Saulin ratsastusta ja jälki pyykkiä

Joskus sitä vaan ei mene ne nallekarkit tasan. Sunnuntaina oli Saulin ratsastelu päivä ja itsellä ajatusta että menen myös itse hevosen selkään.
Jutta kapusi ensin ja mentiin perus harjoitteita eli pysähdyksiä, kulmiin ratsastamista ja suoristamista. Sauli reagoi pohkeeseen jo huomattavasti edellis kertaa paremmin samoin viitteitä pienestä kuolaintuntuman hakuisuudesta löytyi. Oli viikolla tehdyt juoksutukset olleet siis positiivinen homma.
Olin viikolla saanut huomata riemukseni, myös Saulilta puuttuvan toisen etusen kengän. Eli samalla kun ohjeistin ratsastusta talsin tarhaa läpi kengän etsimis puuhissa ja edelleenkään Sepon kenkääkään ei oltu löydetty.

kulmaan ratsastaessa otettiin ennen kulmaa seis jonka jälkeen ratsastettiin
kulma käynnissä ja heti kulman jälkeen uudestaan seis.
Tällä harjoitteella on helppo keskittyä kulman ratsastukseen ja
hevonen saadaa taivutettua rauhallisesti kulmassa, eikä hevonen ns juokse
kulman läpi. Saulille oikeaan kierrokseen tämä oli erittäin hyvä, sillä
hevonen on todella vino. Tämän tehtävän kanssa on myös huomioitava hevosen taso,,
ettei pyydetä mopolta mahdottomia.

Kun kulmiin ratsastukset alkoivat sujua hyvin päätimme kokeilla pieniä pätkiä ravia, tarhan pohjan ja puuttuvan kengän vuoksi päätimme tehdä ravipätkät vain pitkillä sivuilla. Tällöin ei tulisi turhia kaarteita minkä vuoksi tulisi liukasteluja, ja koska sää oli muuttunut lauhemmaksi oli tierojen kertyminen kavion pohjaan myös oma riskinsä.

Ensimmäiseltä ravinostolta aavistelin hieman hätäilevää, mutten pommia. Kielsin keventämisen alkuun, ettei hevonen ravatessaan säikähtäisi mukana "keikkuvaa" ratsastajaa, vaan saataisiin ravi pätkästä mahdollisimman tasainen. Ja kutakuinkin mentiin näillä sanoilla. Sauli jännittyi, kun siirtyi raviin, muttei yirttänyt poistua paikalta, pää oli koholla ja kuunteli tarkkaan mitä selässä olija meinasi. Käyntiin siirtyminen oli epävarma, mutta malttoi silti siirtyä ja kävellä rauhassa. Ravi pätkän jälkeen tehtiin taas normaalsti kulmiin ratsastus, muutama ympyrä ja samalle pitkälle sivulle uusi ravi pätkä, tällä ertaaa mentiin jo hieman rauhallisemmin.
Näin toistettiin vielä kerran vaihdettiin suunta ja sama harjoite toiseen suuntaan. Loppu peleissä ravi saatiin nousemaan rauhallisesti ja siirtymiset käyntiin onnistuivat myös rauhallisesti.

lopussa ravattiin jo rauhallisesti ilman hätäilyjä

Tässä vaiheessa totesimme, että nyt riittää työn teko sillä hevonen meni vaaditut tehtävät hyvin. Itse myös totesin, että en kiipeä Saulin selkään, että hevoselle jää hyvä mieli tehtävistä ja ei tulisi mielikuvaa "työt loppu, jaaaaa ei loppunutkaan" ja pahimmassa tapauksessa tulisi tehtävien teossa huonot suoritukset ym. Kävin hakemassa Sepon narun päähän mukaan ja lähdimme pellon perälle kävelemään molempien hevosten kanssa, Sepon kanssa teimme hieman maastakäsin harjoitteita mm. pysähdyksiä ja väistättämistä. Samalla katselin joskos kekiä löytyisisi.
Meinasi riemun kiljaisua tulla, kun luulin löytäneeni yhden kengän, mutta se olikin vain lumen,jään ja maa aineksen aiheuttama harha.
Ja kun palasimme takaisin tallille, huomasin etten ollut kuvannut mitään hanki käppäilystä..

Hommat eivät sitten loppuneet tähän, Loppu päivä meni normisti, muissa hommissa ja maanantaina olin onnellisesti vapaalla. Huomasin talliin mentyäni, että Saulin oikea takanen oli turvonnut huomattavasti. Tovin mietin, että mistä moinen? Jalassa ei ollut haavoja tai muita selkeitä "reikiä", turvotus oli vuohisnivelellä ja sen yläpuolella, hevonen ei onnu ja antaa koplata jalkaa.
Mikäli meillä hevoset olisivat karsinatallissa olisi turvotus todennäköisesti huomattavasti isompi, mutta koska elävät pihatossa ja liikkuvat ympäri vuorokauden on se pitänyt turvotuksen pienempänä.
Eihän siinä muu auttanut, kun kerätä lunta pussiin ja paketoida lumipussi jalkaan. Sepon mielestä pussissa taatusti oli jotain syötävää, sillä Sepon turpa oli paketointi operaatiossa jatkuvasti tiellä.
Talvis aikaan meillä ei voi kylmätä letkuttamalla jalkoja, joten lumi-, jääpalapussit tai kylmäyssuojat ovat tällöin käytössä.
Kylmäsin ensimmäisellä kertaa n. 20min ja jätin toistaiseksi vielä muun jalan paketoinnin väliin. Kävin pitkin päivää seuraamassa jalan turvotus tilannetta.

punaisella merkityllä alueella oli turvotus pahimmillaan

Päivän aikana turvotus oli laskenut selkeästi joten iltapäivällä kävin laittamassa jääpalapussin taas jalkaan ja annoin sen olla 20-30 min, jonka jälkeen laitoin vielä kaksiteho linimenttiä, villapatjan ja fleecepintelin. Iltaheinien aikaan laitoin linimenttiä vain lisää ja jätin pintelipaketin yönksi jalkaan.
Seuraavana aamuna sain onnekseni huomata, että hoidosta oli ollut hyötyjä silla jalan turvotus oli laskenut huomattavasti.

turvotusta näkyy enää vain vuohisen yläpuolella

Hevoset saivat jäädä talliin syömään aamuheiniään ja jätin jalan "auki" jotta iho saa hengittää hetken. Samalla hevoset saavat taas kuivatella itseään vesisateiden vuoksi.
Nyt saa Sauli pitää sairaslomaa hetken, että jalka saadaan kuntoon. Hevonen ei onneksi ole ontunut lainkaan. Syytä etsitään vielä, mutta kun ulkoisia ruhjeita ei näy epäilen eniten liukastumista tai muuta nujuamista tarhassa. Tarhat kävin kävellen läpi, mutten löytänyt mitään isompia rymyämis jälkiä. Hevoset ovat liikkuneet viikolla tasaisesti, joten en jaksa uskoa sunnuntain ratsastuksen olevan tähän syyllinen.
Aina ei mene ninkuin suunnitellaan ja suunitelmia on osattava muuttaa. Mietin juuri, että edellisestä oman hevosen turvonneesta jalanhoidota on aikaa noin 4 vuotta mitä on hoidettu samaan tyyliin.
Tälle viikkoa on siin uudet suunnitelmat, eli varuste huoltoa ja korjailuja. Seppoa päästään ohjasajamaan myös, mutta siitä sitten myöhemmin. :)