torstai 11. joulukuuta 2014

Eläinlääkärin odottelua

Siinä se on hevosen hammas ihmeteltäväksi.
Voiko elämässä olla kamalampaa asiaa, kun odottaa lääkärin soittoa?
Tänään piti olla normaali päivä kaikilta osin, vapaata, voi tehdä nahkatöitä ja liikuttaa hevosia. Noh normaalisuus hävisi sen silian tien kun aamusella huomasin ettei Seppo syö! Tai olisi se syönyt, muttei kyennyt. Hevonen otti heinää koko suun täydeltä yritti mutustella ja sylki ulos.
Vesiastia oli uitettu heinillä ja heiniä oli levitetty pitkin tarhaa ja tallia. Pieni muotoinen hätä meinasi iskeä, mutta järki päähän ja soitto eläinlääkärille.
Lekurilta ilmoittivat, että soittaavat myöhemmin takaisin. Siispä aloitin piiinaavaan odottelun.
Kiitos ja kunnia kun sain hyvän ystäväni seuraksi ja pitämään minun pääni ruodussa.
Kerkesin konsultoida jo hätätilannetta varten kopin, auton ja kuskinkin valmiuteen. Eläinlääkäriä saikin odotella tai sitä soittoa, pitkän tovin..
Kahvia kului, vähän väliä piti käydä katsomassa onko tilanne muuttunut.. Edelleenkään ei syödä vaan mutustellaan...hevonen on syömättä ollut jo toden näköisesti edellis yöstä asti... Ressi ressi ressi ressi...
Niin ja lisätään tähän vielä, että Seppo ei ulostanut normaalisti vaan tuli pelkkää löysää vesilantaa jos sitä edes sillä nimellä voi kutsua.

Lopulta oli jo pakko soittaa toistamiseen uudelleen eläinlääkärille, mikä on tilanne? Tämän soiton jälkeen ei mennytkään kauaa, kun tuttu eläinlääkäri soittikin jo takaisin. Ja vajaassa puolessa tunnissa eläinlääkäri olikin pihassa.
Saulin mielipide lekurista oli järkytys ja Seppo oli sitä mieltä, että uusia ihmisiä! Jotain positiivista sentään! :)
Sauli sai seisoskella seuraeläimen virassa näkyvillä, kun Seppo sai rauhoittavaa. Seuraavaksi hetken odottelu ja suu auki. Molemmin puolin poskihampaissa oli piikkejä missä oli yksi syy huonosti syötyyn heinään. Itsekkin kokeilin hampaat läpi ja ei kovinkaan mukavalta tuntuneet. Raspi esille ja raspataan hampaat. Parin vedon jälkeen putkahti suusta yllätys, nimittäin irronnut hammas, jolla on todennäköisesti myös syytä tähän syömättömyyteen. Hampaiden irtoamista olen jo pari viikkoa takaperin osannut seurata, kun Seppo on ollut rauhaton suustaan. Ja mahdollista irtoavaa hamasta tässäkin tapauksessa epäiltiin ensimmäisenä.
Hampaat raspattiin loppuun, muita ylläreitä ei tullut ja Seppo sai jäädä tarhaan selvittämään päätään.
Reilu puolituntia eläinlääkärin lähdöstä Seppo olikin jo hamuamassa heinän korsia pitkin tarhaa, eli tilanne normalisoitunut.

Ja jotain positiivista vielä loppuun. Pojille haettiin uusi pallo remuamista varten, kun jumppapallo oli kirjaimellisesti pistetty päreiksi. Nyt on kahvapallo, joka toivottavasti kestäisisi pidempään poikien leikkejä.

uusi punainen
Nyt sitten seuraillaan Sepon syöntiä, mutta jospa tällä huollolla selvittäisiin. Ja jospas sitä tulevana viikoloppuna taas pääsisi hevosen selkään, vaikka viikonloppu taitaa pitkälti mennä työn merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti