Sauliksen reenit

Jatketaanpas aiheistuksella lämminveriset ratsuina. Hommailin sovitukseen toissa viikolla lännensatulan Saulille. Itsellä on ajatus siis mahdollisimman monipuolisesta harrastamisesta kummankin hevosen kanssa. Sekä pienenä ajatuksena kokeilla lännenratsastusta tunneilla muutamia kertoja kuukaudessa, jos vain mahdollista. Noh satulahan näyttää aina kivalta, kun sitä katsoo sovitusta varten. Heti selkään laitettaessa huomasin jälleen kerran satulan olevan hieman etukenossa ja irtoavan takaa.
Kun Jutta saapui kotona taas käymään niin saimme koeratsastettuakin satulan. Ensimmäinen kommentti valitettavasti oli penki kovuus ja istunnan vaikeus satulassa. Saulikin hieman tuntui protestoivan liikkumista satulan kanssa. Tietystihän satula pitää myös itse koeratsastaa ja kommenttini olivat samat, lisäten vielä satulan vääntävän ratsastajan lantiota etukenoon.
Eli se siitä satulasta, ei osteta.

Noh reenithän ei tähän jää.  Sunnuntain ohjelmana olikin sitten tarkoitus lähteä käymään kentällä, jotta saisimme aitojen sisällä ratsastusta paremmin rutiiniksi. Aikataulut menivät valitettavasti ristiin ja Jutallakin oli oltava takaisin Oulun suunnilla ajallaan. Joten päätimme jättää kentälä käynnit toiseen kertaan, joten menimme jälleen kerran maastoilemaan. Tällä kerktaa mukana hivenen parempi kamera.
Saulillahan sitten poweria, riitti kun pääsi irrotelu vaihteille metsän siimeksessä. Ja päätimme ottaa jälleen kerran pieniä hyppyreenejä samaisilla esteillä mitä aikaisemmin. Saulin mieli olikin kohillaan sillä pienimuotoinen jarruttelu vauhdin määrässä oli enemmän kuin pakollista. Minnekkäänhän hevonen ei käsistä lähde, mutta tohinoissaan tämä vain haluaaa mennä astetta reippaamin. Kävikin taas mielessä kuolainen testausta juurikin hyppäämistä ajatellen, sillä herkkänä hevosena kuolaimenkaan ei tarvitsisi olla järin vahva.

Risuesteitä

ylös

ja alas.. 

pientä risukkoa

harjoitusten jälkeen

Huomasin tuossa riemukseni, että Saulihan on kohta ollut vuoden verran talossa. Tästä sainkin paljon miettimistä mitä kaikkea onkaan tehty. Alkuun Sauli ei millään halunnut olla jutustelija kaveri tarhassa ja töihin lähtö oli hankalaa. Mieluummin tarjoiltiin hanuria kuin olisi antanut kiinni. Sama homma, kun menin heinäkasalle nii ensimmäisenä meinasi olla berberi vastassa ja hapan ilme perässä. Nyt saa mennä ja tehdä  lähes mitä tahansa tarhalla ja herrasta on tullut vähän liiankin sosiaalinen :D

Mukava on ollut katsoa Saulin kehitystä kohta vuoden verran. Muistan hyvin ensimmäisen kuvan minkä hevosesta näin, enkä todellakaan ollut innokkaasti menossa tätä kaveria katsomaan. Hyvä ytäväni sai kuiteskin minut yli puhuttua, kun kerran olla samoilla suunnilla liikenteessä muutenkin.
Sen ensimmäisen kerran kun hevosen näin ja silmän ilmettä pääsi katsomaan sai miettimään hevosta toisenkin kerran. Pitihän sitä toistamiseen käydä vilkaisemassa ja loppu tulos onkin pihassa :)

Sauli ennen ja vajaan vuoden päästä

Tässä pienen vertailun vuoksi kuvaa mitä lähdin katsomaan ja mitä sainkaan. :) Tyytyväinen saa olla mistä on lähdetty liikkeelle ja Jutan ahkeralle mielelle, kun viitsii raahautua aina kotio käymään.