Luonnon asettamat haasteet

Sepon päitset ovat jälleen omille teillään

Viimeisimmistä päivityksistä on saattaneet tarkemmat huomata pienemmoisen säiden vaihtelun. Ja niitähän täällä kainuun korvessa saa jatkuvasti ihailla. Tämäkin viikko aloitettiin erittäin harmaassa vesisateisessa kelissä. Loimia kuivatellaan mitä keritään, kunnes tälle aamua oli positiivinen yllätys.
Yön aikana oli tullut n. 20-30cm lunta!! :D
Pakkasta tosin ei paljoa ollut, mutta sen verran että lumena on ja toivottavasti pysyy.

talvinen tarha

Olin juuri hommannut itselleni uuden pokkarin, kun vanha oli ilmoittanut korttivian ja ei toiminut lainkaan. Yllättäen vika tuli, kun takuuaika meni umpeen. :(
Mutta tässä säässä olikin hyvä lähteä kokeilemaan uudempaa yksilöä, jossa pitäisi olla pakkasen kestoa, roiskesuojaus, paineen kesto, iskun kesto, veden alla kuvaus.. mitäs kaikkea muuta vielä löytyikään.
Alkuviikon vesisateen vuoksi olivat hevoset saaneet viettää vapaata. Ja minä aina tilaisuuksien tullen kävin etsimässä Sepon edelleen kadonnutta kenkää. Ja riemukseni sain huomata Saulin heräilevän "eloon", kun Sepolta jatkuvaa syöttöön tahtoo päitset lähteä kävelemään.

Saulin meille tullessa ihmettelin sen käytöstä, aivan kuin hevonen ei itse ymmärtänyt hevosenkieltä. Aina kun Seppo olisi tullut rapsuttelemaan tai muuten lähempään tuttavuus kontaktiin käänsi Sauli suoraan takapään kohti ja antoi kenkään. Eli mitään ennakko varoittelua ei tullut muilla eleillä. Samoin eleet puuttuivat ihmisen kanssa ollessa, jos tuli hevoselle "pattitilanne" ratkaisi Sauli tilanteet kääntämällä taas pyllyä kohti. Tosin minä en anna asioiden niin ratketa. Olen opettanut kaikki omat hevoset siihen, että ihminen saa käydä tarhassa, tulla luokse, laittaa loimea ym kun hevonen on heinillä. Eli ihmisen luokse tulo ei tarkoita aina töihin lähtöä.
Nyt viimeisten kahden viikon aikana on Sauli sitten alkanut näyttää muutakin kehon kieltä, kuin kengityksen esittelyä. Seppo on luonteeltaan hyvin itsenäinen kaveri joka menee ja tulee välillä miten haluaa, tulee heinille, ruokakupille, vesiastialle muina miehinä. Tämä oli hivenen haastavaa, jos ihminen sattuu olemaan välissä ja Sauli päätti häätää Seppoa pois. Puuttumaton elekieli ja yks kaks kääntyvä hevonen oli itselle kovin epämiellyttävää. Nyt Sauli näyttää selkeämmin mielipiteensä, mikäli Sepon läsnäolo ei miellytä.
Ja asenne ihmistä kohden on myös muuttunut, alkuun Saulin luo ei vain lompsittu vaan hevosen piti itse saada tulla juttusille. Nyt saa mennä hevosen luo vapaammin ja rapsuttelut kelpaavat hyvin.
Nyt viimeisen viikon aikana on Sepon päiset lähteneet kolmeen otteeseen ja viimeisimmällä kerralla oli turparemmi jo rikki. Joskohan sieltä alkaa herätä sosiaalisempi kaveri metkut mielessään.

Ja sitten tähän päivään. Päätin lähteä juoksuttamaan poneja tuonne laidunlohkojen puolelle puhtaalle hangele ja samalla kokeilemaan uutta kameraa ja sen käyttö tapoja. Harmittelin reen puuttumista kovasti, kun lunta oli tullut näin hyvin. Olisi ollut niin passeli keli kokeilla rekeä Sepolle.

alkuun ei löytynyt minkään laista intoa kummaltakaan liikkumiseen

mutta, kuten yleensä rallattelut alkaa aina ja kuvaaja on aina väärässä paikassa

puskautujat

Saletistis Hot tarhan liepeillä

Hyvän tovin hevoset saivat töhistä hangessa ja päästellä rallattelujaan vapaammin. Saulille nämä rallattelut ovat tehneet hyvää, kun majailu pienessä tarhassa aiheuttaa Saulille turhaa edestakaista hermostunutta kävelyä. Meilä perus talvitarha on jo sen kokoinen että kävelemistä riittää, jos ees taas haluaa kävellä. Kun hevosia käytetään isommilla lohkoilla, missä annetaan lupa riehumiseen riehumista sitten riittää ja elo tarhassa sekä työnteossa onkin paljon rauhallisempaa.
Jospa sitä tälle talvea saataisiin Sepolle rekihommatkin opetettua ja Saulin kanssa päästäisiin kentälle työskentelemään lähi tulevaisuudessa.