Lämminveriset ratsuina

Tämä hyvinkin puhuttu aihe, joka nostattaa tunteita joka suuntaan. Itselläni on aina ollut lämminveriravureita harraste käytössä ja pakko on myöntää niissä olevan aina jotain hyvää. Yhtään lämminveristä en ole vielä nähnyt ettenkö jostain osiota olisi hevosessa pitänyt.

Seppo on itselle ensimmäinen oma suomenhevonen enkä vaihda tätä karvajaakkoa mihinkään. Monet ovat Seppoa hehkuttaneet monellakin tapaa, mutta itselle on todellakin tärkeintä saada hyvä yleishevonen. En enää omista hirmuista kilpailutahtoa ja minulle pääasia että harrastaminen on monipuolista ja kivaa.

Meillä lämppärit ovat aina olleet moipuolisia harrastehevosia, joista  on tietysti jokaisesta joskus ajateltu pieniin kisoihin. Muutamilla on käyty, mutta hyvin harrasteluahan ratsastaminen pääasiassa on. Erityisesti matkaratsastus on ollut isona haaveenani ja toivon kyseisen lajin joskus kohtaavan sopivissa oloissa itsellenikin. Edesmenneellä Vilperillä reenattiin matkararsastusta enemmän ja todella suunniteltiin kisoihin menoa, mutta kohtalo puuttui peliin ja kilpailut jäivät.
Sittemmin minulla ei ole ollut sen tyylistä hevosta jolla olisin halunnut polttavasti edes kilpailla missään lajissa. Nyt Saulin tulo taloon onkin herättänyt hivenen toiveita. Tosin tämä erittäin sateinen kesä onkin pilannut monet kentällä ratsastamis haaveet, sillä Saulin kanssa pitäisi tehdä paljon työskentelyä aitojen sisäpuolella.

Ratsastukset on pitänyt toteuttaa pääasiassa maastossa ja Sauli ei vielä tällä hetkellä kuulu niihin kaikkein varmimpiin kavereihin. Hirmu mielellään Sauli on lähdössä maastoilemaan, mutta yksin ollessaan onkin kaikki hyvin jännää. Tällöin myös hevosen omapäätös puikkaisut omille reiteilleen ovat tyypillisiä. Mikäli maastoon lähtee joku esimerkiksi kävellen mukaan on Saulinkin meno heti paljon rennompaa ja varmempaa. Saulin kehitys ratsuna on hyvällä mallilla ja kokoajan mennään eteenpäin, jospa varmuus yksin maastoiluunkin saataisiin vielä paremmin kehiin.
Siskoni ratsastaa Saulia pääasiassa viikonloppuisin jolloin minä lähden tunninpitoon hänelle mukaan (mikäli olen kotona enkä töissä).

Tälle viikonlopulle saimme suht paljon aikaan Saulin ratsastuksissa sillä kokeilimme jopa kahta aivan erilajia! :D Yleensähän tuntuu että kaikki keskittyvät joko koulu ja esteratsastukseen, meillä taas kokeillaan kaikkea mahdollista. Tälläkertaa vuoroon osuivat pienimuotoinen western kokeilu ja maastoesteet. Westerniä on menty satunnaisesti omaksi iloksi, nyt tuli puheeksi kokeilla joskus ihan tuntejakin lajista. Monipuolinen harrastaminen pitää kaikkien mielet virkeinä :)

Arabian Quarterlämminverinen
kuva. JuttaM

edelleen arabian quarterlämminverinen
kuva. JuttaM

Western satulaahan talosta ei vielä löydy, mutta trekkeri sai toimia korvaavana satulana. Tosin trekkiri ei anna samanlaista tukea mitä esim. lännensatula antaa. Harjoituksissa tehtiin lähinnä ohjausta ja kääntymistä, liukkaan pohjan vuoksi ei vauhtia kuiteskaan voinut pitää liikaa. Saulin tasapaino ei vielä ole mikään parhain ja liukkaalla pohjalla hevonen jännittyy ja tästä johtua lisää vauhtia eteenpäin. Tämä yhdistelmä ei ole hyvä sillä kova vauhti liukkaalla pohjalla aiheuttaa liian suuren kaatumisriskin. Puhuimmekin harjoittelun yhteydessä kentän tärkeydestä ja erityisesti sen puutteesta meillä. Ehkä sen vielä joskus saa rakennettua itsellekkin.

Tälle samalle kerralle kokeilimme myös uusia kuolaimia, jotka Jutta toi Oulusta tullessaan Hööksiltä.

kuva lainattu Hööksin sivuilta
http://www.hooks.fi/produktsida/d-kuolain-horsepowerr/45981/45982/

Kyseinen kuolain on tavallaan suora joka muistuttaa myös kolmipalaa. Eli keskellä olevan leikkausten kohdalta kuolain pääsee pyörimään. Sauli oli aikaisemmin reagoinut hyvin voimakkaasti kuolaimiin ja nyt kokeilimme ensimmäistä kertaa raspauksen jälkeen kuolaimia. Tässä kuolaimessa on myös kuparijuonteet jonka pitäisi aktivoida syljen eritystä hevosella.
Sauli ei reagoinut niin voimakkaasti kuolaimiin, kuin aijemmin mutta edelleen oli hivenen rauhaton suustaan. Olikin puhetta, että kuolainta kokeillaan vielä normi suitsituksella, kentällä ja yleissatulan kanssa ennenkuin tyrmäämme täysin kuolaimen käyttöä.

Sauli menoa vesisateessa

ohjanperät piti napata kiinni eteen, ettei Sauli ottaisi heiluvia ohjia hieman liian aktiivisena eteenpäin
ajavana apuna

Tätä hommaa pitää vielä kokeilla kunnon pohjalla ja vähemmillä sateilla. Sauli on hyvin yrittelijäs tapaus joka haluaa myös miellyttää ihmistä vaikkei kaikkea mitä pyydetää hoksaakkaan ihan heti.

Seuraavan  päivänä olikin vuorossa ensin ihan tavallinen maastolenkki, mutta siitä kehkeytyikin jotain muuta. :D
Lähdin Jutan mukana maastoon kävellen ja päätin hieman ohjeistaa jutan ratsastusta hiekkamontulla. Siinä sivussa sitten tarkasteltuani maaston elementtejä pykäisinkin jo muutaman esteen paikoilleen. Saulillahan on satunnaisesti hypelty muutamia risukoita, jos niitä esteiksi voidaan edes kutsua. Tyypilliseen ravurimaiseen tapaansa hevonen sovittaa askeleensa vaikkaväkisin esteille sopivaksi. Ensimmäiset risuesteiden ylitykset tulivat laiskannihkeästi, vaikka Sauli oli hyvin virtaisan oloinen lämmittelyssä. Jalkojen nosto tuntui olevan hiukan hakusessa hypyissä, mutta jo muutaman hypyn jälkeen alkoi tekniikka taas löytyä.
Kovasti yritin kuvata kännykällä, mutta tilanne + kännykän nopeus eivät oikein kohdanneet yksi yhteen minkä vuoksi päätinkin ottaa pätkän videota. Harjoittelimme ylös- ja alashyppyä ja pientä risuestettä. Näistä saimmekin muutaman esteen "radan" jonka Jutta ja Sauli ratsastivat pariin otteeseen joista viimeisimmän Sainkin videoitua.

Ensimmäisen ylöshypyn jälkeen Jutta jo taisi huudella mihin piti mennä. Homma aloitettiin alusta ja mentiin "rata" kokonaisuutena. Viimeiselle hypylle tultiin hivenen liian paketissa, mutta varmuus hyppyyn, ettei puikkaista esteen ohi. Saulin ensimmäiset harjoitus hypyt ovat useimmiten hyvin kiemurtelevilla lähestymisillä. Nyt sai ratsastaa napakalla pohkeella ja selkeällä ohjaamisella, jotta linjat pysyivät suht suorina.
Estehyppyjä muutenkin on tullut todella vähän, sillä märkä kesä ei ole oikein suotuisa moisiin harrastuksiin meillä. Tasaisen radan jälkeen homma lopetettiin ja Sauli jäähdyteltiin hyvin. Eikä pökövirtaakaan enää juuri ollut vaan hevonen ravaili rennosti loppuverryttelyt sekä malttoi kävellä rauhassa takaisin kotiin.