Näytetään tekstit, joissa on tunniste kouluratsastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kouluratsastus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. syyskuuta 2015

Sanna Mattila-Rautiaisen valmennus

mörinä vahtaa tammojen perään tarkasti
kuva. Jutta
Huippua pitkästä aikaa päästä Sannan ohjatuille istuntatunneille! Edellisestä tunnista oli ainakin sen kolme ellei jopa neljäkin vuotta joten jo oli aika käydä kahtomassa miksi kenotus on niin vankka. Jutta oli myös Saulin kanssa mukana valmennuksissa. Itse ratsastin ystäväni laina hevoisella, suokki tammalla Kipunan Ainolla. Hieno tammuska on jonka kanssa on mukava keskittyä omaan ratsastukseen.

Lauantai aamu alkoi ihanalla migreeni päänsäryllä, joka onneksi saatiin kuriin lääkityksellä ja kylmällä rätillä otsalla. Noin klo. 11.00 lastasimme molemmat pojat koppiin ja lähdimme liikkeelle kohti läheistä tallia. Myös Seppohevoinen joutui mukaan, sillä minulla oli tarkoitus tuntien jälkeen mennä käymään kentällä Sepon kanssa.

Perillä hevoset pois kopista ja karsinoihin. Seppo pääsi taas tuttuun ja turvalliseen mörinäkoppiinsa, johon on asennettu orilevyt oveen. Tunnille lähdimme n. klo. 12.45 sillä hevoset piti olla alku verkattuja, mutta oma ratsuni oli jo yhden tunnin tehnyt niin en katsonut tarpeelliseksiverkata sitä kovinkaan kauaa. 
Sauli viihtyy jälleen yksiössään
kuva. Jutta



Heti alkuun tunnilla käyvimme läpi onko mahdollisesti jotain ongelmia omassa istunnassa mitä haluaisimme korjata. Itsellähän on suuuuuurena ongelmana koko vasen puoli. Erityisesti vasen käsi ja nyt sain vielä maininnan vasemman jalan olevan huomattavasti kireämpi mitä oikea, eli onkohan tämä syyy jalkojen erimittaisuuteen???

kuva. Jutta
Harjoitukset olivat suht simppeleitä perus harjoituksia jossa korjasimme omaa suoruutta Sannan ohjeistuksien mukaan. Alussa menimme keskiympyrällä jossa haimme jalustimen ja jalan oikeaa paikkaa ja asentoa, samalla siirrellen välillä pohjetta eteen, taakse ja sivuille, Sanna ohjeisti jokaista erikseen omassa istunnassa ja  istunnan korjauksessa. Nousimme myös kevyeen istuntaan ja jatkoimme koko kenttää pitkin. Kädet sai tukea harjaan tai hevosen lapoihin jottai saisimme olkapäät mukaan käynnin liikkeeseen.  Tarkoituksena oli hakea edelleen jalkojen oikea paikka, avata lonkkaa. Kokeilimme myös kevyttäistuntaa ns. sivuttain. Siinäpä oli hetken aikaa tekemistä, että

Jutta odottaa Saulin kanssa tunnille pääsyä

A) pysyt selässä
B) hevonen kävelee edelleen suoraan ilman isompia sivuttais liikkeitä
C) pysy selässä
D) ole suoralla, eläkä vain käännä hartioita ja päätä
E) pysy selässä
F) välttele mahdollisia kramppeja jotka haittaavat loppu tuntia
G) pysy selässä











Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusta ravissa ja edelleen kevyessäistunnassa. Välillä kevenneltiin pätkiä, jotteivat jalat menisi ihan hapoille, mutta edelleen valtaosa ajasta "seisten". Lopulta olimme kukin omalla ympyrällämme jossa keskityimme omiin istuntoihin ja ratsastamiseen. Itse sain jatkuvasti miettiä etten vetäydy oikeaa kylkeäni kurttuun ja heitä samalla vasenta jalkaani irti hevosen kyljestä. Muistaa vasemman käden tärkeys joka on tapana unohtua. Käännä hartiat ja lonkat meno suuntaan, suorista selkä, ohjaa hevosta. Vie kädet hartioiden mukana kuljettavaan suuntaan laskematta tai nostamatta niitä liikaa tai viemättä ulkopuolen kättä hevosen kaulan "väärälle" puolelle.


kuva. JV

minä ja Kipunan Aino
kuva. JV

kuva. JV
Paljon tuli uutta ja vanhan kertausta, mutta mitenkäs muutenkaan niitä oppisi ellei tekisi uudestaan ja uudestaan. Lopussa kokeilin pieniä avotaivutuksen pätkiä Ainon kanssa. Haimme avotaivutukset suorilla urilla asettamisen kautta edelleen keskittyen istutaan.

Sannan tunneille pitää päästä kyllä jatkossakin, jos vain mahdollista. Sauliksenkin kanssa joutaisi käymään tunneilla itse, sillä kentälle pääsy on vielä toistaiseksi sulilla keleillä suht helppoa.
Tunnin jälkeen laittelin vielä Sepon työkuntoon ja sovitin sille muutamia satuloita. Kun kerran täällä kentän läheisyydessä oltiin niin sama oli käydä Seponkin selässä, Sauli lähti tukihevoiseksi mukaan.

Hyvän käytöksen jälkeen on syytä kehua
Sauli taustalla ahdistelee Juttaa
kuva. Laura K
Hieno miesh
kuva. Laura K


Vähän kuunnellaan et mitä ne muuta ponit huutelee
kuva. Laura K

Välillä pitää vastatakkin
kuva. Laura K
Sepon kanssa ei tehty sen erikoisempia vaan kierrettiin kenttää käynnissä jotta herran päähän iskostuisi ajatus siitä että töitä voidaan tehdä muuallakin. Jospa tämä tästä joskus ratsuksi muuttuu.
Iltapäivällä tuli vielä lisä vipinää sillä Sepon ratsastuksen jälkeen pakkasimme ponit autoon ja suuntasimme nokat kohti kotia. Maiju jo soitteli missä olimme menossa. Maijuhan oli pamahtamassa visiitille kahtomaan mitä kakaralle kuuluu. Sen verran ajoissa kerittiin kotiin, että saimme hevoset talliin ja melkein autot tyhjennettyä tavarasta.

Siinähän se ilta äkkiä vierähti, kun Mira kävi vielä mutkan Sepon selässä. Sepon ilme oli kyllä, että vieläkö sitä pitää kotonakin töitä tehdä, mutta onneksi herra ei sen kummemmin ollut työn teosta moksiskaan. Vierailun päätteeksi teimme vielä kotona tallityöt jotka olivat tohina päivän kiireiden vuoksi jääneet iltahommiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaksi ohjelmassa hevosten hierotusta ja katsotaan mitä jatkot tuovat tullessaan.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Talvi tuli ja joulu on kohta ovella

Joulu on kohta ovella ja talvi tuli pakkasten saattelemana, mittari taisi näyttää -17 astetta ja pojat rouskuttelevat heiniään tarhassa.
Tänään ohjelmassa oli kentällä käynti. Ystäväni tuli hakemaan meitä kopin kanssa ja matkaan päästiin hyvin. Perillä Seppo oli perus mies ja piti esittelyt itsestään, Saulin tullessa rauhallisesti perässä. Sauli sai varusteet melko joutuisasti selkäänsä ja Sepolta poistettiin vain kuljetuksen aikana ollut loimi.

Jutta ja Sauli töiden loputtua

Kentällä seurailin Sepon suolen toimintaa, sillä lannan laatu ei vielläkään miellyttänyt, ja lannan mukana tuli jonkin verran nestettä. Epäilystä siis on että suolistossa olisi hiekkaa.
Jutta ratsasti Saulin jolla oli virtaa kuin pienessä kylässä. Kovinkaan kovaa treeniä ei voitu pitää, sillä pakkanen oli jatkuvasti kiristymässä ja hevoset eivät ole liikkuneet kovilla pakkasilla tälle talvea. Nämäkin pakkaset ovat tulleet äkkiseltään.
Liikutuksen jälkeen palasimme tallille ja Sepon häntä sai kuurausta. Kotona hännän pienimuotoinenkin pesu on oma hommansa, joten käytin tallissa olon hyödyksi ja hänä kuurattiin sisätiloissa. Samalla myös teimme lannnasta pika tutkimuksen, ja liotimme tuoreesta tavarasta osan veteen pussissa. Hetken aikaa annettiin lietteen tasaantua ja pussinpohjaa kokeilemalla saattoi tuntea mahdollisia hiekan jyväsiä. Niitä oli jonkin verran joten klinikka reissu on edessäpäin tulossa.

Myös ystäväni kanssa pidimme pikaista palaveria ensi vuoden suunnitelmistaja tavoitteista. Sepon kanssa eletään päivä kerrallaan ja toivotaan nyt että hiekasta ei tule tämän isompaa ongelmaa. Saapi kuonokopan keväällä laittaa, ettei rohmuaminen jatkuisi.
Nyt talvella olisi hienoa jos Sepon kanssa saataisiin rekiajo opetettua, sillä siihen olisi mahdollista saada apuja. Sepon ratsastus menee jonossa seuraavana eli jos edellä mainitut onnistuvatja toimivat otetaan siis vielä keväällä ohjelmaan selkään nousut.
Saulin kanssa olisi tarkoitus mennä tunneille ja saada ratsastus sujumaan paremmin. Samoin jos ensi kesänä saataisiin matkaratsastuksen starttikurssilla käytyä olisi se iso positiivinen askel eteenpäin.
Tämän isompia haasteita en ensi vuodelle taida suunnitella, sillä niitä kerkiää suunnitella myöhemminkin.
kuva JuttaM
Mutta nyt.. Hyvää Joulua kaikille jotka ovat eksyneet tänne asti!! :D
Täällä jatketaan harrastelua pakkas säässä (-22 oli äsken) ja kirjoitelmia tulee vielä tälle vuotta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kauhea petturi olen

Kauhea petturi olen nyt, kun kävin kokeilemassa ystäväni saksalaista tammaa.
Mitäänhän sille ei voi, että puoliverinen on aina puoliverinen ja niitten kanssa tietyt jutut on vaan helpompia, vaikkei tämä mammakaan mikään kaikista helpoimmasta päästä ole.
Mutta olihan se hymyssä suu kuiteskin, en valita. :)
Ratsastus tehtiin lumisateessa, mutta se ei tahtia haitannut. Itsellä kävi täys moka, kun olin ottanut väärän kypärän mukaani, mutta menihän nuo ravailut vanhallakin kypärällä.
Tähän muutama kuvatus hienolla kännykkä laadulla, kuten aina.

Ensin meni omistaja itse
Nyt on vääräkuski, tuumasi tamma
kuva. LauraK
hetken köppöttelyä
kuva. LauraK
lisää köppöttelyä
kuva. LauraK
vieläkin
kuva. LauraK
Kyllä oli tämä mopo erilailla ajettava ja iso liikkeinen, mut kyl hyvät fiilikset jäi pollesta. Ehkä näiden puoliveristen selkään pitäisi eksyä useammin ja omien kanssa (tai lähinnä Saulin kanssa nyt alkuun) päästäisiin käymään tunneilla. Sepon kanssa lähdetään tunneille, sitten kun ratsastuksen sujuvat muuten ja hevonen on tunneille valmis.