Tallin ja tarhojen suunnittelua vol.1

Pitkästä aikaa annetaan energiaa näppäimistölle. Asiaa on pitkin kesää tullut suuren suurina ryöppäinä joista olisi pitänyt kirjoitella, mutta yksinkertaisesti ei ole kerinnyt. Kevät ja kesä on pitkälti arkipäiviltä mennyt työn merkeissä ja viikonloput Puolangalla pihatöiden merkeissä.
Kuten moni varmasti muistaakin niin talvi oli tänä vuonna varsin pitkä ja kevättä ei meinannut tulla juuri lainkaan. Toukokuun puolessa välin meillä täällä kainuun korvessa oli lunta hyvät määrät ja autoissa talvirenkaat paikallaan. kuun lopulla sekä kesäkuun alku puolella kevät ja kesä tulikin kerta rysäyksellä. Lumien vuoksi pihatyöt odottivat alkamistaan kauan, mutta lopulta kun työn makuun päästiin niin sille ei oikein ole loppua tullut.

kuva otettu toukokuun 14.

tämä muutamaa päivää myöhemmin 23 toukokuuta

 Kaiken tämän riemun keskellä liikuttele hevosia, siivoa pihaa ja tallia. Yritä edes saada tarhasuunnitelmat ajatuksen tasalla toteutettua. Keskustele konekuskin kanssa kaivinkoneen tuonnista ja muista urakoista, jotka haittaavat tarhaprojektia. Tee ojitussuunnitelmat, tai no en tainnut niitä itse tehä vaan annoin ohjakset isäntäväelle. Hommaa puuttuvat palaset, eli tarhoihin kunnon pylväät. Onneksi alkukesä meni suhteellisen lämpimänä mikä tiesi hyviä ajo- ja ratsastusreissuja. Seppohevoinen ja Saulisti pääsivät välillä käymään uusilla reiteillä, joita Jutta urhoollisesti suopohjaa uhmaten kävi katsastelemassa. Itsekkin päätin käydä vilkaisemassa uusia maisemia ja toden teolla se teki hyvää mielelle, tosin Sepolle sai kerran jos kolmannenkin nauraa. Millon oli maan pinnalla näkyvät juurakot tai isommat kivet "pöhinän" aihe.

Alkukesän ajohommia

Omissa maastoissa seikkailuille lähdössä

Uusia tuulia lammen katsastusta ja mielen virkistystä

Kesän edetessä tottakai hevosille piti tehdä pientä laidunlohkoa syötäväksi, kun kerta peltoa oli käytettävissä. Laidunlohkoa siirrellessä pellolta tupsahti vastaan hevosten pallo, tai itseasiassa kaksi. Molemmat olivat olleet hukkareissuilla talven, jo oli talvella hätäratkaisuna annettu vanha autonrengas lelun virkaa toimittamaan. 

Rengaskin joutuu koville näitten leikeissä

Ne oli joskus pyöreitä, hetken niissä tais olla kahvatkin....
Ei ole enää....

Kovia kokeneet pallot taitavat olla käytössä niin kauan kun suht ehjinä vaan pysyvät. Kesän edetessä tuli myös vastatuulia koneiden suhteen. Kaivinkone ei päässyt aloittamaan ojituksia yllättäen ilmenneiden isompien urakoiden vuoksi, minkä takia ojat joutuivat odottamaan tekijäänsä. Tästä johtuen ei päästy tarhantekoon. Tontin erittäin märän maan ja suopohjaisuuden vuoksi tarha-alueen ympärille on pakko kaivaa muutamia ojia, jotta hevoset eivät joutuisi aivan liejussa oleskelemaan. Kaivuut jäivät siis odotuslistoille........jatkuu myöhemmin.......

Elo menee kiireisenä.

Muistelin, että olihan mulla kirjoituksia tällekkin vuodelle jo... no tuota eipä hirveitä löytynyt, joten asia pitänee korjata. :)
Edelleen odotetaan talven ihmettä, eli kevään tuloa ja se onneksi on jo hyvällä alulla. Pitkään meni pimeässä ja töitä tehdessä, ettei hevosten kanssa pystynyt valosalla oikein tekemään mitään. Iltojen pimennossa taas joutui sokkona harrastamaan. Ah sitä kentän kaipuuta niillen pitkille illoille.

No mitä uutta? Parit satulat tais tulla hankittua tuossa tammi-helmikuun aikana sekä tässä maaliskuun alussa tuli myös yksi :D
No miksi niitä on taas läjäpäin? Ensinnäkin Seppolle ei mielestäni ole penkit olleet niin hyviä, että kannattaa ratsastaa aktiivisesti. Eikä hirveästi innosta aiheuttaa tietoisesti hevoselle selkävaivoja epäsopivan satulan takia. Tämän vuoksi kuvioihin tupsahti ensin Hidalgon joustorunkoinen koulusatula. Siirrettävillä paneeleiden ansiosta satulaa voi muokata mieleisekseen ja hevoselle sopivaksi. Vielä on itselle tekemistä, että paneelit saa oikeasti symmetrisesti kohdilleen, ettei tulisi toispuolesta painetta.

Hidalgon satula

Seuraavaksi posti toi tullessaa Trekker Luxuksen. Minullahan oli aikaisemmin Trekker pro Classic jonka polvituet eivät sopineet itselle. Luxus on muuten vastaavanlainen penkki, mutta polvituet ovat matalat minkä asiosta jalalle jää enemmän liikkumatilaa ja vapautta. Samoten runko on joustava ja etukaarta voi muokata hevoselle sopivaksi. Ainut vika mikä on todennäkösesti lähes kaikissa trekkereissä on tuo etukaaren korkeus. Hevosella hyppääminen on hankalaa, sillä kaari tulee suoraan ratsastajan vatsalinjalle, kun yrittää mukautua hyppyyn.
Näillä kaksilla penkeillä mentiin kuukauden päivät tai vähän reilu, kunnes......
Tuli myyntiin satula, jota olin jo moneen otteeseen haaveillut, miettinyt, suunnitellut, laskenut rahoitusta jne jne jne. Satula joka sopisi matkaratsastukseen lähestulkoon täydellisesti! ;)
































Nimittäin Ghost Quevis! Rungoton satula, laadukkaampi malli, lyhyillä siivillä, kunnon polvituella ja kaikkine romppeineen. Satulan koeratsastusta odottelin innolla, ja elämyshän se oli! En ole koskaan aikasimmen istunut vastaavissa rungottomissa. Tähän mennessä rungottomat ovat tuntuneet lähes aina äärettömän tasapainottomilta, liukkailta, epäsopivilta ja tuettomilta. Ghostissa sai runkosatulan tuntumaa, mutta kuiteskin sen omanlaisensa vapauden. Jossain elämän vaiheessa ostettava vielä ns. koulumallin satula myös, sillä tämä quevis on yleismallin satula.

Seppo ja Sauli ovat hölkötelleet säännöllisen epäsäännöllisesti koko talven. Omat maastoreitit ovat lähes ummessa lumien takia, joten ratsastukset on jouduttu toteuttamaan melko pitkälle tässä omalla tiellä. Lumien sulaessa tulee myös tarhojen siivoukset ja muut pihatyöt lisimään kiitettävästi. Samaan aikaan alkaa uuden kotin pihaan tarhojen teo, jotta saisimme muuton tehtyä loppuun.Toivotaan myös, että kerkeän kirjoittella hitusen aktiivisemmin tännekkin. :)

Joulua ja lahjoja

Joulukuu meni enemmän ja vähemmän työn merkeissä. Samaan aikaan saatiin ostettua siirtotalli Puolangalle. Alkujaan oli ajatus tehdä siirtotalli itse ja haimmekin materiaaleista tarjouksia useammasta paikasta. Materiaalien hinnat ovat nykypäivänä melko suolaisia joten hinnat vaihtelivat 4000-5000e välissä ja tähän haarukkaan ei ole laskettu tekijän palkkaa. Osassa tarjouksia ei ollut, maalauksia tai kattopeltejä toisiin ne oli laskettu mukaan. Näissä hintavertailuissa samaan aikaan tulikin katseltua paljon jo myynnissä olevia talleja.
Itsellä oli toiveissa siirtotalli kahdella karsinalla ja mahdollisella välikäytävällä. Tällaisia talleja oli myynnissä vähän, sillä pääasiassa tallit olivat kahdella karsinalla joista kulku suoraan ulos. Tämä välikäytävä versio helpottaisi monella tapaa hevosten hoitoa ja karsinoihin ei tällöin kantautuisi niin mahdottomasti ulkoa tulevaa lunta, kuraa ja hiekkaa.

Tallin etsintä tiimoissa oli myös samaan aikaan kyseltävä kaivinkonetta sekä kuskia pihamaalle pohjan tekoa varten, tietenkin siinä sivussa pohjamateriaalitkin on hankittava. Näiden hommauksen jätin suosiolla tuolle isännälle, joka paremmin osaa arvioida materiaalien menekit ja koneet mitä tarvitaan. Pihaakin saatiin muokata hiukan sillä tallille suunnitellun paikan edessä oli muutama koristepensas, jotka valitettavasti saivat lähöpassit.

Joulukuun alussa sitten tärppäsi ja myyntiin oli tullut välikäytävällä oleva siirtotalli. Tallista oli paljon kyselijöitä, joten kauppojen kanssa ei auttanut aikailla. Turhat kysymykset pyrin välttämään eli aikaa jahkailuun ei todellakaan ollut. Pikainen yleiskunnon, mittojen ja lisäkuvien kyselyn jälkeen tarjousta tallista pöytään ja sainkin tarjouksen pienen tinkaamisen jälkeen läpi. Talli siis varattu meille!! :D

Tässä vaiheessa alkoi sitten kuljetuksen järjestelyt ja tarjouskilpa. Kaivinkone tuli pihaan kuun puolenvälin tienoilla tekemään pohjan ja muutaman ojan lisää. Tallipaikan kohdalta maa-ainesta otettiin pois jotta saatiin laitettua suodatinkangas ja hiekkakuorma. Piha alue on melko kosteaa, joten tallin pohjan kestävyyden takia on tehtävä maapohjasta mahdollisimman hyvin vettä läpäisevä ja kuiva.

Joulukuun kelit eivät olleet mitään suotuisimpia. Ensi alkuun paukkui pakkaset, mikä hankaloitti koneitten käyttöä ja sittenpä satoi vettä mikä aiheutti siirron viivästystä liukkauden vuoksi. Joulun jälkeen kelit näyttivät kohtuullista pakkaskeliä tehtiin siirto. Siihen sai varata koko päivä ja itse en päässyt mukaan lainkaan. Olin töissä siirtopäivän, mutta ukot osasivat hoitaa siirron ilman neuvovaa naista ;)

Talli nostettu kyytiin ja matka voi alkaa :)

Aamulla tuli vain viestiä, että talli saatu kyytiin ja matka alkanut. Sittenpä olikin pitkä iltapäivä odotellen että joko tallin on hajonnut matkalla. Lopultakin saapui viestiä, että talli on omalla paikallaan! Aamupäivällä meille oli tullut kaivinkone kuski sekä apumies laittamaan tallin alle tulevat paalut oikeille paikoilleen. Iltapäivällä kaivinkonetta pidettiin lähtövalmiudessa, jos tallin nostossa tarvitaan apuja, mutta nosturi jaksoi siirtää tallin omin voimin.

Tallin siirto omassa pihassa 

Talli piti nostaa kärryn kyydistä vetoauton "yli" toiselle puolelle. 

melkein paikoillaan

Valmis

Nyt on edessä vielä väliaikaisten tarhojen teko. Kesää odotellessa, sillä kesällä on tekemistä yllinkyllin mm. tarhat, laidun tai ainakin laitumen tapainen alua. Kenttäkin olisi haaveissa, mutta sen kanssa on pidettävä malttia.

Tässä tallinhankinta tohinan keskellä tuli hankittua, myös pari kappaletta uutta satulaa ja sivussa myytyä ylimääräisiä ei sopivia pois. Seppolle saatii uusi hidalgo koulusatula ja trekker luxus, kummasti on taas hevosen mieli erilainen, kun on paremmin istuvaa penkkiä.
Samaan aikaan Saulin kanssa on kuntoutus vaiheessa tullut ravailut enemmän kuvioihin. Pienissä pätkissä edetään, että ei tulisi liika kiireen takia uusia vammoja. Sauli kaipaisi kovasti laukkamaastoja, sillä nuppi tuntuu kiehuvan hyvin herkästä töhinä puolelle. Haluja liikkua on paljon, malttia vaan joutuu pitämään vielä tovin.

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Paljon keskustelua aiheuttavat varusteet

Tämä internetin ihmeellinen maailma ja sosiaalinen media näyttää aiheuttavan paljon keskustelua ja kränää ihmisten välillä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta välillä mietityttää MIKSI pitää mennä kommentoimaan joka ihmeen aiheeseen negatiivisesti tai alentavasti ja pahoittaa toisten mieltä? Toki on ajatus ettei tarkoiteta kommentilla loukata ym mutta siltikin se loukkaa ja on myös näitä "mielensä pahoittajia" jopa melkein ammatiksi asti.

Viime aikoina on pistänyt useassa keskustelussa silmiin tuo apuohjien manaaminen. Niin kuin mitään apuohjia ei saisi käyttää vaan olet huono ihminen ja vielä huonompi ratsastaja. Jaa miksi sinulla edes on hevonen??? tai miksi ylipäätään suorastaan ratsastat kun pitää olla apuohjia?

Apuohjia yleisesti käytetään ratsastuksessa ja ajaessa vain ja ainoastaan syystä. Joko hevosta ohjeistetaan käyttämään itseään oikein tai mahdollisesti hillitään jotain ei toivottua kuten nostamalla päätään niin ylös että kuolantuntuma katoaa.

Toki apuohjia valitettavasti käytetään myös paljon väärin mm. gramaaneilla rullataan hevonen "muotoon" tai käytetään sitä liian pientä ja lyhyttä martingaalia. Vaihtoehtoisesti hevoselle laitetaan sivuohjat ratsastuksen ajaksi jolloin hevoselle ei jätetä vaihtoehtoja kuin kulkea otsa edellä.

Näissä tapauksissa herää suurikin kysymys miksi ja onko kyse tällöin ratsastajan osaamattomuudesta vai tiedon puutteesta? vai tuleeko tämä ulkopuoliselta taholta?

Usein myös näyttää olevan tuo martingaali olevan hyvinkin paha vempain vaikka sitä käytettäisi oikeaoppisesti jolloin hevosen pää ja kaula voivat kulkea luonnollisessa asennossa. Tällöin matringaali ei vaikuta hevoseen.
Myös oikeaoppisesti sovitettu thiedeman ei vaikuta hevoseen kuin vain tarvittavassa tilanteessa, samoin kuin gramaanohjat. Gramaanien kanssa toki vaaditaan jo ratsastajalta enemmän taitoa ja tietoa sillä ohjan tarkoitus ei ole olla kireällä jolloin hevonen jännittää kaulan ja niskan. Gramaanin tehtävä on ohjata hevosen päätä alas ja taaksepäin. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla ei apuohjan kuulu tällöin vaikuttaa hevoseen. Tämä pätee kaikkien apuohjien kanssa.

Saulilla käytetään martingaalia apuohjina
Hevosen herkkyyden vuoksi kuolain valintoina
hackamore tai muotoiltu kolmipala

Tämä tuhoton meuhkaaminen apuohjien käytöstä ja ihmisten manaaminen huonoiksi ratsastajiksi ihmetyttää suuresti. Itse käytän martingaalia Saulin kanssa ja syynä pelkästään tämä pään nosto niin ylös jolloin tuntuma eteen katoaa täysin. Missä tilanteissa hevonen sitten nostaa päätään? Saulin kohdalla pää nousee joka kerta kun vastaan tulee riittävän iso "mörkö" esimerkiksi metsässä lauma peuroja. Näissä tilanteissa Sauli kokee helposti tilanteen niinkin uhkaavaksi että U-käännös on mahdollinen kokemattoman ratsastajan kanssa. Näissä tapauksissa ohjattavuus olisi myös suotavaa, ettei meno olisi täysin kontrolloimatonta.
Normaalisti ratsastaessa martingaali ei vaikuta eikä häiritse hevosen kulkemista.

Omaan silmään enemmän tarttuu kuvat hevosista joilla on selkeästi epäsopiva satula tai satuloita on yritetty "tehdä" sopiviksi kaiken maailman vällykasoilla. Toki ymmärrettävää on käyttää hevosella hypätessä romaaneja vaimentamaan iskuja. Tai romaania tilanteessa kun hevosen lihaskehitys on aktiivista jolloin esim satulaa saa muokata muutaman kk välein.
Mutta minkä takia se kerros tavaraa satulan ja hevosen välissä vain siksi ettei satula yksinkertaisesti ole sopiva? Tai mikä pahinta hevosella käytetään runkovikaista satulaa ja ajatellaan ettei se haittaa????
Onhan se satulan sovitus rumba aina niin ihanaa puuhaa että jokainen kokee ennenaikaisen harmaaantumisen niiden kanssa. Siltikin kyse on omasta hevosesta jonka kanssa pitäisi pystyä harrastamaan iloisena. Rikkinäiset tai väärin sovitetut varusteet etenkin satulat eivät taatusti tunnu kovinkaan mukavilta. Jossain vaiheessa hevonen yleensä protestoi tavalla tai toisella. Joku jumittuu, toinen alkaa käyttäytyä agressiivisesti, kolmas ei anna tarhassa kiinni ym ym. Näissä tilanteissa syytetään hevosta ilkeäksi vaikka se juurikin kertoo käytöksellään ettei koe tulevaa kovinkaan mukavaksi.

Epäsopiva satula
Satula hakeutuu lapojen päälle

Miksi sitten monella on nämä epäsopivat satulat?
Hyvin usein syynä on joko tietämättömyys tai raha. Tiedon puute on ehkä yleisempi ja silloinkin osataan yleensä jonkin asteen perusta. Rahan on jokaisen oma valinta ostaako tonnin penkin vai sen 50e penkin molemmat satulat voivat siltikin olla epäsopivia tai varsin hyvin istuvia ja käyttökelpoisia. Valitettavasti raha vaikuttaa usein siihen onko varaa ostaa uutta penkkiä jos vanha ei ole sopiva. Tällöin suosittelen vakaasti ratsastettavan mieluummin ilman satulaa.
Mutta jos satulaan ei ole ollenkaan varaa niin seuraavaksi herääkin kysymys: miksi sitten on hevonen?












Samaan aiheeseen kuuluu myös tämä kuolaimella vai kuolaimetta? Tämäkin jakaa mielipiteitä moneen piirikuntaan. Kuolain on vanha keksintö jonka tarkoitus on kertoa hevoselle haluttu suunta ja kontrolloida nopeutta.
Kuolaimet ovat ajan saatossa muuttaneet malliaan tarpeiden mukana. Kuolaimen oikea valinta kullekkin hevoselle sopivaksi riippuu yleisesti ratsastajasta. Hevonen jännittää suutaan sekä koko kehoaan mikäli ratsastaja "roikkuu" ohjassa jatkuvasti kiinni. Tämä "roikkuminen" on taatusti jokaisen ratsastajan matkassa, sillä kukaan ei kykene olemaan täydellinen ensimmäisellä ratsastuskerrallakaan. Ratsastajalla menee satoja tunteja oppia hyvä tasapaino jonka jälkeen toinen mokoma, käsien hallintaan samoin monen muun asian hallintaan.
Kuolain valinnat aiheuttavat myös suurta närkästystä ihmisten keskuudessa. Hevosilla jotka ovat erittäin vahvoja edestä tai ovat oppineet "poistumaan" paikalta perus nivelten kanssa. Syyttävä sormi osoittaa ratsastajaa, kun käytetään esimerkiksi belhamia.
Kysymys kuuluukin: kumpi parempi nivel jonka kanssa joudut käyttämään voimakkaita ohjasotteita tai jopa sahaamista hevosen menohalujen hillitsemiseen vai esimerkiksi belham jonka kanssa pärjätään kevyemmällä ohjauksella?

Toki näissäkin tilanteissa pitää huomioida hevonenkin. Onko kipeä? satulan sopivuus jälleen kerran. Vahvatkin hevoset voivat olla näitä todella herkkiä yksilöitä, jotka yksin kertaisesti vain pakeneat painetta. Niitten kanssa vaaditaan ns " prinsessakäsiä", mutta jos hevonen ryöstäytyy heti kun ohjasta otetaan pienintäkään tuntumaa niin kuinka aijot hallita tilanteen?

Ihanat muovipäällysteiset. Nämä ovat ihan toimivi
mikäli hevonen ei pure kuolainta

Näissä "ääritilanteissa" on palattava rappusissa monta porrasta takaisinpäin. Nimittäin perus koulutukseen. Aloitetaan koko koulutus prosessi alusta maastakäsin ja edeteen porras portaalta uudelleen. Oikoteitä onneen tuskin on.

Mitenkäs sitten nämä kuolaimettomat hevostelijat? Perus järkevien ja herkkien hevosten kanssa kuolaimettomuus toimii, jolloin hevosen koulutuskin on tehty oikein. Hevonen vastaa paineeseen toivotulla tavalla, mutta onko kuoleimeton ratsastus sitä eettisintä?
Westerniin koulutetut hevoset vastaavat painoapuihin ja paineeseen erittäin herkästi. Ne toimivat siis sidepullien kanssa hyvin tai jopa pelkällä narulla kaulan ympärillä.
Tässä vain pätee hevosen hyvin kouluttaminen. En menisi itse kokeilemaan Seppohevoista pelkällä narulla kaulan ympärillä vieraassa paikassa. Siitä ei tulisi muuta kuin ruumiita.

Sitten on näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja joissa remmit menevät ristiin hevosen leukaluun alla. Okei ihan kiva vaihtoehto, mutta kun miettii paineen määrää mitä niilläkin saadaan aikaan hevoselle kun ohjaa otetaan yhtään enempää. Paine jakautuu nenäpiin kärkeen, leukaluuhun sekä niskaan ja kovasti käytettynä melkolailla rutistaa hevosen päätä "kasaan". Ahdistaisi minuakin.
Osalla hevosista tämäkin toimii vallan mainiosti ja isompia ongelmia ei ole.

Entäs erilaiset "kuolaimettomat" kuolain vaihtoehdot. Eli erilaiset versiot hackamoresta. On ns kärrynpyörää ja erilisilla vipuvarsilla toteutettuja vaihtoehtoja. Näissäkin ideana on että saadan paine aikaan nenäpiihin ja niskaan joka ohjaa tai hidastaa.
No mennään pelkällä päitsillä ja laitetaan ohjat sivuissa oleviin renkaisiin kiinni. Niistäkin tulee vipuvarsi vaikutus hevosen nänäpiihin sillä soljet/renkaat ovat kiinteästi riimujen turparemmeissä sekä poskihihnoissa.

No muutetaan ajatus naruun kaulanympärillä. Edelleen hevosen koulutus on näissä se suurin osuus. Hyvin koulutettu hevonen toimii hyvänä esimerkkinä western. Löysä naru ei pitäisi haitata hevosta lainkaan, mutta näitä tapauksia on nähty joissa narua nostamalla hallitaan hevosta. Mihinkäs tämä nostopaine kohdistuu?
Kaulan alle ja sieltä löytynee henkitorvikin. Okei hevosta ei ratsastaja kyllä kuristettua hengiltä saa pikkukummassa, mutta edelleen mietin kuinka hyvältä se tuntuu kun kiristetään narua kaulaan. Onhan tämä hiukan kärjistettyä, mutta näin loogisesti ajateltuna.

Se miten ihmiset haluavat hevosillaa ratsastaa on jokaisen päätettävissä. Jos joku kokee tarpeelliseksi käyttää tai olla käyttämättä kuolainta, apuohjia, satulaa, kenkiä ym ym niin on yleisesti jokaisen oma päätös. Näissä tapauksissa on aina kuiteskin huomioitava myös se tyyli onko se paras. Vaikka kuinka itse kukin haluaisi olla herkkä ratsastaja ja ohjata hevosta lähestulkoon ajatuksen voimalla ei tapahdu hetkessä. Ratsastajalta vaaditaan vuosien työ oppia ja hahmottaa miten missäkin tilanteessa avut vaikuttavat ym. Ihailtavasti nostan hattua jokaiselle hyvälle ratsastajalle joiden tekemä työ näkyy hevosissa. Samalla haluan myös rohkaista jokaista ratsatajaa tulla peremmaksi vaikka tie on pitkä ja kivinen. Sitä tietä joudun kulkemaan itsekkin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mikään syyttävä sormi ihmisiä kohtaan, sillä jokainen tekee virheitä. Myös minä.

Koitoksiin on palattu!!

Nyt tämä hiljaiselo saa luvan loppua. Tätä on riittänyt tarpeeksi kauan ja aikahan nipistetään myös kirjoittamisen maailmaan. :)

Pojat alkukesästä 2016 kotona takapihan nurmen leikkuussa

Viimeisen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista niin iloisia kuin hiukan surullisiakin asioita. Reipas vuosisitten jäin työttämäksi pitkä aikaisesta työsuhteestani hotellilla siivous alalta jonka jälkeen tein paljon pätkätöitä. Samaan aikaan Sepon kanssa pähkäiltiin satula ongelmia. Ensi alkuun ostettu Bates:n koulusatula vaikutti erittäin lupaavalta, mutta lopputuloksena se ei oikein halunnut istua millään taholla. Seppoa ratsastettiin talvi satunnaisesti ja tehtyjen hakkuiden vuoksi ajoreitti oli aukaistuna koko talven mikä helpotti hevosten liikuttamista huomattavasti.

Kevättalvella aloimme etsiä omaa asuntoa minne hevosetkin saisimme vietyä. Tälläinen asunto sittemmin löytyikin ja muuttoon pääsimme toukokuun lopulla. Luvassa piti siis olla hieno hevostäyteinen kesä. Alkukesä meni hevosten aitausten teossa ja muissa pienissä remonteissa. Hevoset pääsivät muuttamaan uuteen asuntoonsa myös vajaa kuukauden päästä omasta muutostamme.

Pojat uuden asumuksen tarhassa nokosilla

Seppon kanssa lenkille lähdössä

Pihalta löytyi myös ratsastuskenttä, tosin pieni sellainen.
Kenttä helpotti hevosten liikuttamista huomattavasti silloin, kun
kaatosateiden aiheutta veden paisumus ei ollut esteenä.

Saulin jalan vamma. Sääressä oli n. sormenpään
kokoinen haava, josta kehkeytyi imppari. Tämän
hoitoon tuhrautuikin aikaa astetta kauemmin.

Kesä meni asumisen, työn ja harrastuksen parissa eloa hankaloitti valitettavasti jatkuvasti häiriköivä vuokranantaja. Kesän kuluessa avopuolisolle tuli myös varsin lupaava työtarjous joka pisti mietintä myssyn uudestaan päähän. Tämä tietäisi uutta muuttoa ja asunnon etsimistä. Tähänhän tulikin eteen sitten syksymmällä.

Samoihin aikoihin päätti sitten Sauli teloa jalkaansakkin astetta vakavammin, joka sekoitti soppaa huomattavasti. Saulille saimme nopeasti eläinläääkäriltä apuja, mutta jalan paranaminen vaikutti erittäin hankalalta ja hitaalta. Turvotus ei alkuun ottanut laskeakseen riittävästi hoidosta huolimatta.

Hevoset siirrettiin takaisin kotikonnuille, kun tuleva muutto lähestyi ja asuntoa piti tyhjentää. Tässä samaan aikaan tuli perheeseen uusi jäsen nimittäin welsh corgi:n pentu "Ralla". Tekemistä ja aika pulaa riitti, kun oli vielä työtkin hoidettavana.

Tältä näyttää RalliRalla meille tullessaan. Pieni ja siivosti käyttäytyvä,
 mutta sisälle pissivä laspi :D

Muutto päivä tuli ja tavaraa pakattiin isompaan konttiin, missä saimme menemään huonekalut ja suurimman osan tavaroista. Kuljetusauton nokka lähti kohti Puolankaa minä ja avopuolisoni matkasimme perästäkäsin särkyvämmän kuorman kanssa. Uuden asunnon kanssa oli pieni "haittapuoli" nimittäin n. 100 neliötä vähemmän tilaa. Ja reimuksenne voin mainita edellinen asuntomme oli n. 170 neliön verran tilaa, mutta onneksi asuntoa ei oltu tuupattu täyteen huonekaluja ja muuta roipetta.

Seuraavana urakkana meillä on rakentaa hevosille talli. Pihassa ei ole vanhaa navettaa tms rakennusta mistä voisi rakentaa/muuttaa talliksi. Siirtotalli on suunnitteella tai jos budjekti sallii niin rakennetaan kunnollinen kiinteä oikea talli. Tallipaikkaakin kyseltiin talveksi hevosille läheiseltä nyt tyhjillään olevalta tallilta, muttei sieltä paikkaa liiennyt. Täällä on kerinnyt luntakin tulla mukavasti ja remonttia on edessä. Saa nähdä koska meillä hevset pääsevät loppulta muuttamaan.

Sanna Mattila-Rautiaisen valmennus

mörinä vahtaa tammojen perään tarkasti
kuva. Jutta

Huippua pitkästä aikaa päästä Sannan ohjatuille istuntatunneille! Edellisestä tunnista oli ainakin sen kolme ellei jopa neljäkin vuotta joten jo oli aika käydä kahtomassa miksi kenotus on niin vankka. Jutta oli myös Saulin kanssa mukana valmennuksissa. Itse ratsastin ystäväni laina hevoisella, suokki tammalla Kipunan Ainolla. Hieno tammuska on jonka kanssa on mukava keskittyä omaan ratsastukseen.

Lauantai aamu alkoi ihanalla migreeni päänsäryllä, joka onneksi saatiin kuriin lääkityksellä ja kylmällä rätillä otsalla. Noin klo. 11.00 lastasimme molemmat pojat koppiin ja lähdimme liikkeelle kohti läheistä tallia. Myös Seppohevoinen joutui mukaan, sillä minulla oli tarkoitus tuntien jälkeen mennä käymään kentällä Sepon kanssa.

Perillä hevoset pois kopista ja karsinoihin. Seppo pääsi taas tuttuun ja turvalliseen mörinäkoppiinsa, johon on asennettu orilevyt oveen. Tunnille lähdimme n. klo. 12.45 sillä hevoset piti olla alku verkattuja, mutta oma ratsuni oli jo yhden tunnin tehnyt niin en katsonut tarpeelliseksiverkata sitä kovinkaan kauaa. 

Sauli viihtyy jälleen yksiössään
kuva. Jutta

Heti alkuun tunnilla käyvimme läpi onko mahdollisesti jotain ongelmia omassa istunnassa mitä haluaisimme korjata. Itsellähän on suuuuuurena ongelmana koko vasen puoli. Erityisesti vasen käsi ja nyt sain vielä maininnan vasemman jalan olevan huomattavasti kireämpi mitä oikea, eli onkohan tämä syyy jalkojen erimittaisuuteen???

kuva. Jutta

Harjoitukset olivat suht simppeleitä perus harjoituksia jossa korjasimme omaa suoruutta Sannan ohjeistuksien mukaan. Alussa menimme keskiympyrällä jossa haimme jalustimen ja jalan oikeaa paikkaa ja asentoa, samalla siirrellen välillä pohjetta eteen, taakse ja sivuille, Sanna ohjeisti jokaista erikseen omassa istunnassa ja  istunnan korjauksessa. Nousimme myös kevyeen istuntaan ja jatkoimme koko kenttää pitkin. Kädet sai tukea harjaan tai hevosen lapoihin jottai saisimme olkapäät mukaan käynnin liikkeeseen.  Tarkoituksena oli hakea edelleen jalkojen oikea paikka, avata lonkkaa. Kokeilimme myös kevyttäistuntaa ns. sivuttain. Siinäpä oli hetken aikaa tekemistä, että

Jutta odottaa Saulin kanssa tunnille pääsyä

A) pysyt selässä
B) hevonen kävelee edelleen suoraan ilman isompia sivuttais liikkeitä
C) pysy selässä
D) ole suoralla, eläkä vain käännä hartioita ja päätä
E) pysy selässä
F) välttele mahdollisia kramppeja jotka haittaavat loppu tuntia
G) pysy selässä

Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusta ravissa ja edelleen kevyessäistunnassa. Välillä kevenneltiin pätkiä, jotteivat jalat menisi ihan hapoille, mutta edelleen valtaosa ajasta "seisten". Lopulta olimme kukin omalla ympyrällämme jossa keskityimme omiin istuntoihin ja ratsastamiseen. Itse sain jatkuvasti miettiä etten vetäydy oikeaa kylkeäni kurttuun ja heitä samalla vasenta jalkaani irti hevosen kyljestä. Muistaa vasemman käden tärkeys joka on tapana unohtua. Käännä hartiat ja lonkat meno suuntaan, suorista selkä, ohjaa hevosta. Vie kädet hartioiden mukana kuljettavaan suuntaan laskematta tai nostamatta niitä liikaa tai viemättä ulkopuolen kättä hevosen kaulan "väärälle" puolelle.

kuva. JV

minä ja Kipunan Aino
kuva. JV

kuva. JV

Paljon tuli uutta ja vanhan kertausta, mutta mitenkäs muutenkaan niitä oppisi ellei tekisi uudestaan ja uudestaan. Lopussa kokeilin pieniä avotaivutuksen pätkiä Ainon kanssa. Haimme avotaivutukset suorilla urilla asettamisen kautta edelleen keskittyen istutaan.

Sannan tunneille pitää päästä kyllä jatkossakin, jos vain mahdollista. Sauliksenkin kanssa joutaisi käymään tunneilla itse, sillä kentälle pääsy on vielä toistaiseksi sulilla keleillä suht helppoa.
Tunnin jälkeen laittelin vielä Sepon työkuntoon ja sovitin sille muutamia satuloita. Kun kerran täällä kentän läheisyydessä oltiin niin sama oli käydä Seponkin selässä, Sauli lähti tukihevoiseksi mukaan.

Hyvän käytöksen jälkeen on syytä kehua
Sauli taustalla ahdistelee Juttaa
kuva. Laura K

Hieno miesh
kuva. Laura K

Vähän kuunnellaan et mitä ne muuta ponit huutelee
kuva. Laura K

Välillä pitää vastatakkin
kuva. Laura K

Sepon kanssa ei tehty sen erikoisempia vaan kierrettiin kenttää käynnissä jotta herran päähän iskostuisi ajatus siitä että töitä voidaan tehdä muuallakin. Jospa tämä tästä joskus ratsuksi muuttuu.
Iltapäivällä tuli vielä lisä vipinää sillä Sepon ratsastuksen jälkeen pakkasimme ponit autoon ja suuntasimme nokat kohti kotia. Maiju jo soitteli missä olimme menossa. Maijuhan oli pamahtamassa visiitille kahtomaan mitä kakaralle kuuluu. Sen verran ajoissa kerittiin kotiin, että saimme hevoset talliin ja melkein autot tyhjennettyä tavarasta.

Siinähän se ilta äkkiä vierähti, kun Mira kävi vielä mutkan Sepon selässä. Sepon ilme oli kyllä, että vieläkö sitä pitää kotonakin töitä tehdä, mutta onneksi herra ei sen kummemmin ollut työn teosta moksiskaan. Vierailun päätteeksi teimme vielä kotona tallityöt jotka olivat tohina päivän kiireiden vuoksi jääneet iltahommiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaksi ohjelmassa hevosten hierotusta ja katsotaan mitä jatkot tuovat tullessaan.

Ratsut

Se on vihdoinkin täällä!!! Nimittäin Seppo ja Saulin yhteiset maastoilu hetket!! :D Tätä riemua on odotettu yli kolme vuotta..tai no siis että Sepolla pääsee jonkun toisen hevosen kanssa maastoilemaan. Nyt vihdoinkin se käyvi toteen!

Ajatushan oli ensin, että vain käyn köppöttelemässä Sepolla ja Jutta lähtee kävellen Saulin kanssa. Noh mikäänhän ei tunnetusti mene niinkuin pitääkin, vaan päätimme Jutankin olevan täysin joutilas Saulin selkään. Ensi alkuun menin itse tarhassa Sepolla hetken rinkiä ja Jutta käveleskeli hetken mukana ja lopulta myös Jutta kipuili ratsaille.

Valmiina lähtöön
Kuva. JV

Kun tilanne katsaus oli hyvä lähdimme liikkeelle. Sulavasti Sauli edellä ja minä Sepon kanssa perässä, tosin Seppo olisi kyllä halunnut johtaa joukkiota. Taas vaihteeksi ensimmäinen suunnitelmahan oli käydä omalla montulla, mutta tunnetusti suunnitelmat muuttuu ja lähdimme tien yli avarammille maastoilumaille. :)

Jutta on käynyt Sauliksen kanssa maastoilemassa uusilla reiteillä muutamia kertoja, mistä naapurimme on kunnostanut vanhan tiepohjan. Siispä suuntasimme niille reiteille jotta saisin itsekkin käytyä samaiset paikat eksymässä ja katsastamassa mahdollisesti voikko kyseisillä teillä ajaakkin.

tästä selähtee!! :D Seppo näyttää suorastaan kyllästyneeltä :D
kuva. JV

Hiljaa hyvä tulee
Kuva. JV

Jos metsään haluat mennä nyt
kuva.JV

Sauli <3 Seppo
kuva. JV

Eiköhän me olla jo lähtö valmiita
kuva. JV

Valitettavasti kamera ei lähtenyt meidän mukaamme metsään, sillä tälläkin kertaa ajattelin vain turvallisuutta. Joskus myöhemmin sitten otetaan mukaan ja jos saadaan vielä kypäräkameraakin niin kuvaaminenhan lisääntyy huomattavasti. :) Kävimme noin tunnin mittaisen kävelylenkin metsässä, jossa ponit saivat käyskennellä omaa tahtia ja ratsastajat rupattelivat keskenään omiaan. Kauhean pelottava wc:n pyttykin löytyi läheiseltä montulta, tai no pelottava ja pelottava. Saulin mielestä se olisi voinut hyökätä kimppuun vaikka heti :D

Palailimme samoja reittejä takaisin ja kotipihassa taisin olla kahta onnellisempi ratsastaja. Tätä ratsastustaon niin odotettu ja tästä eteenpäin tulemme käymään muutamia kertoja kuukaudessa Sepon selässä jos vain apukäsiä löytyy. Niin ja Jutta jaksaa kulkea meidän maastoilu kaverina :D

Rakenteellista Seppoa

Pitkästä aikaa saatiin päätimme ottaa kunnon rakenne kuvia Seposta. Keli kohdillaan, hevonen puunattu ym. Kaiken suunnittelun ja tekemisen pilasi kameran nappi joka oli väärässä asennossa. Lähestulkoon jokainen kuva mitä otettiin oli hieman sumea. Se siitä järjestelmäkameran viisaudesta.
No onneksi sentään muutama kuva onnistui joissa oli jotain tolkkua.

Sepon kolmivivuotis rakenne kuva. Huomattavaa miehistymistä viime vuotiseen verrattuna on tapahtunut

irrotteluja

Illalla kun ilma hieman viileni irtohypytimme molemmat hevoset vielä. Sauli alkaa ymmärtää hyppäämisen jujua, eikä enää kaahaillut esteiden ohi mitä teki alku aikoina. Saulilta myös löytyi alku hypyistä melkoisia loikkia, kun Seppo sähläsi omiaan. Sepollakin alkoivat hypyt sujua alku toilailun jälkeen.

liian läheltä ei saa hypätä

peräsin kohillaan

Seppo poni

Kaikki kuvat taitavat olla siskoni Jutan nappaamia.