Kunten kaikki voivat arvata, letkun laitto sieraimesta nieluun, kohti vatsaa ei mahda tuntua kovinkaan hehkeältä. Sitä mieltä oli Seppokin, mutta jotenkin mystisesti hevosen mieli malttoi letkujen laitot. Toki pää nousi korkealle, mutta kunnes letku oli paikoillaa jäi Seppokin seisoman maltillisena paikoilleen koko hoidon ajaksi. Eikä ollut pahan tuulinen, vaikka letkutusta piti tehdä viitenä päivänä.
Tästä riemusta ei kuvia ole. Sillä en riskiä uskaltanut ottaa, pysyykö Seppo sen kuvan oton verran maltillisena vai ei. Ja herkimpiä katsojia se ei mahtaisisi riemastuttaa muutenkaan.
Viikko meni muuten töiden merkeissä ja hevosten hoitelussa. Sauli pääsi käymään hanki kaahluussa kertaalleen ja keskiviikkona oli Saulille ohjelmassa hierontaakin. Nyt on seurannassa takaosan lihaksisto oikealta puolen, kun oli herra hyvinkin hapan niihin koskiessa. Saulilla on taipumusta puskea takaosaa vasemmalle ajaessa ja ratsastaessa, joten tämä asia menee nyt "korsuujeen". Selvitellään syy tähän käytökseen, onko kulkenut aina näin vai onko jotain mennyt tai menossa rikki ym. Olkoon Sauli seuraavana hoito vuorossa, kunhan tämä Seppo tästä haluaa tervehtyä, eikös se yleensä näin halua mennä? yksi tervehtyy niin toinen sairastuu.
Sauli pääsi perjantaina myös tielle jälleen kerran hölkkäilemään. Keskityttiin lähinnä suorassa kulkemiseen, liike on puhdas ja hevonen liikkuu omalla moottorilla mielellään.. Jopa niinkin mielellään, että päätti käydä ominpäin vähän umpihangessa.
Kuskin virkaa toimitti tällä kertaa Jutta ja mie keskityin Sepon kanssa kävelemiseen sekä kuvaamiseen.
"mitäs hiivattia, se kuski tuolla touhuaa?" |
hamuillaan vähän |
Meillä tätä valkeaa pehmeyttä riittää jokunen sentti. Taisi tulla Saulillekkin yllärinä, kun hankeen paineli |
Yritetään poistua |
kyllä sieltä vielä pois päästiinkin |
Moi. Käydäämpäs vilkaisemassa ja lueskelemassa :)
VastaaPoista