Tallin ja tarhojen suunnittelua vol.1

Pitkästä aikaa annetaan energiaa näppäimistölle. Asiaa on pitkin kesää tullut suuren suurina ryöppäinä joista olisi pitänyt kirjoitella, mutta yksinkertaisesti ei ole kerinnyt. Kevät ja kesä on pitkälti arkipäiviltä mennyt työn merkeissä ja viikonloput Puolangalla pihatöiden merkeissä.
Kuten moni varmasti muistaakin niin talvi oli tänä vuonna varsin pitkä ja kevättä ei meinannut tulla juuri lainkaan. Toukokuun puolessa välin meillä täällä kainuun korvessa oli lunta hyvät määrät ja autoissa talvirenkaat paikallaan. kuun lopulla sekä kesäkuun alku puolella kevät ja kesä tulikin kerta rysäyksellä. Lumien vuoksi pihatyöt odottivat alkamistaan kauan, mutta lopulta kun työn makuun päästiin niin sille ei oikein ole loppua tullut.

kuva otettu toukokuun 14.

tämä muutamaa päivää myöhemmin 23 toukokuuta

 Kaiken tämän riemun keskellä liikuttele hevosia, siivoa pihaa ja tallia. Yritä edes saada tarhasuunnitelmat ajatuksen tasalla toteutettua. Keskustele konekuskin kanssa kaivinkoneen tuonnista ja muista urakoista, jotka haittaavat tarhaprojektia. Tee ojitussuunnitelmat, tai no en tainnut niitä itse tehä vaan annoin ohjakset isäntäväelle. Hommaa puuttuvat palaset, eli tarhoihin kunnon pylväät. Onneksi alkukesä meni suhteellisen lämpimänä mikä tiesi hyviä ajo- ja ratsastusreissuja. Seppohevoinen ja Saulisti pääsivät välillä käymään uusilla reiteillä, joita Jutta urhoollisesti suopohjaa uhmaten kävi katsastelemassa. Itsekkin päätin käydä vilkaisemassa uusia maisemia ja toden teolla se teki hyvää mielelle, tosin Sepolle sai kerran jos kolmannenkin nauraa. Millon oli maan pinnalla näkyvät juurakot tai isommat kivet "pöhinän" aihe.

Alkukesän ajohommia

Omissa maastoissa seikkailuille lähdössä

Uusia tuulia lammen katsastusta ja mielen virkistystä

Kesän edetessä tottakai hevosille piti tehdä pientä laidunlohkoa syötäväksi, kun kerta peltoa oli käytettävissä. Laidunlohkoa siirrellessä pellolta tupsahti vastaan hevosten pallo, tai itseasiassa kaksi. Molemmat olivat olleet hukkareissuilla talven, jo oli talvella hätäratkaisuna annettu vanha autonrengas lelun virkaa toimittamaan. 

Rengaskin joutuu koville näitten leikeissä

Ne oli joskus pyöreitä, hetken niissä tais olla kahvatkin....
Ei ole enää....

Kovia kokeneet pallot taitavat olla käytössä niin kauan kun suht ehjinä vaan pysyvät. Kesän edetessä tuli myös vastatuulia koneiden suhteen. Kaivinkone ei päässyt aloittamaan ojituksia yllättäen ilmenneiden isompien urakoiden vuoksi, minkä takia ojat joutuivat odottamaan tekijäänsä. Tästä johtuen ei päästy tarhantekoon. Tontin erittäin märän maan ja suopohjaisuuden vuoksi tarha-alueen ympärille on pakko kaivaa muutamia ojia, jotta hevoset eivät joutuisi aivan liejussa oleskelemaan. Kaivuut jäivät siis odotuslistoille........jatkuu myöhemmin.......

Elo menee kiireisenä.

Muistelin, että olihan mulla kirjoituksia tällekkin vuodelle jo... no tuota eipä hirveitä löytynyt, joten asia pitänee korjata. :)
Edelleen odotetaan talven ihmettä, eli kevään tuloa ja se onneksi on jo hyvällä alulla. Pitkään meni pimeässä ja töitä tehdessä, ettei hevosten kanssa pystynyt valosalla oikein tekemään mitään. Iltojen pimennossa taas joutui sokkona harrastamaan. Ah sitä kentän kaipuuta niillen pitkille illoille.

No mitä uutta? Parit satulat tais tulla hankittua tuossa tammi-helmikuun aikana sekä tässä maaliskuun alussa tuli myös yksi :D
No miksi niitä on taas läjäpäin? Ensinnäkin Seppolle ei mielestäni ole penkit olleet niin hyviä, että kannattaa ratsastaa aktiivisesti. Eikä hirveästi innosta aiheuttaa tietoisesti hevoselle selkävaivoja epäsopivan satulan takia. Tämän vuoksi kuvioihin tupsahti ensin Hidalgon joustorunkoinen koulusatula. Siirrettävillä paneeleiden ansiosta satulaa voi muokata mieleisekseen ja hevoselle sopivaksi. Vielä on itselle tekemistä, että paneelit saa oikeasti symmetrisesti kohdilleen, ettei tulisi toispuolesta painetta.

Hidalgon satula

Seuraavaksi posti toi tullessaa Trekker Luxuksen. Minullahan oli aikaisemmin Trekker pro Classic jonka polvituet eivät sopineet itselle. Luxus on muuten vastaavanlainen penkki, mutta polvituet ovat matalat minkä asiosta jalalle jää enemmän liikkumatilaa ja vapautta. Samoten runko on joustava ja etukaarta voi muokata hevoselle sopivaksi. Ainut vika mikä on todennäkösesti lähes kaikissa trekkereissä on tuo etukaaren korkeus. Hevosella hyppääminen on hankalaa, sillä kaari tulee suoraan ratsastajan vatsalinjalle, kun yrittää mukautua hyppyyn.
Näillä kaksilla penkeillä mentiin kuukauden päivät tai vähän reilu, kunnes......
Tuli myyntiin satula, jota olin jo moneen otteeseen haaveillut, miettinyt, suunnitellut, laskenut rahoitusta jne jne jne. Satula joka sopisi matkaratsastukseen lähestulkoon täydellisesti! ;)
































Nimittäin Ghost Quevis! Rungoton satula, laadukkaampi malli, lyhyillä siivillä, kunnon polvituella ja kaikkine romppeineen. Satulan koeratsastusta odottelin innolla, ja elämyshän se oli! En ole koskaan aikasimmen istunut vastaavissa rungottomissa. Tähän mennessä rungottomat ovat tuntuneet lähes aina äärettömän tasapainottomilta, liukkailta, epäsopivilta ja tuettomilta. Ghostissa sai runkosatulan tuntumaa, mutta kuiteskin sen omanlaisensa vapauden. Jossain elämän vaiheessa ostettava vielä ns. koulumallin satula myös, sillä tämä quevis on yleismallin satula.

Seppo ja Sauli ovat hölkötelleet säännöllisen epäsäännöllisesti koko talven. Omat maastoreitit ovat lähes ummessa lumien takia, joten ratsastukset on jouduttu toteuttamaan melko pitkälle tässä omalla tiellä. Lumien sulaessa tulee myös tarhojen siivoukset ja muut pihatyöt lisimään kiitettävästi. Samaan aikaan alkaa uuden kotin pihaan tarhojen teo, jotta saisimme muuton tehtyä loppuun.Toivotaan myös, että kerkeän kirjoittella hitusen aktiivisemmin tännekkin. :)

Sanna Mattila-Rautiaisen valmennus

mörinä vahtaa tammojen perään tarkasti
kuva. Jutta

Huippua pitkästä aikaa päästä Sannan ohjatuille istuntatunneille! Edellisestä tunnista oli ainakin sen kolme ellei jopa neljäkin vuotta joten jo oli aika käydä kahtomassa miksi kenotus on niin vankka. Jutta oli myös Saulin kanssa mukana valmennuksissa. Itse ratsastin ystäväni laina hevoisella, suokki tammalla Kipunan Ainolla. Hieno tammuska on jonka kanssa on mukava keskittyä omaan ratsastukseen.

Lauantai aamu alkoi ihanalla migreeni päänsäryllä, joka onneksi saatiin kuriin lääkityksellä ja kylmällä rätillä otsalla. Noin klo. 11.00 lastasimme molemmat pojat koppiin ja lähdimme liikkeelle kohti läheistä tallia. Myös Seppohevoinen joutui mukaan, sillä minulla oli tarkoitus tuntien jälkeen mennä käymään kentällä Sepon kanssa.

Perillä hevoset pois kopista ja karsinoihin. Seppo pääsi taas tuttuun ja turvalliseen mörinäkoppiinsa, johon on asennettu orilevyt oveen. Tunnille lähdimme n. klo. 12.45 sillä hevoset piti olla alku verkattuja, mutta oma ratsuni oli jo yhden tunnin tehnyt niin en katsonut tarpeelliseksiverkata sitä kovinkaan kauaa. 

Sauli viihtyy jälleen yksiössään
kuva. Jutta

Heti alkuun tunnilla käyvimme läpi onko mahdollisesti jotain ongelmia omassa istunnassa mitä haluaisimme korjata. Itsellähän on suuuuuurena ongelmana koko vasen puoli. Erityisesti vasen käsi ja nyt sain vielä maininnan vasemman jalan olevan huomattavasti kireämpi mitä oikea, eli onkohan tämä syyy jalkojen erimittaisuuteen???

kuva. Jutta

Harjoitukset olivat suht simppeleitä perus harjoituksia jossa korjasimme omaa suoruutta Sannan ohjeistuksien mukaan. Alussa menimme keskiympyrällä jossa haimme jalustimen ja jalan oikeaa paikkaa ja asentoa, samalla siirrellen välillä pohjetta eteen, taakse ja sivuille, Sanna ohjeisti jokaista erikseen omassa istunnassa ja  istunnan korjauksessa. Nousimme myös kevyeen istuntaan ja jatkoimme koko kenttää pitkin. Kädet sai tukea harjaan tai hevosen lapoihin jottai saisimme olkapäät mukaan käynnin liikkeeseen.  Tarkoituksena oli hakea edelleen jalkojen oikea paikka, avata lonkkaa. Kokeilimme myös kevyttäistuntaa ns. sivuttain. Siinäpä oli hetken aikaa tekemistä, että

Jutta odottaa Saulin kanssa tunnille pääsyä

A) pysyt selässä
B) hevonen kävelee edelleen suoraan ilman isompia sivuttais liikkeitä
C) pysy selässä
D) ole suoralla, eläkä vain käännä hartioita ja päätä
E) pysy selässä
F) välttele mahdollisia kramppeja jotka haittaavat loppu tuntia
G) pysy selässä

Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusta ravissa ja edelleen kevyessäistunnassa. Välillä kevenneltiin pätkiä, jotteivat jalat menisi ihan hapoille, mutta edelleen valtaosa ajasta "seisten". Lopulta olimme kukin omalla ympyrällämme jossa keskityimme omiin istuntoihin ja ratsastamiseen. Itse sain jatkuvasti miettiä etten vetäydy oikeaa kylkeäni kurttuun ja heitä samalla vasenta jalkaani irti hevosen kyljestä. Muistaa vasemman käden tärkeys joka on tapana unohtua. Käännä hartiat ja lonkat meno suuntaan, suorista selkä, ohjaa hevosta. Vie kädet hartioiden mukana kuljettavaan suuntaan laskematta tai nostamatta niitä liikaa tai viemättä ulkopuolen kättä hevosen kaulan "väärälle" puolelle.

kuva. JV

minä ja Kipunan Aino
kuva. JV

kuva. JV

Paljon tuli uutta ja vanhan kertausta, mutta mitenkäs muutenkaan niitä oppisi ellei tekisi uudestaan ja uudestaan. Lopussa kokeilin pieniä avotaivutuksen pätkiä Ainon kanssa. Haimme avotaivutukset suorilla urilla asettamisen kautta edelleen keskittyen istutaan.

Sannan tunneille pitää päästä kyllä jatkossakin, jos vain mahdollista. Sauliksenkin kanssa joutaisi käymään tunneilla itse, sillä kentälle pääsy on vielä toistaiseksi sulilla keleillä suht helppoa.
Tunnin jälkeen laittelin vielä Sepon työkuntoon ja sovitin sille muutamia satuloita. Kun kerran täällä kentän läheisyydessä oltiin niin sama oli käydä Seponkin selässä, Sauli lähti tukihevoiseksi mukaan.

Hyvän käytöksen jälkeen on syytä kehua
Sauli taustalla ahdistelee Juttaa
kuva. Laura K

Hieno miesh
kuva. Laura K

Vähän kuunnellaan et mitä ne muuta ponit huutelee
kuva. Laura K

Välillä pitää vastatakkin
kuva. Laura K

Sepon kanssa ei tehty sen erikoisempia vaan kierrettiin kenttää käynnissä jotta herran päähän iskostuisi ajatus siitä että töitä voidaan tehdä muuallakin. Jospa tämä tästä joskus ratsuksi muuttuu.
Iltapäivällä tuli vielä lisä vipinää sillä Sepon ratsastuksen jälkeen pakkasimme ponit autoon ja suuntasimme nokat kohti kotia. Maiju jo soitteli missä olimme menossa. Maijuhan oli pamahtamassa visiitille kahtomaan mitä kakaralle kuuluu. Sen verran ajoissa kerittiin kotiin, että saimme hevoset talliin ja melkein autot tyhjennettyä tavarasta.

Siinähän se ilta äkkiä vierähti, kun Mira kävi vielä mutkan Sepon selässä. Sepon ilme oli kyllä, että vieläkö sitä pitää kotonakin töitä tehdä, mutta onneksi herra ei sen kummemmin ollut työn teosta moksiskaan. Vierailun päätteeksi teimme vielä kotona tallityöt jotka olivat tohina päivän kiireiden vuoksi jääneet iltahommiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaksi ohjelmassa hevosten hierotusta ja katsotaan mitä jatkot tuovat tullessaan.

Ratsut

Se on vihdoinkin täällä!!! Nimittäin Seppo ja Saulin yhteiset maastoilu hetket!! :D Tätä riemua on odotettu yli kolme vuotta..tai no siis että Sepolla pääsee jonkun toisen hevosen kanssa maastoilemaan. Nyt vihdoinkin se käyvi toteen!

Ajatushan oli ensin, että vain käyn köppöttelemässä Sepolla ja Jutta lähtee kävellen Saulin kanssa. Noh mikäänhän ei tunnetusti mene niinkuin pitääkin, vaan päätimme Jutankin olevan täysin joutilas Saulin selkään. Ensi alkuun menin itse tarhassa Sepolla hetken rinkiä ja Jutta käveleskeli hetken mukana ja lopulta myös Jutta kipuili ratsaille.

Valmiina lähtöön
Kuva. JV

Kun tilanne katsaus oli hyvä lähdimme liikkeelle. Sulavasti Sauli edellä ja minä Sepon kanssa perässä, tosin Seppo olisi kyllä halunnut johtaa joukkiota. Taas vaihteeksi ensimmäinen suunnitelmahan oli käydä omalla montulla, mutta tunnetusti suunnitelmat muuttuu ja lähdimme tien yli avarammille maastoilumaille. :)

Jutta on käynyt Sauliksen kanssa maastoilemassa uusilla reiteillä muutamia kertoja, mistä naapurimme on kunnostanut vanhan tiepohjan. Siispä suuntasimme niille reiteille jotta saisin itsekkin käytyä samaiset paikat eksymässä ja katsastamassa mahdollisesti voikko kyseisillä teillä ajaakkin.

tästä selähtee!! :D Seppo näyttää suorastaan kyllästyneeltä :D
kuva. JV

Hiljaa hyvä tulee
Kuva. JV

Jos metsään haluat mennä nyt
kuva.JV

Sauli <3 Seppo
kuva. JV

Eiköhän me olla jo lähtö valmiita
kuva. JV

Valitettavasti kamera ei lähtenyt meidän mukaamme metsään, sillä tälläkin kertaa ajattelin vain turvallisuutta. Joskus myöhemmin sitten otetaan mukaan ja jos saadaan vielä kypäräkameraakin niin kuvaaminenhan lisääntyy huomattavasti. :) Kävimme noin tunnin mittaisen kävelylenkin metsässä, jossa ponit saivat käyskennellä omaa tahtia ja ratsastajat rupattelivat keskenään omiaan. Kauhean pelottava wc:n pyttykin löytyi läheiseltä montulta, tai no pelottava ja pelottava. Saulin mielestä se olisi voinut hyökätä kimppuun vaikka heti :D

Palailimme samoja reittejä takaisin ja kotipihassa taisin olla kahta onnellisempi ratsastaja. Tätä ratsastustaon niin odotettu ja tästä eteenpäin tulemme käymään muutamia kertoja kuukaudessa Sepon selässä jos vain apukäsiä löytyy. Niin ja Jutta jaksaa kulkea meidän maastoilu kaverina :D

Rakenteellista Seppoa

Pitkästä aikaa saatiin päätimme ottaa kunnon rakenne kuvia Seposta. Keli kohdillaan, hevonen puunattu ym. Kaiken suunnittelun ja tekemisen pilasi kameran nappi joka oli väärässä asennossa. Lähestulkoon jokainen kuva mitä otettiin oli hieman sumea. Se siitä järjestelmäkameran viisaudesta.
No onneksi sentään muutama kuva onnistui joissa oli jotain tolkkua.

Sepon kolmivivuotis rakenne kuva. Huomattavaa miehistymistä viime vuotiseen verrattuna on tapahtunut

irrotteluja

Illalla kun ilma hieman viileni irtohypytimme molemmat hevoset vielä. Sauli alkaa ymmärtää hyppäämisen jujua, eikä enää kaahaillut esteiden ohi mitä teki alku aikoina. Saulilta myös löytyi alku hypyistä melkoisia loikkia, kun Seppo sähläsi omiaan. Sepollakin alkoivat hypyt sujua alku toilailun jälkeen.

liian läheltä ei saa hypätä

peräsin kohillaan

Seppo poni

Kaikki kuvat taitavat olla siskoni Jutan nappaamia.

Seppo the työhevoinen

Kyllä! Nyt se on todellista, Seppo joutui kun joutuikin työhommiin tai ainakin pieniin sellaisiin. Herralle on etsitty länkiä kuumeisesti ja edelleen ne valiot on löytymättä. Nyt kuitenkin opetus käyttöön on soveliaat löytyneet, mutta näilläkään en rupea mitään jatkuvaa työajoa tekemään, vaan lähinnä pidetään harjoitus ja opetus puuhommissa.

tästä  kaatuvat

Eli kotona sopivasti tuli puiden kaatoa pihamaalta ja minä ahkerasti kävin kysymässä josko muutaman puun kaataisisi tuolta tarhastakin. Kyseiset rungot ovat viime talvena saaneet kokea kovia ja niiden elo kaari alkoi olla jo lopuillaan, siksipä saivat kaato luvat myös. Kun metsurit olivat omat työnsä hoitaneet karsimisissa ym jäi meille jälkien siivoilu. No minähän intoilevana päätin että nyt otetaan Sepolla muutama "tukin" veto kokeilu.
Länget paikoilleen, pientä säätöä harjustimen ja rinnustimen kanssa ja huomatkaa vetokartun puuttuvat pihasta.....
Se siitä riemusta sitten.. Pettymys ja unohda koko juttu.

Pojat ottivat heti ilon irti latvuksista

Se että paapatan aina ihmisille varuste turvallisuudesta ja valjaiden kunnossa pidosta on aina aiheellista. Elkää leikkikö hevosillanne ellette tunne niitä 110% ja elkää leikkikö niillä vielä silloinkaan. Tietäkää mitä teette ja miten ja mitä riskejä on ja kuinka selviät riskeistä jos jotain tapahtuu.

Päätin kokeilla kevyen "tukin" vetoa suorilla linjoilla vetoliinojen avulla. Eli liinat kiinnitettiin rahkeisiin joiden päähän kiinnitettiin "tukki". Ei käännöksiä, eikä yksin vaan avustajan kanssa. Itse huolehdin hevosen kulkemisesta, liinoista ja vastaavasti siskoni huolehti tukin liikkumisen linjasta.
Vetoliinojen oli oltava riittävän pitkät jotta ne eivät pyörisi hevosen jaloissa poljettavana. Pyrimme kulkemaan vain suoraan tietä silti pieni mutka matkassa oli, mutta sen oikaisu onnistui helposti. Tätä en olisi uskaltanut kokeilla ellen olisi vetänyt Sepolla trukkilavaa vastaavaan tyyliin edellis talvena, eli tieto siitä kuinka hevonen reagoi oli varma.

Seppo malttoi hyvin mielensä olla aloillaan.
kuva. JV

Vedot aloitettiin männyn latvuksilla. "tukin" pituus vaihteli 3-4 metriin ja vahvuus 15-25cm välillä. Pidimme huolen että Sepon urakaksi jäivät siis vain kevyemmät harjoitus puut ja suorat vetolinjat.
Loput isommat pätkät vedimme koneilla pois.

Alkuun Sepolla ei oikein ollut ajatusta mikä hommassa on idea (paitsi leivän syönti onnistui), mutta jo ensimmäisen vedon jälkeen oli homma jo iskostunut mieleen. Seppo talutettiin "tukin" viereen, jossa Jutta kiinnitti liinat ja tukkisakset. Tämän jälkeen otimme muutaman askeleen eteen jotta saimme liinat kireälle ja ns. vedon päälle. Lopuksi siis jäi vain kävely tarhalta pois runko perässä.

Ensimmäinen veto, Jutta varmisti takana kulkua.
kuva JV

pienin mutka, joka oikaistiin ulkoreittejä pitkin
kuva. JV

rangat vedettiin muiden kaadettujen puiden luokse mistä sitten lähtivät pilkottavaksi
kuva. JV

Seppo otti vedon mielellään ja seurasi tarkoin sekä taluttajaa (minua)
että Juttaa takana. Jos Jutta kerkesi huikata pysähdystä oli Seppo jo heti reagoimassa.
kuva JV

Nyt todellakin saa olla ylpeä tämän teinin asenteesta työntekoon, sillä homma meni ymmärrykseen todella nopeasti. Seppo malttoi seistä paikoillaan, kun runkoa kiinnitettiin ja vedon otti hyvin mallikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja jos ensi talvena pääsisimme jo kokeilemaan rekeäkin. :D

Tätä vetoa en uskaltaisi kokeilla millä tahansa hevosella, Saulin kanssa moisesta en edes haaveile. Tulevaisuuteen tähdätään hankkimalla juontolaitteet ja työnteko metsässä.