkaisemassa ja loppu tulos onkin pihassa :)
Sauli ennen ja vajaan vuoden päästä
Tässä pienen vertailun vuoksi kuvaa mitä lähdin katsomaan ja mitä sainkaan. :) Tyytyväinen saa olla mistä on lähdetty liikkeelle ja Jutan ahkeralle mielelle, kun viitsii raahautua aina kotio käymään.
Tämä hyvinkin puhuttu aihe, joka nostattaa tunteita joka suuntaan. Itselläni on aina ollut lämminveriravureita harraste käytössä ja pakko on myöntää niissä olevan aina jotain hyvää. Yhtään lämminveristä en ole vielä nähnyt ettenkö jostain osiota olisi hevosessa pitänyt.
Seppo on itselle ensimmäinen oma suomenhevonen enkä vaihda tätä karvajaakkoa mihinkään. Monet ovat Seppoa hehkuttaneet monellakin tapaa, mutta itselle on todellakin tärkeintä saada hyvä yleishevonen. En enää omista hirmuista kilpailutahtoa ja minulle pääasia että harrastaminen on monipuolista ja kivaa.
Meillä lämppärit ovat aina olleet moipuolisia harrastehevosia, joista on tietysti jokaisesta joskus ajateltu pieniin kisoihin. Muutamilla on käyty, mutta hyvin harrasteluahan ratsastaminen pääasiassa on. Erityisesti matkaratsastus on ollut isona haaveenani ja toivon kyseisen lajin joskus kohtaavan sopivissa oloissa itsellenikin. Edesmenneellä Vilperillä reenattiin matkararsastusta enemmän ja todella suunniteltiin kisoihin menoa, mutta kohtalo puuttui peliin ja kilpailut jäivät.
Sittemmin minulla ei ole ollut sen tyylistä hevosta jolla olisin halunnut polttavasti edes kilpailla missään lajissa. Nyt Saulin tulo taloon onkin herättänyt hivenen toiveita. Tosin tämä erittäin sateinen kesä onkin pilannut monet kentällä ratsastamis haaveet, sillä Saulin kanssa pitäisi tehdä paljon työskentelyä aitojen sisäpuolella.
Ratsastukset on pitänyt toteuttaa pääasiassa maastossa ja Sauli ei vielä tällä hetkellä kuulu niihin kaikkein varmimpiin kavereihin. Hirmu mielellään Sauli on lähdössä maastoilemaan, mutta yksin ollessaan onkin kaikki hyvin jännää. Tällöin myös hevosen omapäätös puikkaisut omille reiteilleen ovat tyypillisiä. Mikäli maastoon lähtee joku esimerkiksi kävellen mukaan on Saulinkin meno heti paljon rennompaa ja varmempaa. Saulin kehitys ratsuna on hyvällä mallilla ja kokoajan mennään eteenpäin, jospa varmuus yksin maastoiluunkin saataisiin vielä paremmin kehiin. Siskoni ratsastaa Saulia pääasiassa viikonloppuisin jolloin minä lähden tunninpitoon hänelle mukaan (mikäli olen kotona enkä töissä).
Tälle viikonlopulle saimme suht paljon aikaan Saulin ratsastuksissa sillä kokeilimme jopa kahta aivan erilajia! :D Yleensähän tuntuu että kaikki keskittyvät joko koulu ja esteratsastukseen, meillä taas kokeillaan kaikkea mahdollista. Tälläkertaa vuoroon osuivat pienimuotoinen western kokeilu ja maastoesteet. Westerniä on menty satunnaisesti omaksi iloksi, nyt tuli puheeksi kokeilla joskus ihan tuntejakin lajista. Monipuolinen harrastaminen pitää kaikkien mielet virkeinä :)
Arabian Quarterlämminverinen kuva. JuttaM
edelleen arabian quarterlämminverinen kuva. JuttaM
Western satulaahan talosta ei vielä löydy, mutta trekkeri sai toimia korvaavana satulana. Tosin trekkiri ei anna samanlaista tukea mitä esim. lännensatula antaa. Harjoituksissa tehtiin lähinnä ohjausta ja kääntymistä, liukkaan pohjan vuoksi ei vauhtia kuiteskaan voinut pitää liikaa. Saulin tasapaino ei vielä ole mikään parhain ja liukkaalla pohjalla hevonen jännittyy ja tästä johtua lisää vauhtia eteenpäin. Tämä yhdistelmä ei ole hyvä sillä kova vauhti liukkaalla pohjalla aiheuttaa liian suuren kaatumisriskin. Puhuimmekin harjoittelun yhteydessä kentän tärkeydestä ja erityisesti sen puutteesta meillä. Ehkä sen vielä joskus saa rakennettua itsellekkin.
Tälle samalle kerralle kokeilimme myös uusia kuolaimia, jotka Jutta toi Oulusta tullessaan Hööksiltä.
kuva lainattu Hööksin sivuilta http://www.hooks.fi/produktsida/d-kuolain-horsepowerr/45981/45982/
Kyseinen kuolain on tavallaan suora joka muistuttaa myös kolmipalaa. Eli keskellä olevan leikkausten kohdalta kuolain pääsee pyörimään. Sauli oli aikaisemmin reagoinut hyvin voimakkaasti kuolaimiin ja nyt kokeilimme ensimmäistä kertaa raspauksen jälkeen kuolaimia. Tässä kuolaimessa on myös kuparijuonteet jonka pitäisi aktivoida syljen eritystä hevosella.
Sauli ei reagoinut niin voimakkaasti kuolaimiin, kuin aijemmin mutta edelleen oli hivenen rauhaton suustaan. Olikin puhetta, että kuolainta kokeillaan vielä normi suitsituksella, kentällä ja yleissatulan kanssa ennenkuin tyrmäämme täysin kuolaimen käyttöä.
Sauli menoa vesisateessa
ohjanperät piti napata kiinni eteen, ettei Sauli ottaisi heiluvia ohjia hieman liian aktiivisena eteenpäin ajavana apuna
Tätä hommaa pitää vielä kokeilla kunnon pohjalla ja vähemmillä sateilla. Sauli on hyvin yrittelijäs tapaus joka haluaa myös miellyttää ihmistä vaikkei kaikkea mitä pyydetää hoksaakkaan ihan heti.
Seuraavan päivänä olikin vuorossa ensin ihan tavallinen maastolenkki, mutta siitä kehkeytyikin jotain muuta. :D
Lähdin Jutan mukana maastoon kävellen ja päätin hieman ohjeistaa jutan ratsastusta hiekkamontulla. Siinä sivussa sitten tarkasteltuani maaston elementtejä pykäisinkin jo muutaman esteen paikoilleen. Saulillahan on satunnaisesti hypelty muutamia risukoita, jos niitä esteiksi voidaan edes kutsua. Tyypilliseen ravurimaiseen tapaansa hevonen sovittaa askeleensa vaikkaväkisin esteille sopivaksi. Ensimmäiset risuesteiden ylitykset tulivat laiskannihkeästi, vaikka Sauli oli hyvin virtaisan oloinen lämmittelyssä. Jalkojen nosto tuntui olevan hiukan hakusessa hypyissä, mutta jo muutaman hypyn jälkeen alkoi tekniikka taas löytyä.
Kovasti yritin kuvata kännykällä, mutta tilanne + kännykän nopeus eivät oikein kohdanneet yksi yhteen minkä vuoksi päätinkin ottaa pätkän videota. Harjoittelimme ylös- ja alashyppyä ja pientä risuestettä. Näistä saimmekin muutaman esteen "radan" jonka Jutta ja Sauli ratsastivat pariin otteeseen joista viimeisimmän Sainkin videoitua.
Ensimmäisen ylöshypyn jälkeen Jutta jo taisi huudella mihin piti mennä. Homma aloitettiin alusta ja mentiin "rata" kokonaisuutena. Viimeiselle hypylle tultiin hivenen liian paketissa, mutta varmuus hyppyyn, ettei puikkaista esteen ohi. Saulin ensimmäiset harjoitus hypyt ovat useimmiten hyvin kiemurtelevilla lähestymisillä. Nyt sai ratsastaa napakalla pohkeella ja selkeällä ohjaamisella, jotta linjat pysyivät suht suorina. Estehyppyjä muutenkin on tullut todella vähän, sillä märkä kesä ei ole oikein suotuisa moisiin harrastuksiin meillä. Tasaisen radan jälkeen homma lopetettiin ja Sauli jäähdyteltiin hyvin. Eikä pökövirtaakaan enää juuri ollut vaan hevonen ravaili rennosti loppuverryttelyt sekä malttoi kävellä rauhassa takaisin kotiin.
Nokka kohti Nurmesta!! Heti perjantai aamuna sai liikkua rivakasti, jotta kerkiäisin pakata ja hoitaa hevoset ennen lähtöä. Nurmeksessa olinkin jo kahdeksan maissa Maijua riemastuttamassa. Melko pian lähdimme myös tallille hoitamaan hevoset ja kipusin myös pitkästä aikaa Selman selkään.. Jännää!! No mammahan on kehittynyt roimasti ja pitihän sille juoruilla kaikki esikoisensa tekemät metkut.
juoruiluja ennen selkään kiipeämistä
kuva. Maiju O.
Selman hoidon helppous on suorastaan ihailtavaa, sillä hevosesta näyttäisi löytyvät "off" nappi. Mietinkin mistähän löytäisin monelle muullekkin hevoselle moisen napin? Sepon kanssa on ymmärrettävää ettei teinimies jaksa aina olla aloillaan, mutta esimerkiksi Sauli tarvitsisi moisen napin välillä.
Talli reissun jälkeen palaillimme suunnittelu paikalle eli kahvi pöydän ääreen, tai no kahvi ja tee pöydän äärelle. Maijulla oli minulle uutukaiset työvaljaatkin paketissa!! Nyt on siis hallussa kokonaiset ehjät setit. Enää puuttuu reeni työhommissa, mutta sekään ei ole enää kaukana.
Kahvittelun jälkeen otin operoitavaksi Selman koulupenkin. Muuta tehtäväähän siihen ei ollut, kuin kiristää ompeleita. Satulaa oli käytetty hetken aikaa toppauksen jälkeen ja villat olivat hieman painuneet, mikä helpotti ompeleiden kirimistä huomattavasti.
kirppusirkukset ovat edelleen hirmu mielekästä seurattavaa.. Pitäisi ruveta ottamaan taas istunta tunteja, että
saisi tuon oman asennon kohdilleen.
kuva. Maiju O.
Ilta päivällä kävimme vielä mutkan Huputitihummassa, josta lähti mukaan hyönteismyrkkyä, kuolaimet sekä koirille luut. Nokka kohti kotia sai startata viiden maissa, sillä kotona odotti vielä hevosten hoito ja Siru piti noutaa mökiltä.
Seuraavana päivänä riitti myös toimintaa kerrakseen. Heti aamusta matkasimme naapuri kuntaan rompetorille. Tunnetusti moisissa tapahtumissa löytyy romua, mutta yleensä löytää myös hevostarvikkeitakin. Tosin kaikki eivät aina ole edes käyttökelpoisessa kunnossa, mutta nyt löytyi ihan hyväkuntoistakin tavaraa.
Romppeiden jälkeen kotona olikin ohjelmassa Saulin liikutusta ja Sepolle valjaiden sovittelua ennen kuin Hirnuvan hampaan Marika saapuisi paikalle.
Seppohan oli jo tarkistettu kahteen otteeseen tälle vuotta, mutta klinikka reissulla tuli maininta tarkistuttaa viimeistään puolen vuoden jälkeen sudenhampaiden poistosta. Aikaisemmin tarkastuksessa Sepolla heilui kaksi hammasta, nyt lähinnä olin ajatellut tarkistuttaa niiden tilanteen. Sauli sen sijaan ei antanut eläinlääkärin tulla edes kosketus etäisyydelle, miksi aluperin pyysinkin Marikaa käymään. Sauli oli rauhaton suustaan keväällä, mikä herätti epäilyt hammaspiikeistä.
Olin kuullut jo aikaisemmin, että Marika osasi käsitellä hankaliakin tapauksia. Minkä vuoksi halusin Saulin hoidettavaksi.
Raspaukset aloitettiin Seposta, sillä Jutta oli vielä Saulin selässä Marikan saapuessa paikalle.
Sepon kanssa aloittamassa raspausta
suu kokeillaan ensin läpi
käydään läpi löydöksiä
Sepon kanssa ei juurikaan ongelmaa ollut. Ainut, että herra meinasi muutaman kerran peruuttaa askel kerrallaan kohti aitalankoja. Tämän takia sain olla ohjaamassa peruutus suuntaan, ettei langat yllätä ikävästi.
Sepon hampaat olivat muuten hyvässä kunnossa, ainoastaan muutamien poskihampaiden väleissä oli pientä rakoa, jonne pureskeltu heinä tahtoi kertyä. Tähän sainkin hoito-ohjeiksi huuhdella suuta väljällä vedellä ja kuureina ruokasoodaa. Seppo ei ole musitanut pestä hampaitaan kahdesti päivässä.
Sepon huollon jälkeen otettiin Sauli operoitavaksi. Marikan rauhallinen käytös ja luotettavuus tekivät tehtävänsä ja kuvat puhukoot puolestaan.
Vaikka Saulia oli liikutettu ennen hammashuoltoa, ei liikutuksen tarkoitus ollut viedä kaikkia mehuja hevosesta. Kerrankin oli kenttä kuiva sateisen kesän aikana, jos 45 minuutissa tästä hevosesta kerkeää saada kaiken puhdin pois on melkoinen taikuri.
tunnustellaa
laitetaan avaaja
Ei hermoilua havaittavissa
Sauli oli irti koko huollon ajan
viimeisiä silauksia
hienosäätöä
tarkistetaan viimeistelyt
Sauli seisoi operaation aloillaan kuin vankka kallio. Myös eläinlääkäri "pelkoa" ei näkynyt missään. Tosin hammaslääkäri ei tainnut muistuttaa eläinlääkäriä, sillä ainakin musta hoitosalkku puuttui.
Saulin hampaissa ei ollut onneksi mitään hälyyttäviä piikkejä, vaan hamashuolloksi riittää raspaus kerran vuodessa.
Kokonaisuudessaan Sepon ja Saulin hammashuoltoon meni tunti! Eli työ oli tehty todella nopeasti eikä aikaa mennyt odotteluun. Todellakin suosittelen Marikaa jokaiselle jolla hevosia, olivatpa helppo hoitoisia tai hankalia
