sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ratsastamaan!!

Jeee..! pitkästä pitkästä aikaa hevosen selkään!! Tai no Saulin selkään.. :D

Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut, kunhan vain pääsen kapuamaan Saulin selkään ja käytäisiin vähän tiellä kävelemässä.. Ensi alkuun tietenkin mentiin tarhassa, jotta saan tuntuman kohdilleen. Tietenkin huomattiin pieni riemun aihe, kun istun vinossa. Edelleen vasen jälka on lyhyempi ja se uhkaavasti vaikuttaa näköjään tuolla hevosen selässä istumiseenkin.
Sitä sitten korjaillessa hetken aikaa, jotta löytyisi se kultainen keskitie istuntaan. Ihmeitähän ei yhdellä kerralla tehdä, koska tämä vika on sen verran voikamas fyysisesti. Jossain vaiheessa on paikko käydä askellääkärilla tms joka osaisi asiasta enemmän tulkata.

Pojat odottavat töihin lähtöä
kuva. Jutta

Alkuun tarhassa
kuva. Jutta
Kun henkinen valmistautuminen oli tehty ja jalustimet kertaalleen säädetty paremmiksi, lähdettiin tuolle omalle hiekkatielle käppäilemään. Seppo edellä Jutan kanssa ja minä Saulin kanssa perässä. Alkuun Sauli käveli hyvin tyypillistä "ravurinkäyntiä" joka tuntuu selkään hyvin töksähtelevältä, mutta hetken käveltyä alkoi löytyä rennompikin käynti. Istuntaa yritin miettiä kokoajan, mutta koska elää "vinossa" jatkuvasti on vaikea tuntea itse se oikea asento. Välillä sain kommenttia istunnan korjaamiseksi Jutalta.

Tiellä seikkailemassa
kuva. Jutta
Seppon mukaan lähtö antoi Jutalle sitten hetkeksi tekemistä, kun herraa kiinnosti taas kaikki ja kuvaaminen oli tehtävä minun pienellä pokkarilla. Saulin kanssa kävelimme suoran pätkää edes takaisin,sillä tie on kovin lyhyt joka päätyy naapurin pihaan. Päätimme siis pysyä tällä lyhyellä suoralla tehdä pieniä ravi pätkiä ja hakea vähän tuntumaan hommaan. Saulillehan ravailut kävivät sillä edellispäivänä oli menty hangessa käyntiä, joten ravailu auratulla tiellä oli mielekästä.

ravissa käy
kuva. Jutta
Seppo keksi tekemistä, ettei tylsisty
kuva. Jutta
Eihän ne meidän ravi pätkät ihan muutamaan jääneet, vaan piti intoilla ja puksuttaa mummokuljettimella enemmänkin. Halkopinot olivät jänniä, mutta mitään tuijottelua suurempaa ei Sauli niiden takia tehnyt. Sepon kanssa olisi tulevalla viikolla jälleen kerran röntkeniin menoa, josta saadaan tieto onko hiekka poistunut suolistosta halutulla tavalla ja päästäisiinkö jo liikutus hommiin Seponkin kanssa.

arabianlämminverinen
kuva. Jutta

Takaisin päin puksuti puksuti
kuva. Jutta

Seppo päätti mennä ojaan
kuva. Jutta
Tarkkaa kellon aikaa en tajunnut lähtiessämme katsoa, mutta n.30 min tiellä taidettiin mennä. Kun Sauli kulki rennosti lähdimme takaisin kotipihalle, ja hommat lopetettiin hyvään mieleen. Niin omaan kuin hevosenkin. :)

Hyvään fiilikseen oli hyvä lopettaa!
hauskaa myös, että minulle mahtuivat Jutan vanhojen ratsastushousujen lisäksi myös chapsit! :D
Tästä on hyvä jatkaa
kuva. Jutta

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat kivasti! Ja kauniin lämpöisen omistat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä perus ruunikko ilman merkkejä on säväyttänyt monella tapaan. :)

      Poista